Historia on tämän päivän riitojen polttoainetta

Julkaistu perjantaina 11.09.2009 0 171

Vapautettiinko Baltian maat toisen maailmansodan päätteeksi vai oliko kyse neuvostomiehityksestä? Kuinka Baltian maat liittyivät Neuvostoliittoon?

Minä aloitin koulutieni 1970-luvulla. Silloisessa kouluopetuksessa tämänkaltaiset hankalat kysymykset sivutettiin jotenkin vaivihkaa. Asiat vain tapahtuivat. Muisti voi tehdä jo tepposet, mutta en muista koulussa tai edes lukiossa kuulleeni mitään siitä, että Baltian maissa ja myös esimerkiksi Ukrainassa taisteltiin asein neuvostovaltaa vastaan vielä monta vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Vuonna 1989 olin opiskelemassa Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa - siis silloisessa Neuvostoliitossa. Tuolloin kaupungilla oli viikoittain mielenosoituksia, joissa liehuivat Ukrainan sinikeltaiset liput. Vaadittiin Ukrainan itsenäisyyttä. Maailma oli muuttunut.

Samana vuonna 1989 Gorbatšovin Neuvostoliitto tuomitsi virallisesti laittomaksi natsi-Saksan kanssa tehdyn Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan. Tuo lisäpöytäkirja johti Euroopan etupiirijakoon. Kun sopimus tuomittiin, tultiin samalla myös myöntäneeksi, että Baltian maat miehitettiin ja pakkoliitettiin Neuvostoliittoon. Tämä asian toteaa Eestin kommunistisen puoleen silloinen pääsihteeri Vaino Väljas Ulkolinjan tuoreessa dokumentissa Toinen maailmansota jatkuu.

Omaa historiankirjoitusta 1990-luvulla

Uudelleen itsenäistyneissä maissa ryhdyttiin 1990-luvulla kirjoittamaan omaa historiaa. Baltian maissa puhuttiin neuvostomiehityksestä, Stalinin ajan kyydityksistä ja vankileireistä. Ukrainassa muisteltiin miljoonia kuolonuhreja vaatinutta 1930-luvun nälänhätää, jota pidettiin tahallaan aiheutettuna kostona, koska Stalin epäili ukrainalaisia kansallismielisyydestä.

Mihail Gorbatšovin sekä Boris Jeltsinin suvut olivat aikoinaan kärsineet Stalinin vainoissa. Osittain siksi 1990-luvulla historiaa katseltiin uusin silmin myös Venäjällä. Tämän kirjoituksen aloittanutta kysymystä ei 1990-luvulla juuri esitetty. Asiaa pidettiin jotakuinkin selvänä.

Mutta nyt asiasta taas puhutaan ja kovaan ääneen. Jälleen tuntuu siltä, että toisen maailmansodan tapahtumista ei löydy yhteistä näkemystä etsimälläkään. Venäjä on syyttänyt kovin sanoin naapureitansa historian vääristelystä ja natsien oikeuttamisesta.

Ulkolinjan haastattelema vaikutusvaltainen venäläinen politiikantutkija ja kansanedustaja Sergei Markov sanoo, että mitään Baltian maiden miehitystä ei koskaan tapahtunut. Markovin mukaan enemmistö virolaisista, latvialaisista ja liettualaisista halusi liittyä Neuvostoliittoon, koska he olivat siellä tasa-arvoisessa asemassa.

Baltian maissa asiaa katsotaan eri näkökulmasta. Jälleen elokuussa Viron Sinimäillä muisteltiin virolaisia Waffen SS-veteraaneja. Tuhannet virolaiset liittyivät Saksan joukkoihin varsinkin sodan loppuvaiheessa ja lopullinen ratkaiseva taistelu käytiin Narvan lähellä Sinimäkien alueella. Neuvostovallan tultua kiinnijääneet vastarintamiehet viettivät usein vuosikausia vankileirillä eri puolilla laajaa neuvostomaata.

Samanlainen tilanne oli monissa Neuvostoliiton valtaan joutuneissa tai palanneissa maissa kuten Ukrainassa. Sielläkin paikallinen vastarinta-armeija UPA taisteli puna-armeijaa vastaan vielä monta vuotta sodan päättymisen jälkeen.

Vastarintataistelijat kunniaan

Itsenäistymisen jälkeen vastarintataistelijoiden kunnia on palautettu ja jäljellä olevia veteraaneja juhlitaan itsenäisyystaistelijoina. Ukrainassa sodanaikainen vastarintajohtaja Stepan Bandera on saanut patsaita näyttäville paikoille ja moni neuvostoaikainen muistomerkki on saanut häipyä.

Venäjä on syyttänyt Ukrainaa sekä Baltian maita natsien kunnian palauttamisesta. Venäjälle punainen vaate on se, että vastarintajoukot tekivät usein yhteistyötä natsi-Saksan joukkojen kanssa. Vastarintataistelijoille kyse oli taas valinnasta kahden diktatuurin välillä. Ulkolinjan haastattelema ukrainalainen vastarintaveteraani Mykola Petruštšak sanoo, että kyse oli Stalinin ja Hitlerin sodasta. Tuossa taistelussa Ukraina sattui vain olemaan taistelutantereena. Petruštšakin mukaan ukrainalaiset eivät halunneet kumpaakaan diktaattoria vaan taistelivat itsenäisen Ukrainan puolesta.

Nyky-Venäjällä Stalinin ja Hitlerin rinnastamista pidetään pyhäinhäväistyksenä. 1990-luvulla Stalinin saavutuksista ei juuri puhuttu, mutta nyt diktaattorin roolia on ryhdytty arvioimaan uudelleen ja näkökulma muistuttaa yhä enemmän neuvostoaikaista käsitystä. Stalinin johdolla Puna-armeija löi natsi-Saksan ja Neuvostoliitto uhrasi tässä sodassa yli 20 miljoonaa kansalaistaan. Logiikka menee niin, että arvostelemalla neuvostomenneisyyttä naapurimaat osoittavat kiittämättömyyttä näitä miljoonia ihmisuhreja kohtaan.
Eikä mielialaa paranna se, että kitkerimmin neuvostoaikoja muistelevat naapurit ovat liukuneet Venäjän etupiiristä pois NATO:on tai ainakin haluavat sinne.

Venäjä luo yhtenäistä kuvaa menneestä

Hallituksen tilauksena Venäjällä on valmistunut uusia historiankirjoja, joissa kerrotaan että Stalin oli taitava johtaja. Taustalla oli nykyisen pääministerin Vladimir Putinin lausunto parin vuoden takaa. Hänen mukaansa Venäjän koulujen historianopetus antaa neuvostoajoista liian kielteisen kuvan.

Venäjän historiantulkintoja seuranneen brittiläisen The Economist lehden kirjeenvaihtajan Arkadi Ostrovskin mukaan kyse on laajemmasta projektista, jolla Putinin aikana vahvistunut Venäjä luo yhtenäistä kuvaa menneestä. Neuvostoaikainen kansallishymni on palautettu ja nyt korostetaan neuvostoaikaisia johtajia ja ennen kaikkea sota-aikaisia saavutuksia. Ostrovskin mukaan Venäjän nykyjohto näkee historian olennaisena osana tämän päivän politiikkaa. Siksi myös naapurimaissa tapahtuva Neuvostoaikojen uudelleenarviointi koetaan hyökkäykseksi nyky-Venäjää vastaan.

Moskovaa ärsyttävään neuvostoaikojen uudelleenarviointiin on ryhdytty reagoimaan järein asein. Venäjän duumassa valmistellaan parhaillaan kahta eri lakia, jotka toteutuessaan käytännössä kriminalisoivat sellaiset toisen maailmansodan tulkinnat, jotka ovat ristiriidassa Venäjän virallisen kannan kanssa. Aktiivisesti lakia lobbaava Sergei Markov sanoo, että uuden lain nojalla esimerkiksi Ukrainan presidentti Viktor Juštšenko voidaan pidättää, koska hänen myötävaikutuksellaan Ukrainassa juhlitaan vastarintataistelijoita, joita Venäjällä pidetään fasisteina.

Baltiassa ja Ukrainassa pidetään kiinni oikeudesta tulkita itse omaa historiaa. Tässä suhteessa toinen maailmansota jatkuu yhä. Ja se näkyy myös päivänpolitiikassa. Vahvistunut Venäjä on puuttunut entistä kärkkäämmin naapureidensa asioihin ja riidellyt milloin kaasusta ja milloin mineraalivedestä. Vuosi sitten Venäjä ratkoi kiistoja Georgian kanssa asein. Näissä riidoissa kiistat yhteisestä historiasta ovat tehokasta polttoainetta.

Marko Lönnqvist
Toimittaja

Ulkolinja-dokumentti Toinen maailmansota jatkuu nähdään YLE TV1:ssä keskiviikkona 16.9. klo 22.00.