Inhimillinen tekijä: Arvokas elämä, arvokas kuolema

Julkaistu maanantaina 03.02.2014 4 14

Toimittaja Anne Flinkkilä (vas.) ja vieraat Leena Mononen, Kerttu Pekola sekä Leila Jylhänkangas keskustelevat eutanasiasta.

TV1 perjantaina 7.2.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 9.2. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Eutanasia herättää voimakkaita tunteita. Sillä on monta nimeä, kun puhutaan hyvästä kuolemasta, armokuolemasta, jopa armomurhasta.

Suuri osa kansalaisista olisi tutkimusten mukaan valmis hyväksymään eutanasian, jos parantumattomasti sairas potilas sitä pyytää. Poliitikoille ja hoitohenkilökunnalle asia on huomattavasti vaikeampi.

Inhimillisessä tekijässä vieraana on kaksi leskeä, jotka kertovat siitä, millaiseen ratkaisuun heidän parantumattomasti sairaat miehensä päätyivät.

Tapio toivoi avoimuutta

Puolitoista vuotta sitten Kerttu Pekola matkusti miehensä Tapion kanssa Sveitsiin, mutta vain Kerttu tuli takaisin.

Tapio sairasti liikehermoja rappeuttavaa ALS-tautia, joka eteni nopeasti ja hän sai toivomuksestaan eutanasian yksityisellä klinikalla Zürichin lähellä.

Tapio toivoi, että perhe puhuisi avoimesti eutanasiasta, sillä asiassa ei salattavaa eikä hävettävää.

Rijk sai apua Hollannissa

Suomessa eutanasia ei ole sallittua, mutta Hollannissa eutanasia laillistettiin vuonna 2002. Vuosittain eutanasian saa noin kolme tuhatta ihmistä ja suomalaisen Leena Monosen hollantilainen mies Rijk oli yksi heistä.

Rijk sairastui keuhkosyöpään vuonna 2007. Perhelääkäri lupasi auttaa, kun aika tulisi ja kaksi vuotta sairastettuaan Rijk teki lopullisen päätöksen.

Eutanasia toi toivoa kuolevalle

Tapion sairaus eteni poikkeuksellisen hurjaa vauhtia. Kun diagnoosi selvisi, mies ahdistui ja masentui, varsinkin kun kauhuskenaariot kertoivat odotettavissa olevasta tukehtumiskuolemasta. Elämisen tahto ja vimma oli kova, mutta sairauteen ei ollut parannuskeinoa.

Rijk tahtoi elää, ja kahden vuoden aikana tehtiin kaikki voitava, otettiin kaikki hoidot, mitä saatavissa oli. Se, että lääkärin oli luvannut auttaa, antoi Leenan mielestä jonkinlaisen rauhan siitä, että loppu ei olisi kivulias.

”Kun Tapio sai tietoonsa, että eutanasia olisi Sveitsissä mahdollinen, hänen ahdistuksensa hävisi ja toimintatarmo palasi. Niin hullulta kuin se kuulostaakin, elämään tuli toivoa. Kuolevan toivo on vain erilaista kuin muiden”, Kerttu sanoo.

Vaikea asia, mutta mietitään paljon

Psykologi ja kulttuurintutkija Leila Jylhänkangas on vastikään tehnyt väitöstutkimuksen siitä, mitä eutanasiasta Suomessa oikein ajatellaan.

”Eutanasia on vaikea asia, mutta silti sitä pohditaan paljon ja siitä halutaan puhua”, Leila sanoo.

Ihmiset eivät niinkään pelkää tuonpuoleista, vaan nimenomaan kuolemisen hetkeä. Se haluttaisiin saada jollakin tavalla omaan hallintaan, että se olisi kivuton ja rauhallinen.

Vaikeinta puolison sairastuminen

Leena ja Kerttu kertovat koskettavasti miestensä vaiheista ja pohtivat myös omia tuntemuksiaan. Heidän mielestään eutanasia oli loppujen lopuksi helppo hyväksyä, koska tiedettiin, että mitään ei ollut tehtävissä.

Jonkinlainen luopuminen tapahtui jo siinä vaiheessa, kun sairaus todettiin, ja sen jälkeen vaan yritettiin elää parasta mahdollista elämää niin kauan kuin se oli mahdollista.

”Vaikeinta oli hyväksyä puolison sairastuminen”, Kerttu sanoo.

Viimeinen hoitotoimenpide

Leena, Kerttu ja Leila pohtivat eutanasian vaikeita eettisiä ja moraalisia kysymyksiä. Leilan mukaan omaisen kärsimys on saanut monet pohtimaan suhtautumistaan eutanasiaan, kriitikoiden mielessä on väärinkäytösten pelko.

Leena sanoo, että heidänkään perhelääkärilleen eutanasia toteuttaminen ei ollut helppo asia. Lääkärin mielestä kuitenkin se oli hänen velvollisuutensa, viimeinen hoitotoimenpide omalle potilaalle.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä. Ohjelmaan on saatavilla suomen- ja ruotsinkielinen tekstitys.

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä