Teeman kesäsarja 2010: Dokumenttielokuvan klassikot

Teema esittää kesällä 2010 upean sarjan Peter von Baghin valitsemia dokumenttielokuvan klassikoita. Sarjan kaari ulottuu mykästä kaudesta 1970-luvulle, Nanookista Muhammad Aliin, Valkoisesta talosta mustaan Afrikkaan, sodan ja rauhan kuvista surrealismiin.

Elokuvat on valinnut ja ne esittelee ruudussa elokuvaohjaaja, kirjailija, festivaalijohtaja Peter von Bagh. Sarjan aloittavasta elokuvasta Nanook - pakkasen poika hän toteaa: "Kuten Seitsemän veljestä suomalaisessa kirjallisuudessa, Nanook on ensimmäinen ja lajinsa paras." Peter von Bagh on myös kirjoittanut jokaisen elokuvan esittelyn, ne löytyvät alla olevista linkeistä.

Dokumenttielokuvat (lukuun ottamatta elokuvia Nizzasta puheenollen,Taris, Las Hurdes ja Hôtel des Invalides) sekä niiden esittelyt voi katsoa myös YLE Areenassa viikon ajan ensiesityksen jälkeen.

 Kesän 19 hetkeä: katso näytteet kaikista sarjan elokuvista!

Nanook – pakkasen poika
(Nanook of the North, USA 1922) Robert J. Flahertyn klassikko kertoo eskimoperheen elämästä vaikeissa olosuhteissa. Pääosassa on metsästäjä ja kalastaja Nanook, joka kuoli nälkään pian elokuvan valmistuttua. Uusi restauroitu versio.

Mies ja elokuvakamera
(Tshelovek s kinoapparatom, Neuvostoliitto 1929) Dziga Vertovin kokeellinen dokumenttielokuva on lyyrinen kaupunkisinfonia, joka kertoo paitsi suurkaupungin elämästä myös elokuvanteosta. Elokuvasta näytetään Michael Nymanin musiikilla varustettu kopio.

Nizzasta puheen ollen
(À propos de Nice, Ranska 1929) Jean Vigon intensiivinen esikoiselokuva on mustan huumorin sävyttämä kaupunkimuotokuva. Se kuvaa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta nautintojen kaupungissa, jota kuolema tarkkailee.

Taris
(Taris, roi de l'eau, Ranska 1931) Jean Vigon vitsikäs lyhytelokuva uimari Jean Tarisista.

Las Hurdes – maa ilman leipää
(Las Hurdes, Espanja, 1932) Luis Buñuelin ohjaaman, matkakertomusta muistuttavan elokuvan kuvat Pyreneitten köyhien elämästä ovat niin ankaria ja absurdeja, että realismi muuttuu surrealismiksi.

Ceylonin laulu
(Song of Ceylon, Britannia 1934) Basil Wrightin ohjaama ja John Griersonin tuottama lyyrinen kronikka kaukaisen saaren asukkaiden elämästä ja uskonnollisista tavoista sekä länsimaisen teollisuuden vaikutuksesta niihin.

Sanoja taisteluun
(Words for Battle, Britannia 1941) Humphrey Jenningsin lyhytelokuva tarjoaa iskulauseita ja säkeitä briteille sodan aikana mm. Kiplingin, Miltonin, Blaken ja Churchillin kynästä. Sanat lausuu näyttelijä Laurence Olivier.

Englannin sävel
(Listen to Britain, Britannia 1942) Humphrey Jenningsin lyyrinen, moniääninen dokumenttielokuva kuvaa ilman kommentteja yhtä päivää Englannissa toisen maailmansodan aikana.

Päiväkirja Timothylle
(A Diary for Timothy, Britannia 1945) Humphrey Jenningsin elokuva on omistettu toisen maailmansodan viidentenä vuosipäivänä syntyneelle pojalle. E.M. Forster kirjoitti emotionaaliseen tilanteeseen sidotun selostustekstin.

Hullut mestarit (K15)
(Les Maîtres fous, Ranska 1955) Jean Rouchin hurja, monesti kielletty elokuva kuvaa Ghanan lähiöissä harjoitettuja Hauka-riittejä, joissa kolonialismi vääntyy siirtomaaherrojen irvokkaiksi karikatyyreiksi.

Minä, musta mies
(Moi, un noir, Ranska 1958) Jean Rouchin dokumenttielokuva käsittelee yhteiskunnan muutosta Norsunluurannikolla nuorten joutilaiden miesten arjen ja fantasioiden kautta, sepitettä hyväksi käyttäen.

Granada, Granada, Granada
(Grenada, Grenada, Grenada moja, Neuvostoliitto 1967) Suuren sotakuvaajan Roman Karmenin ja Boris Makasejevin dokumenttielokuva Espanjan sisällissodasta yhdistää vuosien 1937-38 materiaalia uusiin kuviin. (K11)

Hôtel des Invalides
(Hôtel des Invalides, Ranska 1951) Ohjaaja Georges Franju muunsi sotamuseon tilaustyöstä pasifistisen dokumenttielokuvan, joka on Goyan teosten veroinen. Sankaruuden sijaan elokuva näyttää sotien traagiset seuraamukset.

Patsaatkin kuolevat
(Les statues meurent aussi, Ranska 1953) Alain Resnaisin ja Chris Markerin merkkiteos on tutkielma mustan Afrikan taiteesta ja tuhon tiestä sen joutuessa kontaktiin länsimaisen kolonialismin kanssa.

Kriisi
(Crisis: Behind a Presidential Commitment, USA 1963) Direct cineman merkkiteos rotuerottelun luomasta kriisistä 1963. Robert Drew vei kameransa niin Alabaman kuvernöörin kotiin kuin Kennedyn hallitsemaan Valkoiseen taloon.

Stravinskyn muotokuva
(A Stravinsky Portrait, USA 1966) Totuuselokuvan uranuurtajan Richard Leacockin ja Rolf Liebermannin kiehtova muotokuva legendaarisesta säveltäjästä, tämän työskentelystä ja maailmankuuluista taiteilijaystävistä.

79 kevättä (K15)
(79 primaveras, Kuuba 1969) Santiago Alvarezin kokeellinen elokuva Vietnamin vallankumouksen johtohahmon Ho Chi Minhin hautajaisista on runouden ja agitaation synteesi.

Millhouse – valkoinen komedia
(Millhouse – A White Comedy, USA 1971) Emile De Antonion hyytävän hauska elokuva 1960-luvun Amerikasta ja kommunisminpelosta. Aikakauden dokumenteista koostuvan elokuvan päähenkilö on presidentti Richard Nixon.

Muhammad Ali, suurin ja kaunein
(Muhammad Ali The Greatest, Ranska 1974) Valokuvaaja William Kleinin elokuvan päähenkilö on ensin Cassius Clay, jatkossa Muhammad Ali. Elokuva ei käsittele vain nyrkkeilyn olemusta vaan se on myös kunnianosoitus mustan urheilijan kansalaisrohkeudelle.

Aiheeseen liittyvät myös Peter von Baghille omistettu Teemalauantai (5.6.2010), Tv-arkiston Peter von Bagh (15. ja 22.6.2010) sekä von Baghin upouusi dokumenttielokuva Sodankylä ikuisesti: elokuvan vuosisata (18.6.2010).