Inhimillinen tekijä: Ei sankari, eikä pyhimys

Julkaistu maanantaina 14.04.2014 3 14

Luopumisesta keskustelevat Ilkka Pirhonen, Minna Tuurna, Nina Mikkonen ja Anne Flinkkilä.

TV1 perjantaina 18.4.2014 klo 22.30 - 23.20, uusinta sunnuntaina 20.4. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Kun elämä pistää ihmisen polvilleen ja kaikki entinen muuttuu, mitä tulee tilalle. Minkälaisten asioiden ja arvojen varaan ihminen rakentaa elämänsä?

Nina Mikkonen, Ilkka Pirhonen ja Minna Tuurna ovat käyneet syvissä syövereissä, mutta ponnistelleet sieltä takaisin pintaan.

Nina: Kaveria ei jätetä

Nina Mikkosen aviomies Timo sai kaksi ja puoli vuotta sitten kallonpohjavaltimotukoksen ja useita aivoinfarkteja. Timo sokeutui ja menetti suuren osan toimintakykyään.

Yhdessä hetkessä muuttui sekä Ninan että perheen kahden pojan elämä. Nina ei kuitenkaan epäröinyt. Papin aamenen jälkeen oli itsestään selvää, että kaveria ei jätetä, ja Ninasta tuli miehensä omaishoitaja.

Ilkka halusi vaimon kotiin

Mitä liikkui Ilkka Pirhosen päässä, kun hän saatteli sairauskohtauksen saanutta vaimoaan Jaanaa sairaalaan. ”Nyt muuttuu kaikki, mikään ei enää palaa entiselleen”, mies muistelee ensimmäisiä ajatuksiaan.

Hädänkin läpi Ilkka tajusi sen, että nyt jos koskaan vaimo tarvitsee häntä. Tuskaa piti huutaa ääneen ja ottaa vähän viinaakin. Ilkalle oli itsestään selvää, että vaimo tulee kotiin, vaikka laitospaikkaakin tarjottiin.

Aivoverenvuoto ja infarktit veivät Jaanalta puhekyvyn, mutta hän pärjää päivät kotona avustajan tuella.

Puoliso, hoitaja vai auttaja?

Ninalle ja Ilkalle omaishoitajuus oli itsestäänselvyys, mutta he ymmärtävät myös muunlaiset ratkaisut. Jokainen päättäköön itse, omien voimavarojensa mukaan.

Sairastuneesta puolisosta on kadonnut paljon, mutta se ydin on edelleen jäljellä: Timon sammumaton energia, Jaanan iloinen mieli. Ne kantavat läpi monien huonojenkin hetkien.

Itsestään selvää ei kuitenkaan ole oma identiteetti: ollako puoliso, hoitaja, auttaja vai mikä. ”Joskus on pakahduttavan kova ikävä entistä sinää”, Ilkka sanoo.

Minna taisteli lapsen puolesta

Minna Tuurna odotti iloisena vauvaa, kun raskauden loppuviikoilla ilmeni, että kaikki ei ole kunnossa. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, että mistä on kysymys.

Vasta synnytyksen jälkeen todettiin vakava luustosairaus, ja vauva vietti ensimmäiset elinkuukautensa sairaalassa. Vanhemmille ei luvattu oikein mitään.

Minnalle tuli vahva ajatus, että hän taistelee lapsen elävien kirjoihin. Näin kävikin, ja nyt Väinö-poika on kahdeksanvuotias koululainen, joka käy tavallista koulua avustajan kanssa.

Henkitorviavanne eli trakari on Väinölle elintärkeä, ja vaatii aina jonkun aikuisen läsnäoloa.

Ei vain terveiden maailma

Nina, Ilkka ja Minna löytävät paljon yhteistä. Arjessa on usein haasteita enemmän kuin laki sallii.

Ilkka alkoi kirjoittaa Iskä kokkaa-nimistä ruokablogia, jossa hän kertoo myös omista tuntemuksistaan ja perheen arjesta. Nina on tuonut julkisuuteen avoimesti miehensä sairastumisen.

”Olimme julkisuudessa silloin kun mieheni oli terve, miksi emme olisi nytkin? Tämä on meidän elämämme, eikä siinä ole mitään hävettävää”, Nina sanoo.

Ilkka ja Minna ovat samaa mieltä. On tärkeätä näyttää, että tämä ei ole vain terveiden maailma.

Ei sitten, vaan nyt

Mistä Nina, Ilkka ja Minna ovat joutuneet luopumaan? Nina ja Ilkka puhuvat tulevaisuudesta, haaveista, lasten kasvamisesta, kaiken sen seuraamisesta yhdessä ja tasavertaisina.

Minna puolestaan miettii, että vaikka hän on joutunut luopumaan unelmasta terveestä lapsesta, nyt hän ei poikaansa vaihtaisi, tietenkään. Vaikka tunteilulle ei ole aikaa, tunteet ja kosketus ovat syvästi mukana. Turha sitkuilu on saanut jäädä ja on ollut pakko oppia elämään siinä kuuluisassa hetkessä.

Nina: Kuntien arpapeli lopetettava

Nina, Ilkka että Minna toimivat läheistensä omaishoitajina. He tietävät omaishoitajuuden siunauksen ja kirouksen.

Nina lopettaisi arpapelin, jossa kunnat saavat itse päättää maksetaanko omaishoidosta korvausta vai ei. Ilkka kiinnittää huomiota siihen, että usein omaishoitaja itsekin on huonokuntoinen. Hän on kuullut, miten sokeutunut vaimo toimii muistisairaan puolisonsa omaishoitajana.

Omaishoitajat nähdään mielellään pyhimyksinä ja sankareina, ja siksi heidän työtään ei tarvitse rahallisesti arvostaa.

Erityislapsen äitinä Minna muistuttaa, että vaikeasti vammaisen lapsen omaishoitajan eli useimmiten vanhemman on vaikea löytää sijaista, vaikka juuri sellainen vanhempi olisi eniten loman tarpeessa.

Kolmikosta jokainen olisi valmis lähtemään barrikadeille, jotta omaishoitajien asioita saataisiin paremmalle tolalle.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä. Tuotanto Yle Asia. Ohjelmaan on saatavilla suomen- ja ruotsinkielinen tekstitys.

Lue myös:

Inhimillinen tekijä – tekijät ja aiheet