You can't request more than 20 challenges without solving them. Your previous challenges were flushed.

Dokumenttiprojekti: Stalinin kanava

Julkaistu tiistaina 30.10.2012 7 153

Toimittaja Arvo Tuominen (oik.) ja kuvaaja Igor Jurov matkaavat läpi Stalinin kanavan.

TV1 tiistaina 5.3.2013 klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa 7 päivää

Äänisjärven ja Vienanmeren yhdistävä 227 kilometrin mittainen Stalinin kanava kaivettiin käsipelillä 1930-luvun alussa.

Pakkotyöllä tehdyn kanavan rakennustöihin osallistui satojatuhansia vankeja, joista kuoli tauteihin, nälkään ja kylmään arvioista riippuen 50 000 - 200 000 henkeä.

Kanava oli myös pakkotyökoe, jota menestyksellisesti laajennettiin koko Neuvostoliiton alueella aina Stalinin kuolemaan saakka.

 

Filmiä kanavan rakennustöistä

Dokumentissa toimittaja Arvo Tuominen matkaa Poseidon-aluksella kanavan läpi tehden huomioita sen nykyisyydestä ja menneisyydestä.

Tuominen löytää esimerkiksi leirin, jossa entinen oligarkki Mihail Hodorkovski on istumassa tuomiotaan. Lisäksi hän on löytänyt Venäjän arkistoista erinomaista filmimateriaalia 80 vuotta sitten kaivetun kanavan rakennustyöstä.

Matkalukemisena on Arvo Poika Tuomisen "Kremlin kellot" ja Maksim Gorkin "Stalinin kanava".

Dokumentin paholainen on Naftaly Frenckell, mysteereiden mies, joka tuomittiin salakuljetuksesta ja mustanpörssin kaupoista vuonna 1923 mutta eteni rivakasti neuvostobyrokratiassa, ja kuoli kenraaliluutnanttina ja sosialistisen työn sankarina vuonna 1960.

 

Tavoitteena uusi ihminen

Gigantomanisen kanavatyömaan tarkoituksena ei ollut vain luonnon muokkaaminen ja kanavan rakentaminen, vaan samalla piti myös muokata uusi ihminen. Porvareista, kulakeista ja kriminaaleista oli tarkoitus tehdä kovalla pakkotyöllä kunnon neuvostokansalaisia.

Tuominen osoittaa suorastaan kouriintuntuvasti, että Stalinin ja Hitlerin väkivallalla oli vissi ero, vaikkei heidän käsiinsä kuolleiden kannalta mainittavaa eroa ollutkaan.

 

Merkitys korostumassa

Stalinin kuoltua ja hänen hirmutekojensa paljastuttua kanavan nimi muutettiin Vienanmeren kanavaksi eli venäjäksi Belomorkanal, jonka nimistä paperossia ja vodkaa valmistetaan edelleenkin.

Suurin uhrauksin tehdyn kanavan käyttö on ollut varsin vähäistä, mutta sen merkitys on jälleen korostumassa taloudellisen ja poliittisen mielenkiinnon suuntautuessa arktiselle alueelle.

Petroskoilaismuusikko Arto Rinne on tehnyt dokumenttiin lauluja kanavarakentajien 80 vuotta sitten kirjoittamista runoista.

Kuvaus: Igor Jurov. Leikkaus: Minna Nuotio. Käsikirjoitus ja ohjaus: Arvo Tuominen.

Dokumentti on esitetty TV1:llä edellisen kerran marraskuussa 2012.

 

Muualla netissä:

Elävä arkisto: Arvo Tuominen kiersi autolla Laatokan ympäri

Elävä arkisto: Stalinin vankina

 

Äänisjärven ja Vienanmeren yhdistävä 227 kilometrin mittainen kanava kaivettiin käsipelillä 1930-luvun alussa.

 

Suosittele153 Suosittelee

Kommentit

keskiviikkona 31.10.2012

Vaikuttava paikka on hautausmaa, johon kanavan rakentamisen aikaan teloitettuja haudattiin. Suomalaisia nimiä löytyy paljon, lukemattomia muitakin kansallisuuksia. Kappelissa on kirja, jossa on kaikkien uhrien nimet, ja niitä on paljon.

maanantaina 05.11.2012

Tapana oli, että kun hauta oli kaivettu, teloitettavat seisoivat siellä. Ja teloittajat ampuivat heidät. Seuraavassa teloitettavien ryhmässä olivat edelliset teloittajat.

maanantaina 05.11.2012

Rakentajia 'satoja tuhansia' ja kuolleita 200 000.
- Montako jäi henkiin?

maanantaina 05.11.2012

Tuo hautausmaa - Sandermoh on vuosien 1937-38 vainoissa tapettujen viimeinen leposija. Kanava rakennettiin vuosina 1931-33, ja sen rakennystyössä nääntyneitä ei millekään erityisille hautausmaille haudattu. Tosin viimeiseen eli 19 sulkuun valettiin betonimyllyssä murskattuja luurankoja, kuten illan dokkarista ilmenee.

maanantaina 05.11.2012

Arviosta riippuen kanavatyömaalla kuoli 50 000-200 000 pakkotyövankia, lähinnä, kylmään, nälkään ja sairauksiin. Yhtä aikaa työmaalla mahtui työskentelemään 60 000 työntekijää. Kun kanava valmistui vuonna 1933, niin 12 000 vankia vapautettiin hyvin tehdyn työn johdosta. Muuta jatkoivat seuraavalle leirille.

maanantaina 05.11.2012

Veikeä havainto oli, kun ajettiin Stalinin kanavan länsipuolta. Vastaan tuli pikku risteys, jossa oli 'nato-piikkilankaa'. Ja huomattiin, että oli siellä muutakin. Naispuolisia aseistettuna sotilaita. Koirat vartioimassa. Viimeisen päälle. Oliko jonkun oligarkin datsa vai sotilastukikohta. Ehkä ensinmainittu tuntuu todennäköisemmältä.

maanantaina 05.11.2012

Esim. Solzhenitsynin ja Applebaumin mukaan Naftali Frenkel, niin he nimen kirjoittavat, ei liene ollut yksiselitteisesti mikään itse paholainen, vaan hänellä olisi ollut jonkinlaista pyrkimystä annetun projektin täyttämiseen edes jotenkin järkiperäisellä tavalla. Vaihtoehtona oli koko ajan oma tuhoutuminen trotskilaisuudesta syytettynä. Jopa tiettyä pyrkimystä vankien turhan ja sadistisen tapattamisen välttämiseksi (siis orjatyövoiman suojaamis- vaan ei välttämättä humaanissa tarkoituksessa) hänellä ilmeisesti oli.

Tämän kaltainen leiripäällikkö esiintyy myös Shalamovin muistelmissa ja niistä tehdyssä tv-sarjassa. NF ehkä mahdollinen esikuva?

Viittaukset NF:n suomalaistaustaan taitavat kyllä olla tarua.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä