Elokuvan juonessa tiivistyy hyvin YLE:n pääkaupunkiseutukeskeisyys. Helsingin seudulla vaikuttava käsikirjoitta ja ohjaaja kertovat, kuinka ankeamielistä ja sisäänpäin kääntynyttä maaseudun uskonnollinen junttielämä on. Helsinki se taas on romanttinen paratiisi, oikea vapauden ja mahdollisuuksien maa, josta todellinen onni löytyy.

Onko uskonnollinen fundamentalismi ollut läsnä maaseudun arjessa enää kymmeniin vuosiin? Ei. Kyllä elämä Helsingissäkin voi olla umpimielistä ja sisäänpäin kääntynyttä. Siellä fundamentalismin muodot vain ovat erilaisia. Ne voivat ilmetä esimerkiksi taloudellisena fundamentalismina, joka hajottaa perheet, näännyttää lapset ja tekee koululaisista väkivaltaisia häirikköjä.

Kokemuksesta voin sanoa, että Helsingissä on enemmän päihteiden käyttöä, huumeita, syrjäytymistä, ja sosiaalisia ongelmia kuin maaseudulla. En kestänyt siellä hetkeäkään. Siellä ihmiset ovat kylmempiä ja asunnot kalliimpia. Ei siellä mitään vapautta ole. Olisi toivottavaa, että joskus YLE:n elokuvissa maaseutua näyttäyisi myös muunlaisena kuin sisäänpäin kääntyneenä junttilana, jossa ihmisen viimeisetkin elinmahdollisuudet on viety.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Elokuvassa on paljon totuudensiementä, mutta vielä enemmän vähän lapsellisiakin kärjistyksiä. Lestadiolaisia ihmisiä tunteva ymmärtää elokuvantekijän tulkinnanvapauden, mutta muiden osalta tässä käy helposti niin, että halveksunta ja jopa viha lestadiolaista alakulttuuria kohtaan edelleen lisääntyy. Kuinka noin kummallisia ihmisiä täytyy sietää, jotka vielä elävät ja alistavat näin ja noin...Vanhoillislestadiolaisuutta käsitellään mediassa tavalla, joka tuo mieleen kirjoittelun juutalaisista Saksan lehdistössä 1930-luvun alussa, ennen natsien valtaannousua.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Kas kas, siellä sitä älähdetään ENNEN ku on kalikka kalahtanutkaan.....mistäs moinen??
Eikö sitä pitäisi olla onnellinen omassa....niin ja pitää kynttilää vakan alla.
Muuthan ne ei tiedä mitä tekevät ja kuinka syntisiä ovat. heillehän jo ikuinen elämä on auennut.
Siitä sitte vaa ikuisuutta oottaa ja loputtomasti elään!!
Haloo maailma on ympärillä.Elämä. Tämä elämä!
Kommentoikaa filmin jälkeen pls.

Luotan kovasti hienoon ohjaajaan ja käsikirjoittajaan sekä upeisiin näyttelijöihin.
Ihana elokuvailta tulossa. Kiitos Dome, kiitos Aleksi,ennenkaikkea KIITOS YLE!

– Anonyymi (ei varmistettu)

Vanhoillislestadiolaisena en tunnistanut itseäni siitä, miten elokuva kuvasi yhteisön. Olin pettynyt, sillä mielelläni näkisin hyviä elokuvia missä käsiteltäisiin myös lestadiolaisuudelle vaikeita asioita, kunhan faktat pitävät paikkaansa. Tämä versio oli lähinnä naiivi: yhteisö esitettiin eristäytyneenä idyllisissä maalaismaisemissa, jossa pelto huojui ja perhe kävelee aurinkoisen pihan poikki käsikädessä aamiaiselle. Toisaalta yhteisö esitettiin ahdasmielisenä ja kontrolloivana. Erityisesti nauratti se, kun tiukan paikan tullen elokuvan lestadiolaiset toistelivat rukouksia ääneen kuin mantraa. Varsinkin se kohtaus, jossa nuori poika masturboi rukoillen tytölle anteeksiantoa, oli lähinnä kiusaannuttava. Toivon, että ihmiset ymmärtävät elokuva on täysin fiktiivinen ja siinä esitetyt yksityiskohdat lestadiolaisesta kulttuurista eivät perustu todellisuuteen. Tämän päivän lestadiolaisyhteisö elää keskuudessanne, ei erillään maaseudulla niin kuin vaikkapa amishyhteisöt Yhdysvalloissa. Sinunkin tuttusi perhekerhossa, kuntosalilla tai työkaveri sairaalassa, yritysmaailmassa tai yliopistossa voi olla lestadiolainen. Se kun ei näy päälle.

– Femma (ei varmistettu)

Tietokoneen ja netin käyttö taitaa olla sallittua...

– PC + Internet (ei varmistettu)

Muutama vuosi sitten lestadiolaisen yhteisön jättäneenä elokuva kosketti. Täytyy ymmärtää, että kaikki yksityiskohdat eivät voi, eivätkä tarvitse olla täysin identtisiä todellisuuden kanssa. Elokuvan keinoin pyritään luomaan mielikuva. Esimerkiksi toisiaan herättelevät ja käsikädessä aamupalalle menevät sisarukset aivan elokuvan alussa antoivat kauniin kuvan vanhoillislestadiolaisuudessa tärkeästä perhekeskeisyydestä. Kaikkea ei tarvitse ajatella kirjaimellisesti.

Oleellista on se, että elokuvalla yritetään ja tässä tapauksessa myös hyvin onnistutaan luomaan katsojalle tietynlainen tunnelma.

Esimerkiksi kohtaus, jossa joukko miehiä tulee puhuttelemaan teinityttöä tämän kotiin. Oleellista ei ole se, onko sanat lausuttu juuri oikealla kaanaankielellä. Tällainen tilanne sattui ystävälleni. Hän oli 13 -vuotias, kun puhujaveljet (3kpl) tulivat puhuttelemaan.

Monta kohtausta pystyi siirtämään suoraan tuntemieni ihmisten elämään. Osa suoraan omaani.

Kiitos Ohjaajalle ja Ylelle tärkeästä kulttuuriteosta!

– Anonyymi (ei varmistettu)

-Pappien käytös ei oo kyllä läheskään tollasta :D:D
-Ei olla noin "ahdasmielisiä" niinkuin leffassa annetaan käsittää.
-Synnit saa anteeksi myös muilta kuin puhujilta ja seuroissa :D

Joo mutta ihan hyvä,, lopetus oli aika outo?

– Anonyymi (ei varmistettu)