Aamusydämellä: Ahmimishäiriö

Julkaistu maanantaina 04.03.2013 2 56

Sanna Hyysti (vas.) ja Elina Tiiainen opettelivat syömisensä hallintaa vertaisryhmässä. Keskellä toimittaja Hilla Blomberg.

TV1 sunnuntaina 10.3. klo 9.05 - 9.45

Yle Areenassa vuoden ajan.

Syömishäiriöisten ryhmässä vuonna 2012 toisensa tavanneet Sanna Hyysti ja Elina Tiiainen saivat vihdoin ongelmalleen nimen.

He ovat vuosien ajan kärsineet ahmimishäiriöstä. Vertaisryhmässä naiset oivalsivat, että he ovat yrittäneet tukahduttaa tunteitaan ruokaa ahmimalla.

Heidän syömiseensä ei ole liittynyt itsensä palkitsemista, vaan syöminen on ollut heille itsetuhoista ja se on aiheuttanut syvää itseinhoa.

Arviolta noin 100 000 suomalaista kamppailee ahmimishäiriöiden kanssa. He syövät ruokaa poikkeuksellisen paljon, tavallista nopeammin ja syömiseen liittyy ahdistusta, häpeää, itseinhoa ja hallinnan menettämisen tunnetta.

Erotuksena bulimiaan, nämä syömishäiriöiset eivät oksenna tai käytä ulostuslääkkeitä ahmimisensa jälkeen.

Sanna ei hallinnut annoksia

Sanna, 24, mietti jo 14-vuotiaana, että kaikki ei ole kohdallaan, kun hän ahmi kouluruokaa. Sannaa kiusattiin koulussa ja hän vetäytyi lopulta omiin oloihinsa ja söi herkkuja ahdistukseensa.

Sannalla todettu ADHD toi sekin lisähaastetta syömisen hallintaan, kun Sannan oli vaikea hahmottaa annoskokoja.

Epätoivoisuus sai Sannan yrittämään itsemurhaa vuonna 2003. Tapahtuneen jälkeen hän oli psykiatrisella osastolla vuoden verran. Syömishäiriöön ei siellä puututtu, vaikka Sanna siitä yritti kertoa.

Terapiassa ei puhuttu syömisestä

Elina, 43, alkoi ahmia ruokaa, kun hän muutti kotoa opiskelemaan. Elina koki jo lapsena olevansa lihava, vaikka valokuvista on jälkeenpäin voinut todeta, että näin ei suinkaan ollut.

Kotona oli tiukka kontrolli syömisen suhteen ja Elinaa varoiteltiin usein lihomisesta. Opiskeluun ja työhön liittyneet uupumus- ja masennustilat pahensivat entisestään Elinan ahmimista.

Elina söi pizzoja, jäätelöä ja suklaata salaa aviomieheltään ja lapsiltaan. Ainoastaan silloin, kun Elina oli raskaana, hän pystyi olemaan ahmimatta.

Elina kävi psykoterapiassa kolmisen vuotta masennuksensa vuoksi, mutta sen yhteydessä ei otettu puheeksi hänen outoja syömistapojaan. Elina itsekin vältteli ahmimisesta puhumista, koska hän ajatteli, ettei kukaan muu maailmassa voi olla niin outo, että tuhoaa itseään syömällä.

Syömishäiriöisten ryhmässä Elina oivalsi, että ahmimisen takana ovat syvemmät syyt. Hän oli jo vuosikausia padonnut varsinkin vihan tunteitaan ja yrittänyt tukahduttaa tunteensa syömällä.

Armollinen itselleen

Sanna ja Elina saivat ahmijoiden vertaisryhmästä käytännön ohjeita terveellisempään syömiseen. Samoja ohjeita on hiljattain ilmestyneessä Irti ahminnasta -kirjassa ja netissä kaikkien saatavilla.

Ruokapäiväkirjojen avulla naiset ovat tarkkailleet syömisensä säännöllisyyttä ja syötyjen ruokien määriä.

Laihduttaminen ei ahmijoille sovi, koska kieltäytymiset ja tiukat rajat laukaisevat helposti ahmimiskohtauksen. Kilot karisevat jatkossa Sannalta ja Elinalta sen avulla, että he ovat armollisempia itselleen ja kokevat, että syöminen on heillä hallinnassa.

Sannaa ja Elinaa jututtaa toimittaja Hilla Blomberg.

Muualla netissä:

Irti ahminnasta (Mielenterveystalo, HUS)

Kirjallisuutta: Irti ahminnasta (Duodecim, 2013)

Aamusydämellä