Aamusydämellä: Vammaisen oikeus lapseen

Julkaistu torstaina 23.01.2014 14 12

Lapsettomuushoidot ovat olleet raskaita Tiina ja Jukka Kumpuvuorelle syrjivien asenteiden vuoksi. Kuvassa keskellä toimittaja Hilla Blomberg.

TV1 sunnuntaina 26.1.2014 klo 9.05 - 9.45, uusinta tiistaina 28.1. klo 5.45

Yle Areenassa vuoden ajan.

Lapsettomuusongelmaa on raskasta hoitaa ja vielä vaikeampaa se on, jos oikeus vanhemmuuteen kyseenalaistetaan.

Näin tapahtui vammaiselle pariskunnalle, Tiina ja Jukka Kumpuvuorelle. He kokivat lapsettomuushoitoon hakeutuessaan syrjintää, joka oli viedä heiltä mahdollisuudet heti alkuunsa.

Tiina ja Jukka päättivät kuitenkin taistella ja yrittävät edelleen saada raskautta alkuun.

 

Yhteinen huumori

Tiina ja Jukka tapasivat toisensa Kynnys ry:n mielenosoituksessa ja ihastuivat toistensa huumorintajuun ja aktiivisuuteen. Tiinalla, 40, on synnynnäinen CP-vamma, joka jäykistää jalkoja ja vasenta kättä.

Jukka, 36, on selkäytimestä löytyneen kasvaimen vuoksi ollut pyörätuolissa kouluajoista lähtien. Selkäydinvammaan liittyy miehillä alentunut lapsensaantikyky, joka tuli Jukalle tietoon vasta sitten, kun lasta ei luomumenetelmillä alkanut kuulua.

 

Huono kohtelu loukkaa

Tiina on kohdannut CP-vammansa vuoksi syrjintää ja kiusaamista jo kouluajoista alkaen, mutta erityisen pahalta se tuntui lapsettomuutta hoitavalta taholta.

Tiinaa pyydettiin yliartikuloiden rentouttamaan jalkansa, vaikka hän ei siihen pysty ja häneltä tiedusteltiin juoksutaitoja. Monia korjausleikkauksia kokenut Tiina oli tottunut fyysisiin tutkimuksiin, mutta henkinen tökkiminen satutti.

Kolmen vuoden takainen kohtelu aiheuttaa hänelle vieläkin traumaattisia tunteita.

 

Tiina ja Jukka eivät luovuta

Tiina ja Jukka taistelivat itselleen valitusten kautta maksusitoumuksen kahteen koeputkihedelmöityshoitoon ja kolmannen he kustansivat itse. Tulosta ei tullut ja pariskunta päätyi raskaiden pohdintojen kautta lahjasukusoluhoitoon.

Tiinan piti siinä vaiheessa hyväksyä, ettei lapsella olisi hänen perimäänsä. Kun kahden eri luovuttajan munasoluillakaan ei tärpännyt, Tiinaa tutkittiin uudelleen. Häneltä löytyi kohdun seinämästä polyyppi, jonka poiston jälkeen pariskunta aikoo yrittää edelleen lasta, omalla kustannuksella ja toiveikkaina.

Tiinaa ja Jukkaa jututtaa toimittaja Hilla Blomberg. Taustatoimittajana on Raimo Vakkuri.

 

Muualla verkossa

Aamusydämellä

 

Suosittele12 Suosittelee

Kommentit

sunnuntaina 26.01.2014

Lapsenhoito on alkuun raskasta terveellekin. Heille joutuisi antamaan lisä-apua yhteiskunnalta.
Ei kaikkea voi saada terveetkään, jo nyt on mennyt huimia summia tuloksettomiin hoitoihin.

sunnuntaina 26.01.2014

Olen vastustavien lääkärien kannalla tässä asiassa, minusta ei ole oikein tehdä lasta yhteiskunnan huollettavaksi, sitähän se olisi. Vanhemmat eivät pystyisi edes nostamaan lasta, tuskin he maksavat avustajia itse vaan kunnanhan se tulisi maksaa heille 24/7 lapsen hoitoon. 5 lasta hoitaneena tiedän kuinka kokonaisvaltaista lapsen hoito on ja meitä on 2 toimivaa ihmistä

Minusta eläimen ottokin on väärin, jos ei siitä itse pysty huolehtimaan..

5 lapsen äitinä tiedän kyllä mitä lapsen kaipuu on ja vierestä olen seurannut lapsettomuushoitoja: onnistuneita ja epäonnistuneita. Mutta tässä tapauksessa en voi hyväksyä sitä asiaa, että vammaisille alettaisiin tehdä julkisella puolella lapsettomuushoitoja.

sunnuntaina 26.01.2014

Yhtyen edellisten kommentteihin, lapsestakin täytyy pystyä huolehtimaan itse. Ohjelmassa kalskahti korvaan se, että haastateltavat sanoivat pystyvänsä huolehtimaan lapsesta, mutta ei pystyisi nostamaan lasta. Jo tässä tarvittaisiin siis ulkopuolista avustajaa ja yhteiskunta joutuisi jälleen maksajaksi.
Sama koirien hoidossa, jos avustaja joka on avustamassa ihmisiä, joutuu koiriakin pissattamaan, herää hieman epäilevä mielipide..

Lasten hoito vaatii voimia niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikkien kannalta olisi parasta ja oikeudenmukaisinta, että hoitajina omat vanhemmat.

sunnuntaina 26.01.2014

Mikä teitä ihmisiä vaivaa?! Mikä on oikeasti tärkeää lapselle? Se, että lapsi kyetään kantamaan vai se, että lapselle mahdollistetaan elinympäristö ja vanhemmat, jotka aidosti rakastavat lasta ja mahdollistavat hänelle turvallisen elämän ja valoisan tulevaisuuden? Olen jälkimmäisen kannalla, nimittäin löydämme tuhansia, kymmeniä tuhansia ellei satoja tuhansia vanhempia joilla kädet ja jalat toimivat täysin, mutta valitettavasti heillä ei ole tippakaan tarjota sitä aitoa vanhemmuutta. Kuinka moni narkkari, alkoholisti tai rikollinen tuo tähän maailmaan lapsen, joka rikkinäisen perhetaustansa ansiota elää onnetonta ja kurjaa elämää. Tämä on ensimmäinen näkökulma vanhemmuuteen. Toinen merkittävä seikka on vammaisen henkilön oikeus elää tasavertaista elämää muiden ihmisten tavoin. Tasavertainen elämä ei tarkoita vain sitä, että saa ruokaa ja petipaikan, vaan ihan samat oikeudet kuin kävelevillä kuten oikeus opiskeluun, matkailuun, lemmikkien pitämiseen tai suvun jatkamiseen. Asenteita en voi tällä lyhyellä kirjoituksella muuttaa, mutta toivon sydämestäni teiltä kykyä ajatella asioita objektiivisesti eikä vain ''vammattoman'' näkökulmasta...

sunnuntaina 26.01.2014

Jo perustuslaissa on yhdenvertaisuus pykälä jonka perusteella meidät kaikki, näkyvästi vammattomat ja näkyvästi vammaiset (olen itse vammaton, luovuttanut munasoluja hedelmällisyyshoitoihin kenelle tahansa lasta haluavalle) on asetettava samanlaiseen asemaan lain edessä.

Kaikille asioille ei kuulu laskea hintaa sen perusteella, mitä ihmine itse pystyy tekemään tai ei pysty. Saamme erilaisia yhteiskunnan maksamia tai tukemia etuisuuksia vaika pystymme itse nostamaan lapsen syliin. Saan esimerkiksi viedä lapseni päivähoitoon toisten ihmisten nostettavaksi, syötettäväksi ja puettavaksi jopa kahdeksi viikoksi putkeen (vuoropäiväkodit) tai vaikka olisin työtön ja kykenevä huolehtimaan hänestä.Vastaavia esimerkkejä voidaan kaivaa vaikka kuinka monta.

Kyse on siitä että mikäli ihmisten oikeutta lapsen saamiseen arvioidaan, se tulisi tehdä kaikille ihmisille samanlaisin perustein. Vanhemmuudessa on kyse paljosta muustakin kuin siitä, pystyykö itse nostamaan lapsen syliinsä vai nostaako hänet vanhemman syliin joku toinen henkilö.

Toivotan kaikkea hyvää ja onnellisuutta Tiinalle ja Jukalle

sunnuntaina 26.01.2014

Tsemppiä Tiina ja Jukka! Hyvä kun toitte tärkeän asian julkisuuteen.

maanantaina 27.01.2014

Olen yhdenvertaisuuden kannalla ehdottomasti. Kaikkea ei todellakaan voi mitata rahassa. Ihmisen perustarpeisiin kuuluu perheen perustaminen. Vammainen henkilö joutuu jo muutenkin elämässään luopumaan monista asioista ja arki on haastavaa. Lapsi tuo elämään onnea ja jatkuvuutta. Usein vamman kautta ihminen joutuu tarkistamaan, mikä on elämässä tärkeintä. Näin vammaisen vanhemman arvomaailma voi olla hyvinkin hyvä kasvualusta lapselle. Hienoa, että Jukka ja Tiina tuovat rohkeasti asian esille. Rakkautta ja onnea heille!

maanantaina 27.01.2014

Tiina ja Jukka Kumpuvuoren haastattelu on virittänyt keskustelua siitä, onko vammaisilla henkilöillä oikeutta vanhemmuuteen ja hedelmöityshoitoihin. Aluksi muistutus kaikille vammattomille: milloin tahansa, kuka tahansa voi vammautua. Siinä olemme tasa-arvoisia. Selkäydinvamma voi tulla auto-onnettomuudessa, lasketellessa, kotona kaatuessa, sairauden kautta. Osalla vamman saaneista on jo lapsia ja monille lapset antavat syyn jatkaa elämää vammasta huolimatta. Kukaan ei kyseenalaista sitä, etteikö vammautunut henkilö saisi hoitaa lapsiaan. Asenteet perheen perustamiselle vammatumisen jälkeen vaativat vielä muokkausta. Perustuslaissa on yhdenvertaisuuspykälä, joka jonka mukaan meillä kaikilla on oikeus perustaa perhe. Lapsen kehityksen kannalta on tärkeintä rakastavat vanhemmat ja turvallinen koti. Tämä ei riipu siitä, voiko vanhempi tehdä kaikkia fyysisiä hoitotoimenpiteitä itse. Rakkaus ja läsnäolo ovat tärkeintä. Akson ry:ssä teemme työtä sen eteen, että jokainen selkäydinvammainen saisi oikeanlaista hoitoa ja tietoa vammaan liittyvistä haitoista ja seuraamuksista, myös lisääntymisterveyteen liittyen. Itse sain tulla äidiksi 15 vuotta sitten. Pyörätuoli ei ole vähentänyt äitiyttäni lainkaan. Lapsi ja perhe on elämässäni ihaninta, mitä voin kuvitella. Toivon rohkeille Tiinalle ja Jukalle voimaa taistella! T. Merja Leppälä, Akson ry, puheenjohtaja

maanantaina 27.01.2014

Lapsen hoitaminen on fyysistä ja henkistä työtä. Kukaan ei ole sitä mieltä, että henkisesti oireilevan kuuluisi hankkia lapsi keskelle ongelmiaan. Ihan samalla tavalla se, että ehdoin tahdoin tehtäisiin lapsia olosuhteisiin, joissa heistä ei fyysisesti kyetä huolehtimaan, on väärin. Koko prosessin ajan on siis tiedossa, että jos yhteiskunnan kustantamat hoidot onnistuvat, tulee yhteiskunnalle hurjasti lisää kustannuksia useiden vuosien ajaksi. Avustaja käytännössä hoitaa lapsen, minkä lisäksi ilmeisesti äidillä on oma avustajansa. Tähän menee aivan kohtuuttomasti yhteiskunnan panoksia.

maanantaina 27.01.2014

Selitä toki sentään, millä perusteella äidillä ja lapsella pitää olla erilliset avustajat! Samalla voit miettiä myös, tarvitseeko puolisotkaan erillisiä avustajia. Tämän jälkeen, voit pohtia yleistå työllisyystilannetta ja sitä, työskenteleekö julkisella sektorilla vain robotteja. Lopuksi tee ehdotus, jonka mukaan kaikki syöpähoidot, joiden tarkoituksena on vain elinajan pidentäminen, pitäisi lopettaa yhteiskunnan resursseja tuhlaavina.

maanantaina 27.01.2014

Vanhemmuus on ennen kaikkea läsnäoloa ja läheisyyttä, rakkauden osoittamista ja rajojen asettamista. Siinä ei ole oleellista se, pystyvätkö vanhemmat juoksemaan lapsensa perässä.
Vaikeakaan fyysinen vamma ei siis saisi olla este esimerkiksi hedelmöityshoitoihin pääsemiselle. Lääkäreilläkin olisi asenteissa paljon parantamisen varaa.

Entä, jos vanhempi sattuukin vaikkapa huomenna vammautumaan auto-onnettomuudessa, otetaanko lapset sitten heti huostaan, kun äiti tai isä ei pystykään huolehtimaan heistä ilman ulkopuolista apua. Tuskinpa vain. Kun esimerkiksi päihdeongelmaiset saavat hankkia lapsia ilman minkäänlaista kontrollia, on kohtuutonta, että fiksujen vammaisten oikeus vanhemmuuteen kyseenalaistetaan - ja vieläpä törkeällä tavalla.

Ohjelmassa tuotiin esille monia tärkeitä asioita, kiitos Tiinan ja Jukan avoimuuden. Voimia teille!

tiistaina 28.01.2014

Se on tosi lyhyt se aika, kun lasta pitää kanniskella/nostella! Vammaisten vanhempien lapsista tulee useinmiten oikein reippaita ja hyviä veronmaksaja tähän yhteiskuntaan, vaikka molemmat vanhemmat vammaisia. Pitäisikö näiden "kustannustehokkaiden" osata laskea vähän nenäänsä pitemmälle!

keskiviikkona 29.01.2014

Käytän pyörätuolia ja olen teini-ikäisen lapsen yksinhuoltajaisä. Onko joku on joku teistä oikeasti sitä mieltä, että lapseni ei olisi pitänyt koskaan syntyä?

sunnuntaina 02.02.2014

Kiitos yhteiskunnan varojen riittävyydestä huolehtiville älyn jättiläisille. Lapsen tulo Kumpuvuorten perheeseen ei lisää jo olevia avustajakustannuksia. Pitäisikö teidän verovähennysten oikeutusta tarkastella uudelleen? Oletko käynyt kirjastossa viime aikoina? Voi olla että mahdollisuutta siihen rahoitetaan minunkin veronmaksuilla. Käytätkö sitä väärin? Huoh. Suomessa on järjetön määrä huostaanotettavia lapsia, jos tämän keskustelun yksinkertaisimmat kirjoittajat saisivat asiasta päättää. Mukaan tulee lukea myös niiden hyvinkin ketterästi liikkuvien vanhempien lapset, joista ei ole tehtävään - eikä mikään taho kontrolloi heidän lisääntymistään. Mikä mahtaa olla lapsen elämässä tärkeintä? Jos tuletkin lapsena nostetusti vierailla käsillä tai kömpelösti, mutta jos olet toivottu, rakastettu, ja saanut määräsi läheisyyttä, niin mistä tässä oikein keskustellaan. Joskus näkökyky ei yllä seuraavaa risteystä pidemmälle. Toivon kuitenkin ettei kohdallesi tule Pendolinoa siinä.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä