Kiitos rohkealle toimittajalle ja työryhmälle!
Tämä asiahan on lähes pyhä, siitä on todella vaikeaa puhua. Edes mielenterveyshoidossa äidin tekemää pahoinpitelyä ei juurikaan käsitellä ja useinmiten uhri jätetään yksin ja helposti myös leimataan jonkilaiseksi luulottelijaksi. Usein uhria jopa syyllistetään ja nolataan. Sama 'potilas kuvittelee' asenne on hyvin syvällä kelankin käytännöissä. Suoranaista vähättelyä ja mitätöintiä ilmenee kaikilla tasoilla. Olisiko vihdoinkin aika ottaa tämäkin asia keskusteluun ja samalla luoda toimivia käytäntöjä näiden naisten uhrien ja myös naisten itsensäkin hoitamiseen.
Kokemuksen perusteella voi sanoa että useinmiten kysymyksessä on sukupolvelta toiselle siirtyvä toiminta malli. Ensin olisi kuitenkin edes tunnistettava asia mm. neuvolakäytännöissä.
Ehkä olisi todellakin syytä tutkia myös tutkijoiden omat taustat, jos nämä asiantuntijat hyväksyvät väkivallan käytön kasvatuskeinona ja kenties jopa itse sitä käyttävät, ovatko he edes oikeita henkilöitä antamaan lausuntoja asiasta?

– Asiantuntija?! (ei varmistettu)

Hyvä että tämäkin asia nostetaan esiin eikä tuudittauduta oletukseen että mies on parisuhteessa aina väkivaltainen. Tämä asetelma naisen aiheuttamasta väkivallasta tai väkivaltaisuudesta on kokonaan sujlettu pois feministisen tutkimukseen suuntautuvissa tieteellisissä kysymyksen asetteluile kun on haluttu tutkia väkivaltaa parisuhteissa. Jos tutkimus olisi puolueeton niin nuo väkivaltatutkimusta tutkivien asiantuntijoiden pitäisi pidättäytyä tutkimuksissaan objektiivisina ja eikä asettaa olettamuksiensa ja asenteidensa vaikuttamina tutkimuskysymyksiä tai kyselykaavakkeita preheväkivallasta,joissa naisenväkivaltaisuus on kokonaan jätetty huomioimatta.

– Anonyymi (ei varmistettu)

"Lisäksi olisi käsiteltävä myös sitä kauheaa henkistä väkivaltaa, missä naiset ovat mestareita."

Ihan selvä ennakkoasenne. Jossain on joskus sanottu, että naiset ovat verbaalisesti miehiä parempia niin sitä käsitystä tässäkin yhteydessä aina jauhetaan. "Nalkuttava akkahan" on vakiintunut naisiin kohdistuva halveksiva leima. Se mikä taasen usein unohdetaan on väkivaltaisen miehen henkinen väkivallankäyttö (uhkailu, uhmakkuus, pelottavuus...). Se, että pelkää jotain ihmistä kodissaan on myös henkistä väkivaltaa vaikka periaatteessa sanaakaan ei sanottaisi (koskee sekä miehiä että naisia). Lisäksi mieskulttuuriin liittyy fyysinen voimien mittelö, yleensä mittelöinti, joka myös tarkoittaa väkivallan käyttöä. Perinteiseen naiskulttuuriin se ei kuulu. Tosin ajat ovat alkaneet tasa-arvon ja yhteiskunnassa vallitsevan keskinäisen kilpailun myötä muuttumaan, mutta sitä ei korjata huonontamalla naisten asemaa. Ja kyllä, olen nähnyt sekä miesten että naisten väkivallan käyttöä (fyysistä sekä henkistä) eikä itse väkivallan käyttö ole sukupuolisidonnaista (ehkä jotain ominaispiirteitä lukuunottamatta) sehän on teko. Palvelujärjestelmää tulee kehittää, jotta väkivallan kierre (käyttö) saadaan katkaistuksi (oli väkivallan käyttäjä sitten lapsi, äiti, isä, mies, nainen, teini tai vanhus) mutta sehän on kiinni täysin yhteiskunnan resursseista!

– Anonyymi (ei varmistettu)