Dokumentti oli täysin pihalla talvisodan tapahtumista, lieneekö ollut sitä tarkoituksellisesti. Luvutkaan eivät täsmänneet: dokumentti esitti, että Neuvostoliitolla olisi ollut vain n. 3 sotilasta Suomen kahta vastaan. Totuushan on, että puna-armeijan saatua rankasti köniinsä esim. Tolvajärvellä, Suomussalmella, Raatteen tiellä ja mottitaisteluissa (joista dokumentissa ei mainittu sanallakaan) sen miesvahvuus kaksinkertaistettiin lähemmäs miljoonaan mieheen, jolloin esim. neuvostodivisioonien kokonaismäärä Karjalankannaksella kasvoi kymmenestä 21–26:een ja samalla hyökkäyksen ylimmäksi johtajaksi tuli 1. luokan armeijankomentaja Semjon Timošenko. Alusta alkaen puna-armeijalla oli puolellaan musertava kalusto- ja miesylivoima.Talvisota osoitti kuitenkin selvästi sen rapakunnon, se taas ei suinkaan johtunut yksittäisten venäläisten sotilaiden huonoudesta (päinvastoin: myös he olivat sisukkaita ja yleensä rohkeita taistelijoita) vaan siitä, että Stalin itse oli puhdistusinnossaan tapattanut suurimman osan upseeristostaan.

Mainilan laukaukset taisivat kokonaan jäädä mainitsematta, Molotovin-Ribbentropin sopimus samoin ja myös Stalinin kasaama Kuusisen nukkehallitus, jonka viimeksimainitun takia suomalaiset tiesivät, että maata kohtaisi täydellinen miehitys, ellei hyökkäystä pystyttäisi torjumaan. Suomea olisi kohdannut Baltian maiden kaltainen onnettomuus, välirauhan aikana maan miehityksen uhka leijui koko ajan ilmassa ja aiheutti osaltaan suomalaisten etsiytymisen saksalaisten turviin, muualta kun apua ei mitenkään saanut. Lukemalla Kyösti Skytän kirjan "Ei muuta kunniaa - Risto Rytin kujanjuoksu 1939-1945" sivistyy oleellisesti eikä enää ihmettele, miksi Ryti äänestettiin heti Mannerheimin jälkeen toiseksi Suurin suomalainen -äänestyksessä, vaikka hän ei ollut edes ehdokaslistalla :D

– Ellustiina (ei varmistettu)