No niin, Kotikatsomo ei pettänyt nytkään. Olen tottunut siihen, että Kotoikatsomossa ei todella osata tehdä mitään kunnolla.

Tästä odotin jotakin "Kylämäverisesti sinun" kaltaista, mutta ei sitten sinne päinkään. Pelkkää pimeää kuvaa, jossa ei tapahtunut mitään. Enimmäkseen kaksinpuheluita mutisemalla, asiaa ei auttanut vaikka toisinaan mutistiin eri kielilläkin.

Milloin osattaisiin ottaa oppia esim. ruotsalaisten dekkareista. Siellä saadaan tapahtumaan, ja meno on uskottavaa, todentuntuista.

Toisen kerran kuitenkin vielä katson, mutta jos tuollaisena pysyy ( ja niin kyllä uskonkin), niin eipä tarvitse tuohon aikaansa kuluttaa.

– Jaska (ei varmistettu)

ja minä taas kilttinä täytin kaikki passi tiedot.ei ole helppoa olla kainuusta.ne vaan ylessä väittää että tuotannolliset syyt estää antamasta.onneksi emäntä antaa.on ne etelän herrat.perskule

– juzo66

Uskomaton saavutus jälleen kotimaisen tv-viihteen saralla. Salatut Elämät kohtaa Martin Beckin. Tarinassa on epäuskottavasti liimattu kasaan ulkomaisen rikoselokuvien kliseitä ja lyöty ne suomalaiseen miljööseen. Nahkatakkiin pukeutuneet huumepoliisit piilottamassa todistusaineistoa rikollisen vessanpönttöön? Poliisin perhe-elämän vaikeudet?

No, ei tuossa vielä mitään, mutta kankea ja epäaito dialogi tönkköjen näyttelijöiden mutisemana oli aivan kauheaa katsella. Katsoisin salkkareita jos nauttisin tästä. Itse naurettavankin kliseinen rikostarina saattaa vielä kiinnostaa toisenkin jakson verran, mutta lähinnä vain Martti Suosalon ansiosta. Jos vain suinkin pystyn sulkemaan silmäni ja korvani pakolliselta sataan kertaan nähdyltä ihmissuhdedraamalta jonka epäaitous aiheuttaa lähes fyysistä kipua.

Harmillisinta tässä juuri onkin tähän sarjaan tuhlatut resurssit ja ne harvat oikeat näytteljät, joilla olisi osaavissa käsissä todennäköisesti saatu huomattavasti parempaakin aikaan. Yritystä on kovasti ja Beckit on katsottu, harmi vain ettei se aivan riittänyt.

Tämän kaltaiset suoritukset ovat syynä siihen että suhtaudun hyvin skeptisesti kotimaiseen elokuvatuotantoonkin ja harvoin tulee elokuvalipun hintaa sijoitettua kotimaiseen.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kyllä tämä minun mielestä on hyvää suomalaista tuotantoa. Just noi valaistukset ja kuvaustyyli on hyvää. Ja poliisien rosoiset ja siistimättömät kasvot. Ei vankila sarjoja oikein suomessa ole edes ennen tehty. Tästä on hyvä lähteä vielä parantamaan. Aion katsoa loputkin jaksot, olen kaikki jaksot katsonut.

Yleensä suomalaiset sarjat ovat tylsää ihmissuhde draamaa, aina sitä samaa potaskaa. Ei toimintaa koskaan.

– JV (ei varmistettu)

Kyllä täytyy sanoa että aikamoinen pettymys ollut koko sarja, näyttelijäsuoritukset erityisesti. Jopa lähes aina onnistuva Suosalo onnistuu olemaan jotenkin vaisu. Erityisesti Salminen näyttelee puolivalot päällä ja lähes samaa voi sanoa muuten karismaattisesta Koukista. Nuori Max Ovaska tuntuu olevan jotenkin hukassa koko ajan (liian vähän kokemusta lähinäyttelemistä TV/elokuvaa varten?)

– Tapsalainen (ei varmistettu)

Kotikatsomon ohjelmat ovat aina olleet hyviä.
Tämä hakkasi jenkkisarjat kirkaasti , joissa jokaisessa toistuu sama kaava. Nousu-lasku-nousu , lopun jo tietää etukäteen.
Alamaailmassa ei loppua pystynyt etukäteen arvaamaan.
Pidin tosi paljon. Lisää kyseisiä sarjoja. Kyllä meillä ja muissa pohjoismaissa osataan. Kiitos !

– Anonyymi (ei varmistettu)

Suomalaisissa tv-sarjoissa ja tv-elokuvissa on ollut hyviäkin tarinoita. Esimerkiksi Nousukausi, Tahdon asia, Metsolat, Kivi ja Kilpi, Puolustuksen puheenvuoro. Tässä Alamaailmassakin oli paljon hyvää ja lupaavaa, mutta kokonaisuus lässähti. Liikaa epäuskottavuuksia, jotka lopulta pudottivat katsojan vireestä. Ja loppuratkaisu, joka ei sitonut langan päitä kiinni, vaan jäi repsottamaan avoimena.

Eräs pulma on, että käsikirjoittajat ja ohjaajat eivät tunne yhteiskunnasta muuta kuin teatterimaailman. Poliisin, tietotekniikkainsinöörien ja ammattirikollisten maailma on heille vieras. Sitten kun vielä suomalaiseen käyttäytymiseen sotketaan amerikkalaisen tv-viihteen kautta nähtyä amerikkalaista käyttäytymistä, asetelma on pahasti vinossa.

Hyvän tarinan käsikirjoittaminen on varmasti vaikeaa. Mutta mielummin metsästetään hyvää tarinaa vaikka 5 vuotta, tai hankitaan sellainen isommalla rahalla, kuin että kalliisti filmataan surkeita tarinoita joka vuosi.

– sakki ja matti (varmistettu) (ei varmistettu)

Jaksojen lopputeksteissä kiinnittyi huomio nimiin LEENA OUTILA ja Panu Vahkonen. Itse tunnen heidät sukunimillä Uotila ja Vauhkonen.

– Bantu

sarja oli paras näkemäni kotimainen, tätä aihetta käsittelevä tuotos. läheltä "alamaailmaa" itse seuranneena voin sanoa ettei taru ole useinkaan todellisuudesta poikkeava.. eli sarja on hetkittäin hyvinkin realistinen..

– pete (ei varmistettu)

Pimeässä mumisijat vois olla tämän sarjan nimi.Todella heikko esitys,mitähän lienee tämäkin ohjaaja yrittänyt.Tätä pimeässä muminaa on suomalaisissa tekeleissä ollut jo vuosikymmeniä.Ei jaksa katsoa.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Pakko laittaa palautetta. Tämä ensimmäinen sarja oli kohtuu hyvä, siis tämä Vanki sarja. Mutta loppu jäi täysin avonaiseksi. Kuvittelin että nyt tammikuussa kun nämä jatkuivat, jatkuu sarja siitä mihin se jäi. Mutta ei!!!!!!!Olikin täysin eri tarina tällä kertaa, en kokonaan viitsinyt edes katsoa, koska harmitti niin paljon. Kuinka joku voi kirjoittaa noin avonaiseksi jäävän sarjan, mitä kävi Levolalle? Mitä kävi sille nuorelle naiselle?Tarina jäi täysin auki.

– JV2 (ei varmistettu)