"(...) JFK:n varapresidenttinä toimi Lyndon B. Johnson (LBJ), jota pidettiin vallanhimoisena ja häikäilemättömänä miehenä. Salaliittoteorian mukaan Johnson pelasti itsensä vankilalta ja nosti samalla itsensä presidentiksi murhauttamalla John F. Kennedyn.
Roger Stonen kirjassa The Man Who Killed Kennedy kerrotaan Johnsonin sotkeutuneen kahteenkin korruptioskandaaliin ja presidentin saaneen niistä vihiä. Johnsonilla oli palava halu päästä maan korkeimpaan virkaan, joten poliittisen tuhon uhatessa hän päätti lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Stonen mukaan juuri Johnson ehdotti, että JFK tekisi vierailun Dallasiin. Samoin ehdotus, että Kennedyä kuljettava autosaattue kulkisi kohtalokkaan Dealey Plazan kautta, tuli Johnsonilta.
Stonen ehdokas ampujaksi on tunnettu palkkamurhaaja Malcolm "Mac" Wallace, jonka kerrotaan olleen Johnsonin pitkäaikainen tuttava. Wallacen sormanjäljet löydettiin täsmälleen siitä paikasta, johon ampuja oli kirjavaraston talossa sijoittunut, Stone kertoo.
Lopullisen vakuutuksen varapresidentin syyllisyydesta Stonelle antaa nainen, jonka kanssa LBJ seurusteli 20 vuotta, Madeleine Brown. Muistelmissaan Brown kertoo Johnsonin tokaisseen murhaa edeltävänä iltana: "Huomisesta lähtien se Kennedyn paskiainen ei nolaa minua enää yhtään kertaa".
Lee Harwey Oswaldilla ei ollut Stonen mukaan osuutta murhaan, mutta Stone uskoo Johnsonin CIA-kavereiden järjestäneen tämän murhapaikalle, jotta teolle saatiin sopiva syntipukki.
JFK:n murha ei lainkaan ollut Johnsonin ensimmäinen veriteko, Stone syyttää. Varapresidentillä oli kirjailijan mukaan jo ennen Kennedyä kahdeksan murhaa omallatunnollaan.”
(Yrjö Kokkonen: JFK:n murha (…): … [Yle Uutiset 20.11.2013]; ote)

– Anonyymi (ei varmistettu)