Kotikatsomo: Kielletty hedelmä

Julkaistu maanantaina 15.04.2013 14 61

Raakel (Marjut Maristo, vas.) ja Maria (Amanda Pilke) pääsevät kokeilemaan, miltä vapaus kesäisessä kaupungissa tuntuu.

TV1 sunnuntaina 21.4. klo 21.05 - 22.45, uusinta maanantaina 22.4. klo 22.25 - 00.05

Yle Areenassa 30 päivää

Dome Karukosken ohjaama ja Aleksi Bardyn käsikirjoittama elokuva Kielletty hedelmä (12) kertoo kahdesta vanhoillislestadiolaisesta nuoresta tytöstä, Raakelista (Marjut Maristo) ja Mariasta (Amanda Pilke).

Varsinkin Maria halajaa lähteä maailmalle isosiskonsa Eevan (Malla Malmivaara) esimerkin mukaisesti.

Maria saa luvan lähteä Helsinkiin, ja vastahakoinen Raakel laitetaan perään katsojaksi seurakunnan vanhimpien pyynnöstä.

 

Kaupungin hyvä ja paha

Maalaistaloissa isoissa perheissä kasvaneet tytöt saavat kokea, miltä vapaus kesäisessä pääkaupungissa tuntuu.

Maria tietää hyvin, mitä etsiä, kun taas Raakel tekee omat löytönsä sattumalta, ja kasvaa rohkeammaksi askel askeleelta. Kaupungin kaduilta löytää niin hyvää kuin pahaakin.

Muissa rooleissa nähdään muun muassa Joel Mäkinen, Jarkko Niemi, Olavi Uusivirta, Timo Tikka, Jani Volanen ja Jarkko Nyman.

Tuotanto Helsinki-Filmi, 2009.

Ohjelmaan on valittavissa suomenkielinen tekstitys. 

 

Suosittele61 Suosittelee

Kommentit

sunnuntaina 21.04.2013

Voi sitä matkustaa vaikka indokiinaan ilman että hakee mitään suhteita. Helsingissä voi elää ihan hyvin lestadiolaisen ihmisen elämää, kuin ei vaan hakaudu tiettyihin paikkoihin. Tällästä tää on, kun ei ymmärretä, että tavallisia ihmisiä me kuitenkin vaan ollaan.

sunnuntaina 21.04.2013

Elokuvan juonessa tiivistyy hyvin YLE:n pääkaupunkiseutukeskeisyys. Helsingin seudulla vaikuttava käsikirjoitta ja ohjaaja kertovat, kuinka ankeamielistä ja sisäänpäin kääntynyttä maaseudun uskonnollinen junttielämä on. Helsinki se taas on romanttinen paratiisi, oikea vapauden ja mahdollisuuksien maa, josta todellinen onni löytyy.

Onko uskonnollinen fundamentalismi ollut läsnä maaseudun arjessa enää kymmeniin vuosiin? Ei. Kyllä elämä Helsingissäkin voi olla umpimielistä ja sisäänpäin kääntynyttä. Siellä fundamentalismin muodot vain ovat erilaisia. Ne voivat ilmetä esimerkiksi taloudellisena fundamentalismina, joka hajottaa perheet, näännyttää lapset ja tekee koululaisista väkivaltaisia häirikköjä.

Kokemuksesta voin sanoa, että Helsingissä on enemmän päihteiden käyttöä, huumeita, syrjäytymistä, ja sosiaalisia ongelmia kuin maaseudulla. En kestänyt siellä hetkeäkään. Siellä ihmiset ovat kylmempiä ja asunnot kalliimpia. Ei siellä mitään vapautta ole. Olisi toivottavaa, että joskus YLE:n elokuvissa maaseutua näyttäyisi myös muunlaisena kuin sisäänpäin kääntyneenä junttilana, jossa ihmisen viimeisetkin elinmahdollisuudet on viety.

sunnuntaina 21.04.2013

En tiedä mikä on elokuvan juoni, mutta itse olen tutustunut pariin vanhoillislestadiolaiseen tyttöön opiskelun ohessa. täytyy sanoa, että ovat iloisia ja mukavia ihmisiä. Elävät ihan tavallista elämää. Minulla ei ainakaan ole mitään negatiivista sanottavaa heistä. Respect!

sunnuntaina 21.04.2013

Elokuvassa on paljon totuudensiementä, mutta vielä enemmän vähän lapsellisiakin kärjistyksiä. Lestadiolaisia ihmisiä tunteva ymmärtää elokuvantekijän tulkinnanvapauden, mutta muiden osalta tässä käy helposti niin, että halveksunta ja jopa viha lestadiolaista alakulttuuria kohtaan edelleen lisääntyy. Kuinka noin kummallisia ihmisiä täytyy sietää, jotka vielä elävät ja alistavat näin ja noin...Vanhoillislestadiolaisuutta käsitellään mediassa tavalla, joka tuo mieleen kirjoittelun juutalaisista Saksan lehdistössä 1930-luvun alussa, ennen natsien valtaannousua.

tiistaina 23.04.2013

Toi on erittäin totta että ikävä kyllä tosta tulee varmasti monille vääristynyt kuva. Itse koen, että vaikken ketään lestadiolaista tunnekaan, pystyn elokuvasta hahmottamaan paljon muuta kuin lestadiolaisuuden ja ns ulkomaailman kontrastin. Elokuvassa on jätetty ainakin omasta mielestäni pohtimisen varaan; loppuratkaisunkin kannalta. En ole koskaan ollut ns kiihkouskovainen, mutta pisti tämän jotenkin miettimään omaa suhtautumista uskontoon ja mihin itse uskon. Onhan tarina monesta kohtaa juuri kärjistetty ja pintapuolisesti tarkasteltuna jopa jollain tapaa ennalta-arvattava. Mutta siinä hieno juju piilee: elokuvaa voi tarkastella lähemminkin ja tajuta, etteivät asiat lopulta olekaan niin mustavalkoisia, kuin päällisin puolin olisi vaikuttanut. Ikävää jos kaikki eivät jaksa miettiä sen enempää vaan 'tuomitsevat' vain tämän elokuvan pohjalta vaivautumatta siihenkään enempää paneutua.

sunnuntaina 21.04.2013

Kas kas, siellä sitä älähdetään ENNEN ku on kalikka kalahtanutkaan.....mistäs moinen??
Eikö sitä pitäisi olla onnellinen omassa....niin ja pitää kynttilää vakan alla.
Muuthan ne ei tiedä mitä tekevät ja kuinka syntisiä ovat. heillehän jo ikuinen elämä on auennut.
Siitä sitte vaa ikuisuutta oottaa ja loputtomasti elään!!
Haloo maailma on ympärillä.Elämä. Tämä elämä!
Kommentoikaa filmin jälkeen pls.

Luotan kovasti hienoon ohjaajaan ja käsikirjoittajaan sekä upeisiin näyttelijöihin.
Ihana elokuvailta tulossa. Kiitos Dome, kiitos Aleksi,ennenkaikkea KIITOS YLE!

maanantaina 22.04.2013

Näin lestadiolaisenakin voin sanoa, että kyseessä on hieno elokuva. Vaikka se tosiaan on osittain alleviivaava ja osittain antaa väärää kuvaa lestadiolaisuudesta, se kuitenkin tavoittaa jotain todellistakin.

Vanhoillislestadiolaisuutta on muuten aivan yhtä monenlaista kuin on vanhoillislestadiolaistakin. Tämä olisi syytä kaikkien muistaa.

tiistaina 23.04.2013

Vanhoillislestadiolaisena en tunnistanut itseäni siitä, miten elokuva kuvasi yhteisön. Olin pettynyt, sillä mielelläni näkisin hyviä elokuvia missä käsiteltäisiin myös lestadiolaisuudelle vaikeita asioita, kunhan faktat pitävät paikkaansa. Tämä versio oli lähinnä naiivi: yhteisö esitettiin eristäytyneenä idyllisissä maalaismaisemissa, jossa pelto huojui ja perhe kävelee aurinkoisen pihan poikki käsikädessä aamiaiselle. Toisaalta yhteisö esitettiin ahdasmielisenä ja kontrolloivana. Erityisesti nauratti se, kun tiukan paikan tullen elokuvan lestadiolaiset toistelivat rukouksia ääneen kuin mantraa. Varsinkin se kohtaus, jossa nuori poika masturboi rukoillen tytölle anteeksiantoa, oli lähinnä kiusaannuttava. Toivon, että ihmiset ymmärtävät elokuva on täysin fiktiivinen ja siinä esitetyt yksityiskohdat lestadiolaisesta kulttuurista eivät perustu todellisuuteen. Tämän päivän lestadiolaisyhteisö elää keskuudessanne, ei erillään maaseudulla niin kuin vaikkapa amishyhteisöt Yhdysvalloissa. Sinunkin tuttusi perhekerhossa, kuntosalilla tai työkaveri sairaalassa, yritysmaailmassa tai yliopistossa voi olla lestadiolainen. Se kun ei näy päälle.

tiistaina 23.04.2013

Entisenä lestadiolaisena voinen todeta, että elokuva kosketti.
Jos jotakin ihmettelen, niin sitä miten noinkin moni nyky- vl on katsonut elokuvan.
Tietääkseni televisio/ elokuvat on nykypäivänäkin pannassa. Vai onko usko muuttunut...

keskiviikkona 24.04.2013

Tietokoneen ja netin käyttö taitaa olla sallittua...

keskiviikkona 24.04.2013

Onko netin käyttö "sallittua"? :D

Lestadiolaisena voin sanoa, että KAIKKI on sallittua. Mikään ei ole "kiellettyä" jos joku ei sitä vielä tiedä.

Kuvitteleeko kukaan oikeasti, että tämänpäivän koulutettu suomalainen (edes lestadiolainen) alistuisi vapaaehtoisesti sellaiseen kontrolliin mikä kuva elokuvassa annetaan. Aika rajusti aliarvioidaan 2000-luvun suomalaisia ihmisiä jos niin ajatellaan.

Kyllä me nuoret ja vanhat lestadiolaiset "alistumme" ihan vapaaehtoisesti niihin "sisäisiin sääntöihin", mitkä omatunto meille asettaa eikä siihen loppupeleissä ulkopuolelta vaikuteta. Tämä totuus on selvästikin kipeä nieltäväksi monelle nykyajan addiktoituneelle viihde/rappiokulttuurin kuluttajalle. Ei mitenkään voi ymmärtää, että joku voi aidosti tulla toimeen ilman tuota kaikkea.

torstaina 25.04.2013

Muutama vuosi sitten lestadiolaisen yhteisön jättäneenä elokuva kosketti. Täytyy ymmärtää, että kaikki yksityiskohdat eivät voi, eivätkä tarvitse olla täysin identtisiä todellisuuden kanssa. Elokuvan keinoin pyritään luomaan mielikuva. Esimerkiksi toisiaan herättelevät ja käsikädessä aamupalalle menevät sisarukset aivan elokuvan alussa antoivat kauniin kuvan vanhoillislestadiolaisuudessa tärkeästä perhekeskeisyydestä. Kaikkea ei tarvitse ajatella kirjaimellisesti.

Oleellista on se, että elokuvalla yritetään ja tässä tapauksessa myös hyvin onnistutaan luomaan katsojalle tietynlainen tunnelma.

Esimerkiksi kohtaus, jossa joukko miehiä tulee puhuttelemaan teinityttöä tämän kotiin. Oleellista ei ole se, onko sanat lausuttu juuri oikealla kaanaankielellä. Tällainen tilanne sattui ystävälleni. Hän oli 13 -vuotias, kun puhujaveljet (3kpl) tulivat puhuttelemaan.

Monta kohtausta pystyi siirtämään suoraan tuntemieni ihmisten elämään. Osa suoraan omaani.

Kiitos Ohjaajalle ja Ylelle tärkeästä kulttuuriteosta!

torstaina 25.04.2013

Miltä vuosikymmeneltä ystäväsi kokemus on? Uskoisin, että 60-70-luvuilla myöhäisintään, jolloin yhtenäiskulttuuri muutoinkin oli vielä voimissaan koko Suomessa ja koski siten myös lestadiolaisuutta. Nykyään tuollainen olisi todella outoa ja poikkeuksellista. Sen voin sanoa liikkeeseen nykyään kuuluvana. Elokuva kertoo myös vähintään 40 vuotta vanhasta lestadiolaisuudesta, ei nykyajasta. Katsoja ei valitettavasti osaa tehdä tätä erottelua.

sunnuntaina 28.04.2013

-Pappien käytös ei oo kyllä läheskään tollasta :D:D
-Ei olla noin "ahdasmielisiä" niinkuin leffassa annetaan käsittää.
-Synnit saa anteeksi myös muilta kuin puhujilta ja seuroissa :D

Joo mutta ihan hyvä,, lopetus oli aika outo?

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä