McCabe ja Mrs. Miller (16)

Modernin amerikkalaiselokuvan tärkeimpiin ohjaajiin kuuluvan Robert Altmanin mestarillinen varhaisteos McCabe ja Mrs Miller (1971) rikkoo ohjaajalle ominaisesti lajityyppinsä - tässä tapauksessa westernin – perinteisiä myyttejä ja kuvioita. Lopputulos on tavattoman realistinen ja altmanilaisen kyyninen näkemys siitä, kuinka länsi valloitettiin, eli sivistyksen ja kapitalismin saapumisesta villiin länteen.

Peluri McCabe saapuu syrjäiseen mutta kasvavaan kaivoskaupunkiin ja perustaa sinne saluunan ja pienen ilotalon. Bisnes alkaa kuitenkin kukoistaa vasta kun McCabe saa liikekumppanikseen asiantuntevan bordelliemännän rouva Millerin. Paikasta tulee lopulta niin suosittu, että se alkaa kiinnostaa myös kaivosyhtiötä.

Altman antaa elokuvalleen lähes dokumentaarisen ilmeen, joka vie katsojat keskelle 1800-luvun rähjäisiä hökkelikyliä. Ainutlaatuiseen tapaansa Altman hajottaa toiminnan ympäri kuvaa ja jopa sen ulkopuolelle vaeltelevan kameran poimiessa yksityiskohtia sieltä täältä sen sijaan että se tuijottaisi aina kohtauksen keskipistettä. Niinpä ihmiset puhuvat kuvan reunoilta tai jopa ulkopuolelta.

Taitavasti huippukuvaaja Vilmos Zsigmond myös rinnastaa neitseellisen vuoristomaiseman kauneuden ja sen keskelle tunkevan primitiivisen ihmisyhteisön.

Lisätään vielä elokuvan tunnelmiin täydellisesti sopivat Leonard Cohenin balladit ja Warren Beattyn, Julie Christien (joka hävisi Oscar-palkinnon Teemalla 9.5. esitettävän Klute - rikosetsivän Jane Fondalle), Rene Auberjanoisin, Shelley Duvallin, Keith Carradinen ja muiden erinomaiset näyttelijäsuoritukset, ja voidaan puhua Altmanin pitkän uran yhdestä huippusaavutuksesta. Sinänsä elokuvan viritys on mitä omituisin: realistisista lännenmiljöistä, brutaalista väkivallasta ja ihmisten hyväksikäytölle perustuvista asetelmista huolimatta siinä on usein oudon romanttinen tunnelma.

(Teksti: Vesa Nykänen)