Dokumenttiprojekti: Laulu koti-ikävästä

Julkaistu lauantaina 21.12.2013 6 43

Rokkari Kai Latvalehto ja isä Tauno ajavat Oulusta Göteborgiin, missä he asuivat 70-luvulla. Kailla on kaikki hyvin, mutta jotain puuttuu.

TV1 maanantaina 6.1.2014 klo 20.50 - 22.20, uusinta lauantaina 11.1. klo 13.30 ja Teema 8.2. klo 12.00

Yle Areenassa 7 päivää

Nelikymppinen entinen muusikko Kai Latvalehto pyytää isäänsä Taunoa kuskiksi Oulusta Göteborgiin. Hän haluaa päästä takaisin maisemiin, joissa perhe asui 1970-luvulla eli koko Kain lapsuuden aina murrosikään saakka.

Pojan ja isän automatka muuttuu musiikilliseksi retkeksi yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaissiirtolaisuuden historiaan: häpeään, syyllisyyteen, rikollisuuteen, alkoholismiin ja perhesalaisuuksiin.

 

Osa palasi takaisin

Dokumentti kertoo isän ja pojan tarinan, mutta samalla se kertoo niiden 600 000 suomalaisen tarinan, jotka muuttivat 1960- ja 70-luvuilla Ruotsiin pakoon Suomen työttömyyttä. Noin 200 000 heistä palasi myöhemmin takaisin Suomeen, kuten myös Tauno ja teini-ikäinen Kai.

Musiikillisen selkärangan dokumentille luovat suomalaissiirtolaisten 1970-luvulla kirjoittamat kappaleet, joita esittävät livenä toisen sukupolven ruotsinsuomalaiset muusikot.

Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen kolmas pitkä dokumentti. Hänen aiempia töitään ovat muun muassa Huutajat - Screaming Men ja Freetime Machos.

Mika Ronkaisen dokumentti Laulu koti-ikävästä kerää lisää palkintoja. Jussi-gaalassa 2014 elokuva palkittiin parhaana dokumenttina, ja lisäksi se sai parhaan musiikin Jussin. Aiemmin dokumentti on saanut parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan palkinnon Göteborgin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla helmikuussa 2013 sekä Tampereen elokuvajuhlilla kaikkiaan kolme palkintoa: yleisöpalkinnon, pääpalkinnon yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa, sekä jaetun Risto Jarva -palkinnon.

 

Muualla verkossa

Dokumenttiprojekti

Elävä arkisto: Kansankodin kuokkavieraat – suomalaiselämää Ruotsissa

 

Suosittele43 Suosittelee

Kommentit

maanantaina 06.01.2014

Hieno dokkari! Itsekin Ruotsissa nuorena vain piipahtaneena vuoden verran tunnistin niin paljon tuosta ulkopuolisuudesta, jota päähenkilö tutkailee. Tietenkin minulla se meni jotenkin ohi kun palasin Suomeen, mutta Ruotissa asumisen aikaa varjostaa jonkinlainen häpeän kokemus, koska pienet ilmeet ja äänenpainot kantaväestön taholta saivat tuntemaan itsensä tyhmäksi ja ei-arvokkaaksi. Se auttaa eläytymään myös tänne Suomeen tulleisiin maahanmuuttajiin. Tärkeä aihe - koskee yhä useampia tänä päivänä.

maanantaina 06.01.2014

Olipa kyllä hieno päästä mukaan tälle tärkeälle matkalle! Tunnelmat ja vahvat tunteet välittyivät meidän sohvalle saakka! Kiitos!

tiistaina 07.01.2014

Mielenkiintoinen ohjelma, yksi asia pisti pahasti silmään nuoren miehen kommentti nyky Suomesta, joka meni suunnilleen näin ""Mua ärsyttää Suomessa on tämä rasismi, että ne tuntuu törkeältä kansalta, josta melkein miljoona henkee lähti ekonomisena pakolaisena sieltä kaksvuotta sitten".

Suomalaiset lähtivät työnperässä, toisin sanoen tekemään töitä eivätkä elämään sosiaaliturvan varassa. Toiset tosin sortuivat viinaan ja muihin päihteisiin.

tiistaina 07.01.2014

Työn perässähän Suomeenkin muutetaan nykyään! Mikä ero siinä on?

tiistaina 07.01.2014

Kiitos.
Samanlaisesta pyhiinvaellusmatkasta haaveilen.
Södertäljessä synnyin ja muutin kymmenvuotiaana perheen kanssa takaisin Pohjanmaalle.
Nyt jo edesmennyt veljeni ei koskaan sopeutunut Suomeen, lähti Ruotsiin takaisin. Eikä sopeutunut sinnekään enää.
Eli todeksi monen laulun sanat.

Oli puhdistava ohjelma. Harvoin itkettää näin paljon dokumenttia katsellessa.

Minulla oli onnellinen lapsuus Ruotsissa, mutta se ulkopuolisuus ja vieraus olivat pysyviä siellä ja niin ne olivat aluksi Suomessakin.

Kaksi niin samanlaista mutta erilaista maata.

Kiitos!

tiistaina 07.01.2014

Hyvin tehty dokumentti. Musiikki toi mieleen tuon ajan. Veljeni vietti Ruotsissa monta vuotta. Kävin siellä 1970-luvulla tuttavia moikkaamassa. Suomalaiset olivat hyvän työmiehen maineessa, monilla silti heikko itsetunto. Ajat ovat kovasti muuttuneet, nyt ei tarvitse ruotsalaisten edessä nöyristellä. Olen monesti käynyt Kööpenhaminasta Malmössä, eikä maassa ole enää nuoruuteni hohtoa. Ruotsi oli vielä 30 vuotta sitten siisti ja vauraanoloinen, nyt ränsistynyt siirtolaisten kansoittama likainen suljettu itseensä käpristynyt yhteiskunta. Henkiseltä ilmapiiriltään Ruotsi on rajoittunut ja itsetyytyväinen tajuamatta totalitarista ilmettään, Tanska on toista maata, jopa Suomessa on helpompi hengittää.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä