10 uutta käskyä

Julkaistu maanantaina 21.12.2009 66 139

Olin kouluikäisenä kiltti tyttö. Noudatin sääntöjä. Kun noudatti sääntöjä, tunsi olevansa jotenkin turvassa.

Normaalin 1960-luvun suomalaisen maalaislapsuuden eläneenä opin pyhä- ja rippikoulussa ne moraalisäännöt, jotka lähtevät Mooseksen laintauluista. Niistä laintauluista, jotka annettiin, kun muinaiset kansat vielä elivät paimentolaiskulttuurissa.

Myöhemmin on elämässä ollut kaikenlaista kapinaa, eivätkä laintaulut aina ole riittäneet turvan antajaksi.

Käskyjä tarpeeseen

Ahdistaa. Milloin pienemmät, milloin suuremmat asiat. Ympäristön tila ja globalisaation uhrit, lasten heitteillejätöt ja leipäjonot. Ja informaatiotulva.

Tarvitsisimmeko siis uusia henkisiä tienviittoja, joita noudattamalla eläisimme parempaa elämää ja saisimme siinä sivussa myös mielenrauhaa?

Tässä tarkoituksessa pyysimme yhdeksän eri tavoin fiksua ihmistä kahdeksi vuorokaudeksi syrjään melusta ja tohinasta, ikiaikaiseen nuotiopiiriin.

He saivat tehtäväkseen laatia ”Kymmenen uutta käskyä ”tämän ajan tarpeisiin ja ahdistukseen.

Ne syntyivät. Kirkkaassa toukokuun auringossa ja kauniissa, valoisassa yössä.
Erästä keskustelijaamme lainatakseni ”ihmisen kokoiset” käskyt, tienviitoiksi meille levottomille.

Merimerkkejä itselle

Joulunajan ilon ja riemun keskellä löytyy aikaa myös pohdiskelulle. Niinpä voimme Käsky-sarjan keskustelijoiden seurassa nyökytellä ja opponoida, etsiä omia merimerkkejämme.

Niin kävi ainakin minulle, sarjan ohjaajalle, kun syksyn mittaan näitä ohjelmia leikkasin.

Mielen- ja joulunrauhaa toivotellen,

 

Helena Kokko
TV-ohjaaja
YLE Kulttuuri

 

 

10 uutta käskyä

Aikaisempia Tästä puhutaan -kirjoituksia

 

Suosittele139 Suosittelee

Kommentit

maanantaina 28.12.2009

kolme pappia. vähän paljon + kolme suurten ikäluokkien edustajaa. vähän paljon + puoli tuntia puolestatoista. ihan riittävästi = aika aito maaperä suumalaisen sielunmaiseman kuvaamiseksi ja vastaukseksi juuri noihin sinun lähtökohtiisi. oletettavasti muista lähtökohdista on muuta(kin) sanottavaa. me miähen kanssa kiitämme.

maanantaina 28.12.2009

Aivan kertakaikkisen upea avaus! 70-luvun parhaat TV-kokemukset nousevat mieleen. Oikeata, sisällyksekästä ja ravitsevaa keskustelua.

TV on pelastettu!

Kiitos, Helena, Optipari ja muut mukana olleet! Kiitos, Yle!

tiistaina 29.12.2009

"ÄLÄ PELKÄÄ" on lyhyt ja iskevä. Siinä on yksi olennainen virhe, se on vain käytännössä mahdoton toteuttaa. Pelko on fysiologista. Väittäisin kärjistäen,että on kahta ihmistyyppiä, jotka eivät pelkää; psykopaatteja ja idiootteja. Tunne-elämältään terve ihminen pelkää, kun pelottava tilanne tai uhka on päällä.
Jos tämän tunnistaa, voi pelkoa hallita. Rohkea ihminen ei lamaannu, vaan toimii pelon tunteesta huolimatta. Toiminta saa pelon väistymään taka-alalle.
Minä muotoilen käskyn näin. ÄLÄ ANNA PELON HALLITA ELÄMÄÄSI.

Jatketaan keskustelua!

tiistaina 29.12.2009

Kylläpä on todella edustava joukko suomalaisia! Tavallisia suomalaisia: pappeja, johtajia, sailaksia. Jääneet juuri työttömiksi ja miettivät miten nyt selvitä, kun ikääkin on jo yli 50. Osa on yksinhuoltajia, osa opiskelijoita, osa nuoria vailla töitä. Pelkäävät miten käy, jos asunto menee alta.

Mutta hei, "älä pelkää!". Tunnista häpeäsi, nöyrry, tunnusta virheesi ja murru. Murru. Vikahan on sinussa. Kun olet oikein kunnolla murtunut ja elämäsi on sirpaleina, niin tuhkasta nouset uudistuneena. Jotain hienoa ja uutta on syntynyt. Voi V sentään.

Jos Mikael Jungnerin pitäisi erota jonkun ohjelman takia, niin tämän.

tiistaina 29.12.2009

Korjaus äskeiseen. Jäi pois sana myös. Siis lause kuuluu; Pelko on myös fysiologinen.

Pekka Patjas

tiistaina 29.12.2009

Minuun uskonasiat eivät varsinaisesti vaikuta, mutta tuo oli kiintoisaa keskustelua siitä, miten yhteiskunta makaa.

tiistaina 29.12.2009

Kiitos mielenkiintoisesta ohjelmasta, idea on erinomainen!

Parasta antia eivät kuitenkaan välttämättä ole ohjelmassa muotoillut "käskyt" sellaisinaan, vaikka niihin paljon viisautta ja kokemusta kiteytyykin. Vieläkin tärkeämpinä näent ne omakohtaiset ajatusprosessit ja pohdinnot, joita katsojissa viriää ohjelman teemoista. Nuotiokeskustelua seuratessa katsojan oma mieli pyrkii vastaamaan esille nostettuihin kysymyksiin ja näin ohjelma johdattaa katsojan tunnistamaan omia ongelmiaan ja etsimään niihin uusia näkökulmia ja ratkaisumalleja.

Häpeäkeskustelussa jäi mielestäni käsittelemättä eräs tärkeä puoli; tunnoton ihminen ei häpeä. Kääntäen tämä tarkoittaa sitä, että häpeä toimii väärän teon tai toiminnan tunnistamisen signaalina.
Kun ihminen häpeää, hän tietää tai uskoo toimineensa väärin ja se osoittaa hänessä olevan tallella jonkinlaisen moraalin, joka on luonnollisesti positiivinen havainto muutoin negatiivisen tunteen keskellä. Häpeävä saattaa parhaassa tapauksessa lohdukseen huomata, ettei hän olekaan "läpimätä" ja että on toivoa paremmasta.

Rauski

tiistaina 29.12.2009

eikö kukaan muu kokenut myötähäpeää tuota ohjelmaa katsoessaan? MURRU SUOMALAINEN, MURRU! karseeta saissea, pappeja vähemmän kehiin.

tiistaina 29.12.2009

Maailmassa on neljä kulttuurista suuntaa. 1) Yksilöllisen syyllisyyden kulttuuri, 2) Yhteisöllisen häpeän kulttuuri, 3) Yhteisöllisen häpeän kulttuuri ja 4) Yksilöllisen häpeän kulttuuri. Suomi on yksilöllisen häpeäkulttuurin maa. Häpeän sytystylanka pannaan palamaan lapsena, kun lapsen vuorovaikutustarpeeseen ei vastata. Tilanne jatkuu koulussa ja etenee työelämään, jossa johtajat ja työntekijät elävät eri maailmaa. Kauppakamarin yrityskulttuuritutkimuksesta käy ilmi, ettei vuorovaikutus työpaikoilla toimi. Suomalainen johtaja ei vastaa työntekijöiden vuorovaikutustarpee-
seen. Oikeudesta tietoon suomalainen työelämä ei tunne. Työntekijät saavat usein tietää yrityksen
tilasta vasta, kun ollaan yt-neuvottelutilassa. Esim. metsäteollisuuden alasajoissa on käynyt ilmi,
että työntekijät ovat paiskineet alipalkattuina töitä useita vuosia luullen, että tällä uhrauksella he
pitävät yrityksen pystyssä. Häpeä on kamala, kun irtisanomiset toteutuu; eikä siitä sielu selviä
koskaan,vaikka saisi traumaterapiaa.
Ohjelmassa liikuttiin abstrakkisella tasolla ilman kosketusta ihmisten häpeän elämismaailmaan.
Jos häpeästä olisi ollut puhumassa laitapuolen kulkijat, syrjäytetyt ja syrjityt olisi (tai joku joukossa)
olisi tunnelma ollut todellisempi. En tiedä tunsivatko keskustelijat häpeää; vähän vaikutti siltä.

tiistaina 29.12.2009

Kiitos, minä pidin tästä ohjelmasta. Nimenomaan siitä, että se herättää itseä ajattelemaan, että mitä mieltä minä olen. Pidin yksinkertaisesta muodosta: Älä pelkää

tiistaina 29.12.2009

Mielenkiintoinen aihe, mutta, mutta...Terhi Pursiainen otti keskustelun käsiinsä kuin jo joskus ammoin 1960-luvulla. Mutta miksi siellä on "aina samat" julkkispapit? Raimo Sailakseen tulee uutta näkökulmaa, kun puhutaan muustakin kuin valtiontaloudesta. Jarkko Ruutu oli hyvä veto porukkaan, ihan persoonana. Ruutuhan taitaa olla NHL:n inhotuin pelaaja.
Mutta oliko keskustelupiirissä liikaa osallistujia? Kaikki eivät päässeet ääneen. Ja kuka noista oli oikeasti hävennyt, murtunut, mennyt pohjien kautta, menettänyt perheensä, työnsä, oman arvon tuntonsa ja päätynyt syöpäsairaan läheisensä omaishoitajaksi. Minä olen. Ja voin kuulkaa sanoa, että ei kärsimys jalosta, näin niinkuin käytännön tasolla. Teoria on tietenkin erikseen.

tiistaina 29.12.2009

KIITOS SISÄLTÖRIKKAASTA ohjelmasta.
Terho Pursiaiselle erityiskiitos viisaista ja siis minulle tärkeän ja hyvän tuntuisista kommenteista. Ja kiva, että Raimo Sailas on mukana. Hän tuntuu raikkaalta ja hyvältä.
LAPSISTA: Voi miten huonosti liian moni lapsi voi. Päivähoito Suomessa EI KUNNIOITA LASTA suurimmaksi osaksi, jossain ehkä kyllä.
KIITOS nuotion äärellä tapahtuvasta keskustelusta!

tiistaina 29.12.2009

Mielenkiintoinen ohjelma.Asioita joita käsiteltiin ohjelmassa tulee mielestäni ajatella monelta kantilta.
Tällaisista ohjelmista tulee varmaan monelle ajattelemisen aihetta.

tiistaina 29.12.2009

toinen päivä oli huomattavasti parempi, papit eivät päässeet paasaamaan murtumisesta ym. "hienoista" luterilaisista kärsimyksistä. keskustelu liikkui enemmän konkretian tasolla, kuten Juhani tuolla ylempänä ansiokkaasti toivoikin.

perjantaina 04.05.2012

Niin, ai papitko siellä puhuivat - siis evankelis-luterialisen kirkon uusi kantako, eettinen normi 4,5 miljoonalle ihmiselle - vaiko koko kristilliselle seurakunnalle - miljoonille ihmisille?

Luetaanko tuo nyt niin, että ne vanhat kymmenen käskyä saa unhotaa - tappakaa ja varastakaa ja toteuttakaa himonne kenen kanssa vain - ei haittaa onko varattu vai vapaa - kunhan nämä uudet arvot toteutatte.

Minulle ainakin tulee suorituspaine - vanhat perusnormit olisi voinut ottaa pohjaksi (en näe niissä mitään muutoksen tarvetta) tai sitten antaa ohjelmalle jokin erilainen nimi, vaikkapa: "eettiset arvot nykyyhteiskunnassa". Käskyinä kansalle valtaapitäviltä en noita uusia ota - en vaikka tasavallan presiedenttikin on kirkon pää.

Jospa erottaisttte siis viestinässänne selvemmin valtionkirkkolaiset mikä on oikeasti reunaehtoinen (ehdoton) miniminormi ja mikä vain sellaista ajassa tarpeellista mutta ei niin ajatonta pohdintaa eettisistä normeista.

Älä vaadi liikaa alaisiltasi ja lähimmäisiltäsi voisi olla yksi arvo?

keskiviikkona 30.12.2009

Ohjelma on oivallinen mahdollisuus seurata keskiluokan vieraantuneisuutta. Ainoa porukasta joka vielä on elossa on Veera Luoma-aho. Sailas vaatii perheelle vastuuta vaikka valtio on säätänyt esim. oppivelvollisuuden ja suoritta herkästi intervention perheeseen jossa kaikki ei mene niinkuin valtio edellyttää. Pursiainen on jo vuosia sössöttänyt ydinperheen puolesta,joitakin vuosia sitten eräällä luennolla hän kohotti perheidyllin Jeesuksesta,Mariasta ja Joosefista taivaaseen asti(etovaa), ja sama meno jatkuu. Keskiluokka ei näytä tajuavan että valistuksen projekti on loppu, ydinperheen aika on ohi,valtio kuoleutuu j.n.e.

keskiviikkona 30.12.2009

Hyviä kommentteja ja oivalluksia. Hienoa, että eri-ikäiset on koottu keskustelemaan aiheesta - muustakin kuin politiikasta.

keskiviikkona 30.12.2009

Voi pyrstö - koko elämäni pätkätöitä tehneenä yksinhuoltajana, ja taas työttömänä, korkeakoulutuksen, useisiin eri ammatteihin kouluttautuneena melkein 50v eukkona voin sanoa että tällaiset ohjelmat pitäisi laila kieltää - hävytöntä p-n jauhamista ihmisiltä jolla ei ole mitään näkemystä eikä kokemusta yhteiskunnan pohjatasolta. Kaikki sössötäjät hyväosaisia omaan napaan tuijottajia.

Vaikka kuinka nuo idiootit höpöttävät kuinka ihmisen pitää tehdä hyvää työtä, kuinka se työ palkitsee, ole ahkera - oh, for F's sake - yritykset riistävät ihmisiä left, right and center.

Suksikaa suolle TEE HYVIN sloganeine! Olen tehnyt hyvin, ahkerasti, raatanut enkä ole koskaan saanut mitään muuta palkaksi kuin potkut tai määräaikaisen työpaikan, usein jopa vain työvoimatoimiston ilmaistyöntekijäpaikan.

Sillä sekunnilla kun saan mahdollisuuden, lähden tästä maasta kuin ohjus.

keskiviikkona 30.12.2009

Kovasti pohdittiin tässä 30.12 jaksossa pohdittiin ihmistä työntekijänä ja työntekijää ihmisenä, mutta käsittelemättä jäivät kokonaan ne ihmiset, jotka ovat joko niin hyvissä varoissa, ettei heidän tarvitse enää tehdä töitä tai ei ehkä ole koskaan tarvinnutkaan, kuten myös he, jotka eivät vamman, puutteen tms. syyn vuoksi voi tehdä töitä. Vaikka "käsky" lopulta muotoiltiin niin, ettei se sisällä viitettä työhön, oli mainittu puute mielestäni osoitus liian kapeasta ja urautuneesta katsannosta.

Rauski

keskiviikkona 30.12.2009

Tee hyvin -muotoiltu käsky on täysin epärealistinen palkkatyötä koskevana. Yksi pahimpia ongelma työelämässä on juuri se, että työntekijä ei voi tehdä työtään hyvin. Hyvin tekeminen vie liikaa aikaa ja työnanatajan kate jää liian alhaiseksi.
Pari esimerkkiä:
- Pesukoneen korjaaja tuli työaikana keikalle, sai työnsä tehtyä kyllä, mutta jokin asia jäi vaivaamaan vielä. Oli pakko lähteä, mutta hän tuli omalla ajallaan viimeistelemään työnsä ollakseen varma, että kaikki on varmasti kunnossa.
- Vierailin yrityksessä, ossa annettiin puhelintukea tietokoneen kotikäyttäjille. Kuuntelin erään nuoren miehen keskustelua ja kehuin sitten hänen pomolleen, miten todella hyvin tämä poika teki työnsä, asia tuli varmasti kerralla kuntoon. Toimitusjohtaja suuttui, hänen mielestään kyseinen poika on ongelmatapaus. Firma saa toimeksiantajaltaan korvauksen vastattujen puheluiden lukumäärän perusteella, ei käytetyn ajan eikä ratkaistujen ongelmien perusteella. Parempi, että vastataan nopeasti ja käyttäjä joutuu soittamaan useita kertoja yhdestä ongelmasta.
Jokainen työelämässä mukana oleva voi varmasti luetella runsaasti vastaavia esimerkkejä.
Sailaksen parjaamalla 70 -luvulla sentään vielä hyvin tekemistä arvostettiin, nyt tuollaiset käskyt ovat hurskastelua.

keskiviikkona 30.12.2009

Kapteeni käskee, poliisi käskee. Käskyt eivät ole tästä ajasta. Paremmin sopisivat kysymykset tai toteamukset.

keskiviikkona 30.12.2009

Kiitos ohjelmasta jota katsomalla voi peilata omia ajatuksia ja miettiä miten itse kunkin teeman muokkaisi sopivaksi ohjenuoraksi ihmisille. Hyvä ja sopivalla tavalla erilaisia ihmisiä sisältävä porukka. Mukava idea kavereiden kanssa seuraavaan illanviettoon.
t. rouva 47 Tampereelta

torstaina 31.12.2009

Seuraavalla kerralla mukaan, esim:
-Henrik Ehrnrooth, Pariisi
-Helena Petäistö, Pariisi
-Samuli Edelman, Malta
-Kirsi Piha, Italia
-Anja Snellmen, Kreeta
-Enni Kanninen, Italia
-Mikko Leppilampi, Kalifornia
-Peter Franzen, Kalifornia
-Irene Björklund, Kalifornia
-Lasse Pöysti, Pariisi
-Birgitta Ulfsten, Tukholma
-Ari Vatanen, Ranska

torstaina 31.12.2009

Veera Luoma-aho vois pitää joskus suunsa kiinni. Tulee niin asiaankuulumatonta tekstiä. Kiitos

torstaina 31.12.2009

31.12.2009
Tänäiseen keskusteluun paras ehdotus on Jeesuksella: "kilpailkaa toinen toisenne palvelemisessa".

Kilpailu on seurausta siitä, että me jokainen saamme itse valita.
Haluammeko luopua valinnanvapaudestamme, vapaudestamme?

Kaupankäynti: kilpailuttaminen ja kilpaileminen, ei ole ristiriidassa inhimillisten arvojemme kanssa jos muistamme valinnoissamme kilpailun toinen toisemme palvelemisessa.

Ne jotka ovat vahvimmilla kantavat myös suurimman vastuun.

torstaina 31.12.2009

Jumalan 10 käskyä SUOJELEVAT elämäämme ja en todellakaan jaksa uskoa, että ihminen keksisi paremmat käskyt. Ihminen niin haluaisi olla jumala vaan kun ei ole. Kokeilkaa mitä rauhaa ja turvaa Jumalan tunteminen antaa. Jeesus on tie, totuus ja elämä. Jeesus on tie Taivaan Isän luo. Jeesus on sovittanut syntimme, sen mitä emme pysty täyttämään Jumalan laista. Jeesuksessa on armo ja sen sen saa, kun pyytää Jeesusta sydämeensä, tunnustaa hänet Herrakseen ja pyytää syntinsä anteeksi Jeesuksen nimessä.
Joh. 10:10. Jeesus sanoo : "Varas tulee vain varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän."

31.12.2009 jouduimme taas kokemaan mitä se sielunvihollinen, varas on saanut aikaan - 6 tapettua, murhattua ihmistä. Kokeilkaa iankaikkisen elämän Herraa Jeesusta, Kristusta.

lauantaina 02.01.2010

Tällaiselle ytimiin menevälle paneelikeskustelulle on ollut huutava tarve. Kiitos yle ja pätevät tyypit ohjelman takana!

lauantaina 02.01.2010

TV1:n sarja ei sisällä mitään kovin kiinnostavaa, vaikka ohjelma on toki hyödyllisempi kuin median sadat ja tuhannet hömppä- ja roskaohjelmat.
Kokosin tänään nämä 10 uusinta käskyä (Yešuan mukaan)
1. Älä pelkää
2. Usko ainoastaan.
3. Mene ja tee (samoin kuin tosi lähimmäinen).
4. Rakasta (lähimmäistäsi kuin itseäsi).
5. Kulje (pakottajan kanssa 2 virstaa 1:n sijasta; anna siis enemmän, kuin vaaditaan).
6. Myy (kaikki [turha], mitä sinulla on).
7. Itkekää (itkevien kanssa – ja itseänne ja lapsianne).
8. Antakaa (anteeksi - niin teille annetaan).
9. Kavahtakaa (vääriä profeettoja).
10. Nostakaa päänne (ja rohkaiskaa mielenne, sillä vapautuksenne on lähellä).
Luettelo ei ole tarkoitettu kategoriseksi ja Nasaretin Rabbin antamaksi kaiken tyhjentäväksi kristokratian ja vanhurskauden hegemonian julistukseksi. Classificatio omnia humana imperfecta est. (Mikään inhimillinen luokittelu ei ole täydellistä. - AS-aforismi)
Huomaat, että nämä ovat tuttuja asioita, jotka löydät UT:sta. Näitten käskyjen antaja on suurempi kuin Mooses. Mutta ikivanha, n. 3250 v sitten annettu dekalogi on edelleen voimassa, koska se sisältyy rakkauden kaksoiskäskyyn.
Media voi leikkiä 'uusilla käskyillä', mutta siihen, mitä Jumala on jo iankaikkisesti sanonut, ihmisen on mahdotonta lisätä jotain todellista ja uutta. Vanhaa ja pysyvää voidaan kyllä toistaa eri sanoilla.
Arto Saarinen
VALKEAKOSKI

sunnuntaina 03.01.2010

On parasta mitä tv on pitkään aikaan tarjonnut Vaikka keskustelun taso - puoleen tuntiin tiivistetyt kommentit -. ei kovin korkealle kohoakaan. Tuntuu kuin jokainen heittäisi omia lauseitaan ja vain jokunen kolahtaa eli saa vastakaikua. Odotan aina mitä Hilkka Olkinuora sanoo, koska hän kokoaa muiden ajatksia ja saa siis keskustelusta jotain yleistä. Etiikka ei ole vain pappien asiaa. Kunnon filosia jäään tässä kaipaamaan. Pursiainen on terävä, mutta niin kovin kyyninen. Sailas on kuin eri planeetalta. Ihan kuin hukkassa. Juha Itkosen sanoo tuoreesti ja oivaltaen.Muistuu tässä mieleen, jostain -60 - 70 -luvun vaiheilta tv:n keskustelusarja, jossa yksi pappi, yksi psykiatri ja yksi duunari keskusteli arvoista. Siinä tuli hyvin esiin, että ajattelu ei ole mikään akateemisten ihmisten etuoikeus. Ja etiikkaa tänä päivänä tarvitaan : oikein - väärin ja jotain siltä väliltä.
Kiitos - joulun aikana ehtii katsoa ja ehkä - myös ajatella.
s. niemelä
sosiaalityöntekijä
jämsänkoski

maanantaina 04.01.2010

Tervetullut ohjelma. Mielestäni jokaisen, noudattipa millaisia käskyjä tahansa tai sitten ei, on tehtävä
matka itseen joka päivä. Tutkittava on erityisesti millainen on mielikuva "Minä". Ulkoinen maailma on sitä mitä "Minä"-mielikuva siihen heijastaa tai heijastuu. Psykologisella tasolla jakamisen on päätyttävä. Ei enää, minä ja sinä, me ja he, mustat ja valkoiset jne. "Minä" on osittuma, siis osanen konaisuudesta. Osittuman voidessa huonosti, kokonaisuuskin kärsii. Vioittuneen osittuman voi korjata vain osittuma itse. Totuuden näkeminen "minästä", jotenkin kokonaisuudesta erillisenä katoaa, Auktoriteettien tai ns. oppineiden seuraaminen ei johda mihinkään. Erillisyyden on päätyttävä, meidät on luotu elämään yhdessä, halusimmepa sitä tai emme.

maanantaina 04.01.2010

Mielenkiintoinen ohjelma, syvällistä keskustelua.

maanantaina 04.01.2010

Tärkeä ja ajankohtainen aihe, mutta koen, että toteutuksessa aiheen vakavuus ja valikoituneet "käskyjen" laatijat ovat epäsymmetrisiä. Miten valittu? Pohjoinen, etelä, ikä, sukupuoli, asema, luokka, läheisyys/etäisyys valtaan? Pienessä porukassa monta helsinkiläistä.
Terho Pursiaisen syvällisiä eettisiä havaintoja on ilo kuunnella, mutta ohjelman arvokäsitteet kovin uskonto-keskeisiä.

Mielestäni maa-ilman arvokeskustelua johtavat nykyisin sosiaalifoorumien osallistujat ja kansalaisjärjestöjen aktivistit kriittistä ajattelua harjoittavien intellektuellien ja filosofien lisäksi. Heidän joukossaan ja lisäkseen ekososiaalisesti kestävimpiä arvoja edustavat myös alkuperäiskansojen tiennäyttäjät, mm. zapatistat, irokeesien klaanijohtajat, ja muut ei-kapitalistisen herruusjärjestelmän ulkopuolella kulutuskulttuurille vaihtoehtoisella tavalla elävät maailmankansalaiset. Lahjatalouden edustajat (ks. www.gift-economy.com) jotka näkevät kapitalismin ahneus- ja ryöstötalouden uhkaavan koko maapallon tulevaisuutta.

Erityisesti hiertää Raimo Sailaksen mukanaolo "arvokeskustelussa". Onko hänet kutsuttu sinne nöyrtymään tekemiensä laittomuuksien tunnistamisen/tunnustamisen edessä, arvopelleksi, vai aidoksi arvojohtajaksi?? Hän irtisanoi laittomasti valtion rakennusviraston naissiivojat, ja vastasi laittomuusväitteeseen: "se säästää valtion rahoja." (Lue Eräsaari, 2000 tai katso Elsa-filmi). Hänen virkamiesehdotuksensa hyvinvointivaltion alasajamiseksi ovat olleet myös niin kovaa politiikka, ettei edes "anteeksipyynto" riittäisi puolustamaan arvojohtajan asemaa. Ja nyt hän kehtaa verrata eriarvoisuuden nyky-Suomea 70-luvun demokratiaan ja tasa-arvoon, vaikka sokea Reettakin tietää eriarvoistumisen jakaneen Suomen kahtia. Myös punavihreiden ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta ajavien feministien kirjoitukset, aktivismi ja utopistisetkin visiot olisivat tuoneet säpinää ja uusia avauksia ohjelmaan. Lähinnä tässä on koolla joukko konsensus-ajattelua edustavia, kunnollista debattia kaihtavia tyypillisiä ja hieman vähemmän tyypillisiä suomalaisia, jotka eivät näemmä uskaltaisi kyseenalaistaa ohjelman mustan lampaan, Sailaksen, tekoja ja arvoja, vaikka nyt olisi loistotilaisuus. Kanadassa tai Ranskassa käytäisiin todellista, pelotonta arvodebattia. Älä pelkää- käskyn laatijat pelkäävät kyseenalaistaa valtion korkeata virkamiestä.

Suomessahan kaikki epäinhimilliset sopeuttamisohjelmat ja leikkaukset menevät läpi juuri siksi, ettei uskalleta olla vahvasti heikompiosaisten puolella, ja kyseenalaistaa jopa tämän ohjelman avainsanoja. Odotan sielu vaahdossa että siirryttäisiin yksilöiden käskyttämisestä yhteiskunnallisen radikaalimurroksen vaihtoehtoon, rakentamaan edellytyksiä todelliselle ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti, biologisesti ja kulttuurisesti KESTÄVÄLLE ja väkivallattomalle tulevaisuudelle. Demokratian ja rahanvallasta vapaan vaikuttamisen heikennyttyä minimiinsä kymmenen käskyä tulee laatia työnantajille, finanssivallan edustajille ja leipääntyneille, kansasta erkaantuneille valtapoliitikoille:

Lopeta jatkuva tehostaminen, piiskaaminen, hiostaminen, monikansallisten yritysten kilpailukyvyn edistäminen työntekijöiden oikeuksia polkemalla, työttömien orjatyö ("välityömarkkinat"), sivistyksen alasajo ja elinkeinoelämän ylivallan ulottaminen jopa vanhuspalveluihin ja kouluihin. Lopeta lasten ja vanhusten hoivan huutokauppa! Murra yhtiövalta! Palauta tavallisen ehdokkaan mahdollisuudet vaaleissa! Lopeta keskittäminen ja ulkoistaminen, palauta kyläkoulu, kyläpankki, kylälääkäri, kyläkirjasto! Ja lopuksi, pelkää veronmaksajia! Emme halua enää luovuttaa verovertamme finanssikeinottelijoille, samaan aikaan kun elämämme kallistuu kallistumistaan, ja palvelut katoavat. Sailas vastaamaan sairaista arvovalinnoista kiihtyvän kilpailutalouden säästösirkkelissä!

Tehkää seuraavaksi tarkkaan suunniteltu maantieteellisesti edustava ohjelma l0 käskyä maan johtajille! Se varmasti nostaa katsojalukuja ja tuo aineksia TODELLISEEN, siis vaikutuksiltaan konkreettiseen arvokeskusteluun.

Kaarina Kailo, Kiimingin kunnanhallituksen jäsen, vasemmistonaisten varapj, toisenlaisten maailmankatsomusten tutkija ja kansalaisaktivisti

tiistaina 05.01.2010

Viime vuoden kevään korvalla, valkovuokkojen kukkiessa Etelä-Suomessa on poltettu lujasti koivuhalkoja hämäläisen veden äärellä.

Ohjelmaa on hyvä itse kunkin katsoa, mutta vasemmistolle ei ole kunniaksi vasemmistonaisten varapj Kailon hyökkäys Sailasta ja hänen henkilöään vastaan rikossyytteiden muodossa (Kiminki on lähellä Nivalaa ja sen huomaa: nosket eivät koskaan kunnon kommunistia ole viehättäneet).

Tosin on tärkeätä, että tuokin puheenvuoro tänne keskusteluun on voinut tulla kirjoitetuksi.

Seuraan Jarkko Ruutu - show´n (kaukalossa sika, tv-ohjelmassa söde) loppuun mielelläni ja toivon, että ko ohjelma-formaatin kaltaisia laatupläjäyksiä tuotetaan edelleenkin ja niitä kehitetään niin ilmiasultaan kuin sisällöltäänkin.

Kiitos mielenkiintoisesta juhlakauden valkovuokko-asetelmasta!

Lapista aLii

tiistaina 05.01.2010

Erittäin hyvä ohjelma!

Haluaisin itsekin istua nuotiolla keskustelemassa. Kuka järjestäisi vastaavia tilaisuuksia tavallisille ihmisille?

tiistaina 05.01.2010

Voi kiitos. Niin harvoin on ohjelmaa, jota odottaa. Tästä en päästä yhtään osaa ohi. Tärkeää, että pohditaan ja me saamme pohtia mukana. Ei tulos ole kovinkaan tärkeää, vaan pohdinta itse

tiistaina 05.01.2010

Ole avoin totuudelle. Totuudelle voi olla avoin, mutta kun tottuksia on niin monenlaisia ja tämän päivän työelämä on niin kieroutunutta, että olemalla avoin sille vääryydelle, mitä kateus ja oman aseman menettämisen pelko (mitä en ymmärrä lainkaan)
luo olisi täysi hullu.
Tänä päivänä työelämässä kustetetaan niitä jotk uskovat totuuteen ja ihmisiin, että joku muka vielä haluaisi olla hyvä toiselle ja kannustaa kaveriaan työssä...
Kun tehokkuus on saatava äärimmileen
on työntekijät saatava syyttelemään toisiaan ja toisiensa niskaan ja luulemaan, että vika on noissa muissa kun ne eivät tee tarpeeksi..
vaikka oikeasti meidät on ajettu niin ahtaalle, että vika on huonossa johtoportaassa
ja johtajassa,
joka on asettanut tulostavoitteen mikä on hinnalla millä hyvänsä saavutettava.
Henkilöt, jotka puolustavat inhimillisyyttä, ja hakevat oikeudenmukaisuutta tekevät hallaa tälle systeemille, jonka tarkoitus saavuttaa vain ja ainoastaan voittoa.
no tämänhän me kaikki tiedämme, mutta säälin heitä jotka joutuvat jalkoihin...joiden rehellisyys
ei sovellu tähän...
Palautetta ei edes haluta osata antaa siten, että siitä olisi jotain hyötyä...vaikka siitä juuri olisi hyötyä...
annetaan varoituksia inhimillisistä erehdyksistä.
jotkut nauravat
toiset pesevät käsiään kun saivat vieritettyä syyn muiden niskoille...
syyn joka ei oikeasti ole yhdenkään työntekijän.
Syyn, joka tekee hallaa henkisesti kaikille sensijaan että ottaisimme sellaisia tavotteita joiden saavuttaminen olisi mahdollista ja ihmisen jaksamisen rajoissa.

keskiviikkona 06.01.2010

Olisi ihan kiva jos tämänkaltaiseen nyky-yhteiskunnan arvoista keskustelevaan ohjelmaan otettaisiin hieman realistisempi läpileikkaus väestöstä. Ei ole kovin samaistuttavaa tai valaisevaa kuunnella, kun hyväpalkkaiset ja menestyvät äänet puhuvat esim. siitä, onko tarpeeksi raha ja materiaa. Arvokeskustelusta tulee lihatonta, kun otetaan aina ohjelmiin taloudellisesti hyvinvoivia. Missä opiskelijat, työttömät, vanhukset? En jaksa kuunnella arvokeskustelua, jonka puhujat ovat niin kaukana siitä todellisuudesta, missä elän. Raimo Sailas, miten kuvittelet opiskelijoiden elävän opintotuella, joka on opiskelijakaupungeissa todellisuudessa pitkälti alle perustoimeentulonm kokoinen?

Nimim. Harkitsee pikkuhousujensa myyntiä netissä selviytyäkseen peruslaskuista

keskiviikkona 06.01.2010

10 uutta käskyä...huhu...huh....kyllä maailman puheita riittää..tekoja tarvittais...
Paskanjauhantaa.....eikö tajuta että on yksi pahe joka tuhoaa maapallon...se on ahneus
Siksi keskustelu on vain suunpieksentää, koska keskustelijoilla on "oma lehmä ojassa"
Jos riittää älyä ja on ahne, saa itselleen rikkauksia ja valtaa....valtaa hallita ja hankkia lisää rikkauksia...välittämättä mitä pahaa se saa aikaiseksi...viittaus....mistä alkoi maailman laajuinen taantuma...

keskiviikkona 06.01.2010

Kenen käskyistä keskustelemme.
On liiankin helppo yhtyä näkemykseen eliitti keskustelee.
Pyritään nykymedian vaatimiin nokkeliin ilmaisuihin ja todellisuus unohtuu.
Useilla ohjelmaan osallistuvilla keskustelijoilla olisi varmasti särmikkäämpiä näkemyksiä.
Koolla on vallan kassaraksi (raha - polit.eliitti - media =pyhä kolminaisuus) integroitu joukko.
Tämän joukon filosofinen näyttää olevan R. Sailas. Hän näkee huomisen laajemmin kuin
omasta norsunluutornistaan, jos sellaista hänellä on.
Muiden keskustelijoiden esilletuominen saattaisi mennä henkilökohtaisuuksiin.

Yle, miksi tavallisen ihmisen mielipide unohtuu.
Se enemmistö joka maksaa nöyrästi lupamaksut on Suomen viestinnän takuuhenkilö.
Pelkääkö yle "rahvaan" näkemyksiä, jotka saattavat vaarantaa populismillaan
yhteiskuntarauhan! En usko näin olevan. Vastauksia on monia, joita tässä ei kannata eritellä.
Vapaissa kansalaisjärjestöissä toimii monia ns tavallisia ihmisiä, joilla on käytännön kokemusta
tarkastella ajankohtaisia asioita niiden omilla nimillä.

keskiviikkona 06.01.2010

minäkin tykkäsin ohjelmasta tähän päivään asti. siellähän kuitenkin vähintäänkin keskituloiset ( ns keskituloilla eläisin kuin öljysheikki) eli hyvin toimeen tulevat, ainakin rahallisesti, hurskastelivat että kuinka pitäisi tyytyä vähempään. Miten ylimielistä, alentuvaa ja loukkaavaa, röyhkeää.

menkääpä koko nuotiopiiri työttömäksi yli 10 v, täyttäkää toimeentulohakemuksia lukuisine liitteineen, sairastukaa vakavaan masennukseen ja hurskastelkaa sitten sen 10 v jälkeen miksi ihmiset masentuvat, tekevät itsemurhia eivätkä jaksa olla niin positiivisia.

olin todella ohjelman fani alussa, nyt meni maku kokonaan. häpeäisitte!

keskiviikkona 06.01.2010

Kukahan on päättänyt, mistä aiheista käskyt annetaan? Miksi juuri näihin aiheisiin laaditut käskyt olisivat tarpeellisimpia? Esimerkiksi käskyä ei pyydetä kuolemasta, elämän päättymisestä tai päättämisestä tai terveydestä.

torstaina 07.01.2010

Ihan hyvä ohjelma. Sailas ei kyllä oikein ymmärrä muuta kuin hirmuista työntekoa. Täällä ainakin ollaan tajuttu neljässäkympissä että elmässä voi vähän luopua rahasta ja palkasta sen eteen että saa sitä vapaata ja nauttia täysillä elmästä. Nyt nautitaan ja annetaan itselle aikaa ja
parheelle ja nyt on hyvä olla. Paskaa olla huonossa työyhteisössä.

torstaina 07.01.2010

Ihan asiaa kirjoittavat monet täällä kommenteissa tuosta, että ohjelmassa ei kovin realistista kuvaa anneta ihmisten elämästä tämän päivän Suomessa. Länsimaisessa arvotyhjiössä kaivattaisiin sanoinkuvaamattoman paljon todellista muutosta ajatteluun ja elämänkatsomukseen.

Mukana pitäisi ehdottomasti olla joku vähäosainen/syrjäytynyt vai miksi täällä nyt kutsutaankaan ihmisiä jotka eivät tähän ahneuskilpaan sovellu. Joku asioista perillä oleva, syrjäytyneiden ongelmista kärsinyt ja joku selvästi uusia raikkaita ja toimivia arvoja edustava. Dalai-lama johtamaan keskustelua! :)

Totta puhuen, kyllä se ihmetyttää kuinka kauas tuollaiset yltäkylläistä elämää viettävät julkisuuden henkilöt ajautuvat omastatunnosta, totuudesta ja lähes kaikesta siitä, joka on rehellistä ja aitoa inhimillistä elämää.

torstaina 07.01.2010

Todella hyvä ja mielenkiintoinen ohjelma, pohdintoja tärkeistä asioista. Fiksuja keskustelijoita kaikki. Ja mukana ilokseni myös Juha Itkonen, jonka kirjoja voi todella suositella, odotan innolla seuraavaa kirjaasi Juha! Hyvä Helena, että teitte tämän sarjan!

perjantaina 08.01.2010

Hyvä ohjelma - jos vertaa keskimääräiseen mössöön. Fiksuja keskustelijoita. Ok. Mutta kovin ovat kaukana tavallisesta todellisuudesta. Ensimmäinen osa vaikutti mielenkiintoiselta, mutta jatkossa on lento lässähtänyt. Kukin laukoo omanlaisiaan ilmeisesti heille itselleen tärkeitä ja läheisiä lauseita,mutta kyllähän ne jää täysin ilmaan. Puolen tunnin suorittamisessa ei edes kunnon vääntöä pääse kehittyyn; siis vuoropuhelua - ei vain heittoja.

perjantaina 08.01.2010

Eikö ketään muuta häiritse se, että puhutaan muka huolestuneina ilmastonmuutoksesta, mutta nuotiota poltetaan silloinkin, kun ketään ei ole paikalla. Eikö olisi löytynyt jotain sisätilaa, ettei tarvitse ilmastoa pilata polttamalla kuutiokaupalla arvokasta koivupuuta?

Lopputulos on ollut keskustelun tasoon nähden yllättävänkin hyvä. Tai siis keskustelun ja keskustelun. Ei ainakaan vuoropuhelun niinkään kuin yksittäisten heittojen.

Keskustelijat olisi voinut valita toisinkin. Miksi esimerkiksi näin monta pappia? Mitä se jääkiekkoilija siellä tekee tai se nuori toimittaja-tyttö? Heistä en ole päässyt selville.

perjantaina 08.01.2010

Minusta tässä on ajatusta: http://www.netikka.net/herala/lapsen.html

Lapsen 10 käskyä vanhemmilleen
1.

Minä olen vasta lapsi, sinun kauttasi olen olemassa.
Älä hylkää minua, sillä minulla ei ole muita vanhempia.

2.

Älä turhaan moiti minua, sillä mitä enemmän minua moitit, sitä vähemmän sinun sanasi minulle merkitsevät.

3.

Muista pyhittää aikaa myös minulle, sillä miten käytät aikasi, niin jaat sydämesi ja jollet sinä minua rakasta, ei minusta koskaan tule ihmistä.

4.

Kunnioita poikaasi ja tytärtäsi, jotta myös hän oppisi kunnioittamaan elämää itsessään ja muissa olennoissa.

5.

Älä tapa tunteitani, ajatuksiani ja yrityksiäni,
minulle suuria, vähättelemällä, välinpitämättömyydellä. Etkä sinäkään osannut pienenä kaikkea.

6.

Älä tee aviorikosta, sillä minä kärsin siitä eniten.

7.

Älä varasta elämääni asettamalla kannettavakseni sinun täyttymättömiä toiveitasi, kaunojasi tai harhojasi, sillä minun on tehtävä omat erehdykseni.

8.

Älä anna väärää todistusta todellisuudesta tyrkyttämällä omaa katsomustasi, sillä minun tulee saada uskoa, vaikket sinä uskoisi, toivoa vaikket sinä toivoisi, sillä varsin pian minä tulen huomaamaan, ettet sinä ole kaikkitietävä, eikä sinun arvoasi vähennä, jos olet antanut minulle mahdollisuuden.

9.

Älä himoitse asioita, jotka eivät ole sen arvoisia,
sillä sinun halusi eivät voi olla vaikuttamatta minun elämääni.

10.

Älä anna minulle kaikkea mitä minä haluan, sillä vapaamielisyytesi on niin usein vain välinpitämättömyyttä, anteliaisuutesi huonoa omaatuntoa, suvaitsevaisuutesi ihanteiden sortumisesta syntynyttä voimattomuutta, taipuvaisuutesi tyhmää mielipiteettömyyttä, joustavuutesi periaatteettomuutta ja mukavuudenhalua.

perjantaina 08.01.2010

MUUTEN Hyvä ohjelmasarja, mutta nuotioon EI KOSKAAN HEITETÄ PUITA KUIN OHJELMASSA TEHTIIN. Karmeeaa nuotion raiskausta !!!!!

perjantaina 08.01.2010

Kiitos hyvästä, leppoisesta ohjelmasarjasta! Kaikki nuotion ympärillä miellyttäviä, fiksuja ihmisiä. Olisin halunnut istua joukossanne siellä nuotion äärellä. Käskynne olivat sielua ravitsevia!

perjantaina 08.01.2010

Kiitos Yle, kiitos keskustelijat. Hieno ohjelmaidea ja napakka toteutus. Ilman Yleä tämänkaltaista tarjontaa olisi turha toivoa kaupallisilta kanavilta.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä