Inhimillinen tekijä: Äidin lyömät lapset

Julkaistu maanantaina 30.01.2012 5 212

Sari Valton (vas.) vieraina Inke Rosilo, Jukka Lehtonen ja Anne Suokas-Cunliffe.

TV1 perjantaina 3.2. klo 22.00 - 22.50

YLE Areenassa 30 päivää

Mitä tapahtuu, kun lapsen ensisijainen hoitaja eli äiti ei olekaan rakastava ja lasta hellivä suojelija, kuten äitimyytti kuvaa, vaan väkivaltainen, ennalta arvaamaton ja julma?

Seurauksena on haavoja, joiden umpeen saaminen vaatii vuosikymmeniä aikaa sekä osaavia auttajia ympärille.

Sadistinen äiti

Työnohjaaja Inke Rosilo muistaa äitinsä hermostuneen ennalta arvaamattomasti milloin mistäkin. Jos Inke valitti usein toistuvaa vatsakipuansa kouluun lähdön yhteydessä, äiti saattoi läimäyttää.

Äiti antoi luunappeja, löi, töni, tukisti ja sivalsi vitsalla paljaalle pyllylle. Toisinaan äiti yltyi silmittömiin kurituskohtauksiin.

Rakennusarkkitehti ja kokemusasiantuntija Jukka Lehtosen perheessä oli kolme poikaa, mutta äiti oli väkivaltainen vain Jukkaa kohtaan.

Äiti oli väkivaltaisuudessaan jopa sadistinen: hän vei pojan kellariin kahden oven taakse ja kuritti poikaa siellä vyöllä tai köydellä, eikä itkeä saanut.

Piiskauksen jälkeen äiti lähti ja jätti Jukan yksin kellariin suljetun oven taakse.

Selittämättömiä oireita

Inkellä ja Jukalla on ollut läpi vuosikymmenien samankaltaisia oireita väkivaltaisen lapsuuden jäljiltä: selittämättömiä fyysisiä kipuja, univaikeuksia, vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa ja syyllisyyden tunteita.

Traumaterapeutti Anne Suokas-Cunliffe toteaa, että nämä on tyypillisiä trauman kokeneiden ihmisten oireita.

Usein käy niin, että epämääräisten oireiden takia käydään lukuisia kertoja lääkärillä ja lääkärit sitten lääkitsevät kulloinkin pinnalla olevaa oiretta, mutta eivät vielä osaa nähdä oireiden taakse.

Näin on käynyt Jukallekin. Hänen traumataustaansa ei ole osattu ottaa huomioon, vaan hoito on ollut katkonaista ja oireisiin keskittyvää. Nykyään hän on työkyvyttömyyseläkkeellä. Univaikeudet aiheuttavat päivisin voimakasta väsymystä ja keskittymiskyvyn puutetta.

Inke on ollut onnekkaampi. Hän löysi itselleen kaksikin terapeuttia. Toisen kanssa hän keskusteli, toisen kanssa teki hengitys- ja rentoutusharjoituksia. Noin 50-vuotiaana hän vihdoin alkoi avautua elämään ilman jännittyneitä mielen ja kehon lukkoja. Hän sanookin, että lapsuutta ei enää saa takaisin, mutta tulevaisuuteensa pystyy vaikuttamaan.

Pelottava naiskuva

Inke katsoo, että hänen kasvunsa naiseksi on vaikeutunut sen takia, että pahoinpitelijä oli nimenomaan äiti. Samaistuminen naiseen jäi mitättömäksi. Inken on pitänyt tehdä tietoisesti työtä sen eteen, että pystyisi olemaan naiseutensa kanssa sinut.

Jukka puolestaan sanoo, että hänelle on tuottanut vaikeuksia lähestyä murros- ja aikuisikäisenä naisia. Kokemus äidistä ja naisesta on jäänyt niin vieraaksi ja pelottavaksi. Nyt hän elää kuitenkin onnellisessa parisuhteessa ja kokee eheytymistä sitä kautta.

Lapsella suojautumiskeinoja

Lasta vaurioittaa pahoinpitelipä sitten äiti tai isä.Erityisen vaurioittavaa on kuitenkin se, jos äiti pahoinpitelee sillä äiti useimmiten on ensimmäinen vanhempi, johon lapsi kiintyy. Lapsi on sekä riippuvainen äidistä että joutuu tämän haavoittamaksi.

Anne Suokas-Cunliffe vakuuttaa, että trauman aiheuttamista oireista voi päästä eroon, vaikka tapahtumista olisi jo vuosikymmeniä aikaa. Ihmismieli on hänen mielestään uskomattoman joustava.

Lapsi löytää monia suojautumiskeinoja, joilla säästää mieltään sietämättömältä, esimerkiksi mielikuvittelun. Näiden keinojen ansiosta jotain eheää ihmisessä säilyy ja oikeanlaisen terapian avulla tätä eheyttä on mahdollista löytää ja vahvistaa aikuisena.

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

Inhimillinen tekijä uusitaan 5.2. klo 17.10 - 18.00

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä