Kongojoki

Julkaistu keskiviikkona 21.07.2010 0 161

Karavaanien ja rikkauksien etsijöiden vanavedessä ilmestyivät ensimmäiset lokomobiilit, joita alkuasukkaat vetivät satoja kilometrejä.

TV1 perjantaisin 23.7. – 6.8. klo 18.30

Kolmiosainen dokumenttisarja kuvaa joen kautta Kongon menneisyyttä ja nykypäivää. Kongojoki on läntisen Keski-Afrikan suurin joki ja maailman viidenneksi pisin joki. Sen kokonaispituus 4 700 km tekee siitä Afrikan toiseksi pisimmän joen Niilin jälkeen.

23.7. Historian aaveet

Sarjan ensimmäisessä osassa tutustutaan maan historiaan.

Kuningas Léopold II:n antoi ohjeet: "Sivistäkää ja käännyttäkää seutu ja taatkaa Belgialle sen taloudelle ja teollisuudelle välttämättömät markkinat."

Kongosta vietiin muun muassa norsunluuta, kuparia, kultaa, timantteja ja suuria arvopuita.

Karavaanien ja rikkauksien etsijöiden vanavedessä ilmestyivät Kongoon muun muassa ensimmäiset lokomobiilit, joita alkuasukkaat vetivät satoja kilometrejä työn ääreen.

Matadin ja Léopoldvillen välisellä vaikealla taipaleella käyettiin 50 000 kantaja. Joen vaikeakulkuisen koskialueen ohitse Matadista Léopoldvilleen (nykyinen Kinshasa) rakennettiin rautatie.

30.7. Uiva kylä

Toisessa osassa kerrotaan siitä, kuinka koko elämän kirjo matkaa suurella Kongojoella.

Virta on ainoa tapa matkustaa maan poikki metsän vallattua tiet ja rautatien. Proomulle, tavaroiden joukkoon nousee satoja matkustajia.

6.8. Alkulähteelle

Sarjan viimeinen osa päätyy alkulähteille eli siitä, kuinka pimeyden ja väkivallan tuolla puolen joki kertoo maanosan toivosta.

Rautatietä kunnostetaan, sillä liikenne on ollut seisahduksissa kuusi vuotta, sodan alettua. Siirtomaakauden lopulla arvellaan radalla kulkeneen vähintäänkin neljä junaa päivässä. Rautatie yhdistää kaksi joen osaa.

Kapinallisten joukot ja virallinen armeija ovat alkaneet yhdistyä neljä vuotta kestäneiden taitelujen jälkeen. Väestö elää miinojen ja räjähtämättömien ammusten läheisyydessä.

O: Thierry Michel. T: Les films de la Passerelle, Belgia. Osittain mustavalkoinen.

Rautatietä kunnostetaan Kongossa, sillä liikenne on ollut seisahduksissa kuusi vuotta, sodan alettua. Siirtomaakauden lopulla arvellaan radalla kulkeneen vähintäänkin neljä junaa päivässä.