Inhimillinen tekijä: Aina katseen kohteena

Julkaistu tiistaina 10.04.2012 1 167

Wilma Schlizewski (oik.), Riitta Pollari, Ninja Sarasalo ja Sari Valto keskustelevat naiseen kohdistuvista ulkonäköpaineista.

TV1 perjantaina 13.4. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa 30 päivää

Ulkonäkökeskeisessä kulttuurissamme nainen on aina arvioivan katseen alainen. Millaisella katseella hän katsoo itseään? Millaista naiskuvaa media tarjoaa?

Mistä syntyy tyytymättömyys omaan peilikuvaan: vaativatko naiset itseltään liikaa vai tulevatko vaatimukset ympäristöstä?

Wilman muodonmuutos

Tatuointitaiteilija ja kuntokätilö Wilma Schlizewski on kiinnostanut julkisuutta jo vuosikymmenien ajan. Hän on aina poikennut perinteisestä naiskuvasta sekä ulkoisen olemuksensa että räväkän käyttäytymisensä vuoksi.

Viime aikoina hän on kiinnostanut naistenlehtiä, koska hän on tehnyt huiman muodonmuutoksen: kiloja on lähtenyt 30 ja lihaksia tullut tilalle.

”Laihduttaminen ei lähtenyt siitä, että olisin miettinyt ulkonäköäni, vaan aloin olla huolestunut terveydestäni. Lääkäri huomautteli diabeteksen riskistä”, Wilma kertoo.

Elämäntaparemonttinsa aikana Wilma tapasi miehen ja rakastui. Hän myöntää, että miehen myötä myös ulkonäkökriteeri alkoi painaa.

”Innostuin laittamaan itseäni vielä seksuaalisesti naiseksi, en halunnutkaan jäädä vain äidin ja mummon rooliin. Halusin miellyttää miestä ja laittaa tätä konetta kuntoon.”

Ilman peiliä ja kampaa

Onko Wilma tehnyt myönnytyksen nykyisen naiskuvamme vaatimuksille hoikasta varresta ja naisellisesta olemuksesta?

”No, on minulla nyt geelikynnetkin. Kokeilen nyt tätä maailmaa ja tämä on kivaa”, Wilma sanoo. Hän huomauttaa, ettei ole peilin edessä viipyvää lajia. Häämatkallekin hän lähti ilman kampaa ja peiliä.

Wilma pyörittää nykyään miehensä kanssa yritystä, jossa valmennetaan ihmisiä kuntoilun ja terveempien elämäntapojen äärelle.

Hänen mukaansa ulkonäköpaineita on yhtä lailla miehillä. Kun muotikampaamo ja valkaistut hampaat eivät enää riitä, hakeudutaan kehonmuokkauksen pariin.

Missä normaalipainoiset mallit?

Ninja Sarasalo ponkaisi 15-vuotiaana Helsingin Kannelmäen lähiöstä suoraan Pariisin ja Tokion catwalkeille.

Mallimaailman karuuteen hän totutteli tietämättään jo lapsena, kun muut lapset huutelivat rumia kommentteja hänen ulkonäöstään.

”Nykyäänkin kadulla joku tuntematon saattaa tulla sanomaan päin näköä, että hyi kun olet lihonut! Ai jaa? Onko se sitten jotenkin se tärkein asia?” Ninja ihmettelee.

Hän pohtii etääntyneensä arvojensa puolesta hyvin kauas mallimaailmasta ja katselee nykyistä nuorten tyttöjen maailmaa huolestuneena.

”Meille tarjotaan joka puolelta vain yhtä ja samaa naiskuvaa. Minun aikoinani malli sai olla kokoa 36, nyt vaadittava koko on 32. Ei se ole tervettä. Olisi fressiä, jos esimerkiksi naistenlehdissä käytettäisiin erikokoisia malleja, niin sanotusti normaalipainoisia ihmisiä”, Ninja sanoo.

Saako olla naisellinen nainen?

Sanoma Magazines oy:n kustantaja Riitta Pollari vakuuttaa, että naistenlehtien naiskuva on monipuolinen ja laaja. Joissakin lehdissä käytetään myös lukijamalleja eli ihan tavallisia naisia.

Miksi naistenlehdissä pidetään tärkeänä, että jokaisessa numerossa on paljon pelkkään ulkonäköön liittyvää materiaalia: meikkivinkkejä, pukeutumisneuvoja, laihdutusjuttuja?

“On paljon naisia, jotka ovat todella kiinnostuneita kosmetiikasta ja kauneudenhoidosta. Ei pitäisi pitää estetiikan ihailua jotenkin vähempiarvoisena ilmiönä”, Riitta sanoo.

”Kauneuskeskusteluun liittyy sellainen naisvihaan viittaava seikka, että joudumme vieläkin perustelemaan naisellisia piirteitämme. Se on naiselle ansa.”

”Nainen on vapaa vasta sitten, kun hän pystyy elämään vapaasti ja nauttimaan naiseudestaan. Toivoisin, että nuoret naiset eivät enää joutuisi peittelemään naisellisuuttaan, mikäli haluavat edetä urallaan johtajiksi.”

Ulkopuolisen katse

Riitta myöntää, että elämme ulkonäkökeskeistä aikaa. Ulkonäöstä puhutaan yhä suoremmin ja aggressiivisemmin.

Hänen mielestään aikamme visualisoitumisesta kertoo eräänä esimerkkinä se, että tytöt eivät enää leiki paperinukeilla, vaan stailaavat itsensä ja laittavat kuvansa nettiin muiden arvioitavaksi.

Siinä on toisaalta hyvänä puolena terve omasta itsestä nauttiminen, mutta toisaalta yhä nuoremmat ovat innostuneet tästä itsensä kuvaamisesta nettiin ja siinä on taas omat riskinsä.

“Jos lapsen tai nuoren elämän arvostus lähtee vaan katseesta, joka kohdistuu jostain muualta, niin se ei tietenkään ole itsetunnon kannalta hyvää ja rakentavaa elämää.”

Ilman kaavaa ja järjestystä

Itsetunnon merkitystä kaikki keskustelijat korostavat. Wilma miettii antaneensa tyttärilleen sanattomasti mallin siitä, että hyvä itsetunto ei ole riippuvainen ulkoisista asioista.

”Toinen tyttäristäni oli teini-iässä sellainen burleskihahmo ja toinen mannekiini. Ikinä ei ole ollut kummallakaan mitään valitusta siitä, että en kelpaa, olen läski tai muuta vastaavaa”.

”Jos katson itseäni peilistä, näen kyllä jotakin fiksattavaa, mutta silti rakastan itseäni ja kehoani. Nyt voin olla toisenlainen malli nuorille tytöille ja naisille. Kilot eivät ole ne tärkein asia elämässä”, Ninja sanoo.

“Tässä ulkonäkökeskustelussa pohditaan paljon myös ikääntymistä. Jopa kolmekymppiset naiset miettivät mediassa omaa ikääntymistä. Itse olen antanut lapsilleni sen mallin, että asioita voi tehdä elämässä ilman mitään kaavaa ja missä järjestyksessä vain”, Riitta toteaa.

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä