Ensiksi haluan sanoa suuret Kiitokset Hyvästä Dokumentista sekä sen Tekijöille että siinä esiintyville Ajattelijoille. Harvoin saamme katsoa tv:stä jotain näin koskettavaa. Jos mietimme nykyajan elämän pinnallisuutta, välinpitämättömyyttä, hyödyntavoittelua, kiirettä, moraalisten/henkisten arvojen unohtumista, materialistisuutta... Ne huolestuttavat ja jos jotakuta asia ei huolestuta, niin sallithan minun olla hieman huolissani sinusta...

Mitä me tavalliset tallaajat voimme tehdä saadaksemme paremman maailman tai kehittääksemme itsekkäästi omaa sieluamme? Voimme kunnioittaa itseämme, toisia ihmisiä ja esim olla sanomatta sitä pahaa sanaa heistä ja parhaimmillaan voimme puhdistaa jopa mielemme niiltä negatiivisilta ajatuksilta ja YMMÄRTÄÄ heitä. Kahvia ja empatiaa, miltä se kuulostaisi? Tämä vieras ajattelutapa voi vaatia vuosikymenien harjoittelun, mutta kannattaa kokeilla, koska sillä on tuoreimpien tutkimusten mukaan ilmakehäämme puhdistava vaikutus...

Voimme olla REHELLISIÄ kaikessa tekemisessämme, ja huh varsinkin itseämme kohtaan, vaikka "elämä murjoo, akka nalkuttaa, ukko juo ja onkohan nuo muksutkaan täysin normaaleita..." Rehellisyydellä saavutamme oudon, sairaan jopa työpaikkakiusaajan maineen pahimmassa tapauksessa, mutta hyväitsetuntoisenahan me emme ajattele lopulta mitä toiset ajattelevat meistä, eikö niin? (...Mitä tulikaan juuri sanottua?)

Mitäs jos pyrkisimme kaikissa toimissamme HYVÄÄN, autamme toisia, elämme PYYTEETTÖMÄSTI, herkistymme inhimillisyydellemme. Mitäs jos pidättäytyisimme nautintoaineista, koska selvinpäinhän me vissiin ne pahimmat hetkemme aina koemme...Tämä kaikkinensa on vaativin osuus toteuttaa. Se voi vaatia hieman lihasvoimaa, keskittymistä, treenausta, erakoitumista, itsensä tuntemista, oman henkisen polun löytämistä, eri maailmojen ymmärtämistä, mutta voi veljet ja siskot, tätä kannattaa opetella pikkuhiljaa/kokeilla ihan jokapäiväisessä elämässä! Olen tukenasi, jos sinulla on pienintäkään hinkua tähän suuntaan...

Lopuksi kerron vielä asian, mikä ei vaadi meiltä paljoa, mutta maine voi kyllä mennä siinäkin... Tuoreimpien tutkimusten mukaan hymyily voisi valostuttaa elämäämme niin, että kaamosajan negatiiviset vaikutukset olisivat historiaa ja lamppujenkin tarve vähenisi... Tuntuuhan tuo väite hieman oudolta, mutta kuuliaisena kansalaisena uskon, mitä tutk... itse olen tähän ikään nähnyt ja kokenut.

Hymyilemisiin.

terveisin Höyhen...

– Anonyymi (ei varmistettu)

Hmm... Kiitos muuten teille mielenkiintoista palautetta antaneille. Tulihan tänne edes jotain keskustelua. Kirjoitin kenties ensimmäisen palautteeni lievässä maailmantuskaisessa turhautumisessa ja pahoittelen hieman liian kriittisiä sanojani. En tarkoita, etteivätkö esiintyjät kykenisi syvälliseen ajatteluun, enkä voi väittää tutustuneeni kaikkien esiintyjien ajatteluun syvästi. Hajanaisuutta ja pinnallisuutta toi varmaan myös sekin, että ohjelmassa oli varsin monta eri aihetta, joiden liittyminen toisiinsa ei minulle auennut.

Ehdottomasti suomalaisten ajattelijoiden esittelyjä ja haastatteluja pitäisi olla televisiossa useammin - ja myös tässä esiintyneitä radikaalimpien sellaisten. Formaatti on haasteellinen- ja ehkä radioon helpommin istuva. Kuva "puhuvasta päästä" ei tuo puheeseen paljoa lisää. Kannattaa silti yhä yrittää!! Toivottavasti YLE tulevaisuudessakin ostaa itsenäisten tekijöiden keskusteluohjelmia.

– T.Luoma-aho (ei varmistettu)

...voisiko tämän palstan vetäjä auttaa ja jättäisitkö kiitos silti yhden. Jos mietimme asiaa vielä elämän tarkoituksen, sielumme kehittymisen kannalta niin voimmeko tehdä asialle enempää kuin kehittää itseämme yhä suurempaan ymmärrykseen ja rakkauteen. Asialla ei ole mitään tekemistä ihmisen pätevyyden, älykkyyden, arvostuksenkaan kanssa vaan se egokeskeisyydestä irtautumisen tunne, kutsu tulee paikasta, jonka yhä selkeämpään ymmärrykseen olemme pikku hiljaa menossa...

Rauhan voi saada elämäänsä oivaltamalla asioita ja usein se tapahtuukin juuri kantapään kautta niin kuin yhteiskuntammekin laajasti katsoen kokee asioita tällä hetkellä. Nykyajan sairaitakin vitsauksia esim pedofiliaa paljastuu julkisuuteen entistä enemmän ja esim masennukseen syömme lääkkeitä yhä enemmän. Elämme seksistisessä ajassa, jolloin lapsuudessa jo opimme egokeskeisyyden ja elämän pinnallisuuden ja sen nautinnot. Toisaalta elämme keskimääräisesti aina vain vanhemmiksi, mutta jos henkinen kehittymisemme ja ymmärtämättömyys siitä kokonaisuudesta minkä pieni osa olemme pysyy samana, emme pysty kokemaan elämää nautittavana. Ymmärtääkö herrat mitä ajan takaa? :)

t. Höyhen

– Edes jotain (ei varmistettu)