Inhimillinen tekijä: Elämää kontrollien välillä

Julkaistu maanantaina 15.04.2013 1 64

Toimittaja Sari Valton (toinen oik.) vieraana ovat Pekka Nieminen, Eva-Maria Strömsholm ja Marja Rehn.

TV1 perjantaina 19.4. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa vuoden ajan.

Levy-yhtiön tuotantopäällikkö Pekka Niemistä, opettaja ja kehityspsykologi Eva-Maria Strömsholmia sekä taiteilija Marja Rehniä yhdistää kokemus syövän sairastamisesta.

Pekka on sairastanut sekä kivessyövän että nielurisasyövän. Eva-Maria on käynyt munasarjasyövän läpi kaksi kertaa. Marjalla puolestaan munasarjasyöpä on uusinut kolme kertaa ja se on lääkärien mukaan jäänyt hänen kehoonsa krooniseksi.

Elämää rytmittävät syöpäkontrollit ja Marjan tapauksessa lisäksi sytostaattihoidot.

Syöpä opettaa elämään

Inhimillisessä tekijässä ei synkistellä ja kauhistella syövän kanssa, vaan vieraat huokuvat positiivisuutta ja elämäniloa. Syöpä ei tarkoita kuolemaa, eikä Marjan mukaan syövästä tarvitse edes parantua ollakseen onnellinen.

Kaikki kolme sanovat oppineensa sairastumisensa kautta paljon. Pekka sanoo, että elämän myrskyt ylipäätään ovat kuin katalyyttejä, joiden avulla ihminen voi edetä henkisesti ”seuraavalle tasolle”, jotain uutta oivaltaneena.

Sisäistä ja ulkoista stressiä

Pekka ei näe, että syöpä olisi kuin hyökkäys, jota vastaan pitää taistella. ”Sellainen ajattelu, että kävipä minulle nyt huono tuuri, on vierasta minulle. Ajattelen, että syöpä on seurausta siitä elämästä, mitä olen elänyt.”

”Meihin kohdistuu jatkuvasti sekä ulkoista että sisäistä stressiä. Sisäiseen stressiin liittyvät kiire, pelot, suorituspaineet. Ulkoista stressiä tuottaa valtava kemikaalikuormitus, joka altistaa kehomme myrkyille ja metalleille. Huonon ravinnon takia saamme kehoomme haitallisia aineita. Kaikki tämä avaa meihin heikon kohdan, johon syövän on mahdollista tulla”, Pekka miettii.

Ruokavalio uusiksi

Pekka kiinnittää nykyään tarkasti huomiota ruokavalioonsa. Hän on kokonaan jättänyt sokerin, viljat ja maitotuotteet pois.

Sen sijaan hän syö runsaasti kasviksia, juureksia, siemeniä, pähkinöitä, laadukasta kalaa ja vähän lihaa. Lisäksi hän käyttää erilaisia antioksidantteja ja käy sekä homeopaatin että energiahoitajan vastaanotoilla. Elämänrytminsä hän haluaa pitää kiireettömänä ja tekee paljon etätöitä.

Myös Marja on muuttanut radikaalisti ruokavaliotaan. Mutta vielä ruokavaliotakin tärkeämpänä itsehoitona hän pitää ajatusten muokkaamista positiiviseksi. Hyvä mieliala tuottaa endorfiineja, jotka parantavat kehoa.

Ei kehon, vaan sielun takia

”Voimme valita, mitä ajattelemme. Vaikka minulla on syöpä ja elän avanteen kanssa, voin silti valita olla onnellinen. Jokaisesta päivästä voi tehdä hienon. Emme ole täällä maailmassa kehittämässä kehoamme vaan sieluamme”, Marja tuumaa.

Marjan lääkäri on todennut, että syöpä ei jalosta ketään, mutta Marjan sielua se on jalostanut.

”Minusta on tullut rehellisempi, enkä enää uhraudu toisten eteen. Nyt tämän kolmannen uusimisen myötä olen vihdoin antautunut elämälle. En enää suorita paranemista, vaan annan elämän päättää, mitä minulle tapahtuu. Tämän oivalluksen jälkeen elämä palkitsi minut heti sisäisellä rauhalla.”

Eva-Maria – nyt rennompi ihminen

Eva-Marialle vaikeaa sairastamisessaan on ollut hyväksyä, että kilpaurheilu on nyt taakse jäänyttä elämää. Hän kilpaili ennen sairastumistaan lähes joka viikonloppu puolimaraton-kilpailuissa.

Ensimmäisen syövän jälkeen hän vielä jatkoi treenaamista ja teki puoli vuotta syöpähoitojensa jälkeen jopa oman ennätyksensä. Toisen syövän kohdalla hän sai niin rankan sytostaattikuurin – 22 hoitokertaa kahden kuukauden aikana – etteivät voimat enää riittäneet juoksemiseen.

Keho on edelleen hoidoista väsynyt, vaikka kuurista on jo kolmisen vuotta. Nykyään Eva-Maria pystyy hölkkäämään vain noin kerran viikossa harrastusmielessä. Kuitenkaan hän ei ole katkeroitunut.

”En olisi halunnut valita syöpää elämääni, mutta niin kävi, että se siihen tuli. Sairaus muutti minua rennommaksi ihmiseksi. En enää ota stressiä ja teen asiat suurpiirteisemmin. Voin edelleen osallistua urheiluun. Olen esimerkiksi järjestänyt hyväntekeväisyysurheilutapahtuman, jonka tuotto meni syöpäsairaiden lasten hyväksi.”

Huoli takaraivossa

Eva-Maria käy ultraäänitutkimuksessa kerran vuodessa ja verikokeissa kolmen kuukauden välein. Pekka kävi ensimmäisen syöpänsä jälkeen viisi vuotta kontrolleissa ja pian on umpeutumassa kahden vuoden uusintaherkkä aika nielurisasyövän jälkeen. Marjalla on kontrolleissa käymisestä jo viiden vuoden kokemus.

Millaista on elää, kun takaraivossa nakuttaa jatkuvasti pieni huoli siitä, mitä kehossa mahtaa tapahtua?

”Pelko on aina mukana, ei siitä mihinkään pääse. Kontrollin jälkeen voi sitten hengittää vapaammin vähän aikaa, mutta sitten puolivälissä odottaessa seuraavaa kontrollia, huoli alkaa taas hiipiä mieleen”, Eva-Maria kuvailee.

Pekalle ensimmäiset vuodet hoitojakson jälkeen olivat sellaisia, että hän mietti asiaa aika paljon.

”En pystynyt noin vain astelemaan sairaalan ovesta sisään, vaan minun piti ennen testeihin menoa aina kiertää sairaalarakennus ja hengitellä rauhassa. Nyt tämä toinen vuosi nielurisasyövän jälkeen on sitten ollut jo rauhallisempi. Nykyään olen jo hyvin herkistynyt itselleni ja luulen, että jos jotain olisi menossa, huomaisin itsessäni jotain merkkejä. Siksi menen kontrolleihin nykyään levollisemmalla mielellä”.

Marja ei oikeastaan ajattele syöpää eikä kontrolleja enää lainkaan. "Jos minun aikani on nyt kuolla, niin sopii. Mutta minulla on vahva sisäinen tieto siitä, että aikani ei ole vielä.”

Kokemukset kirjaksi

Vieraita yhdistää kirjan kirjoittaminen syöpäkokemuksistaan. Eva-Marian kirja ”Man ger bara inte upp” julkaistiin vuonna 2011. Marja on kirjoittanut useamman kirjan elämästään syövän kanssa nettiin. Kirjat ovat luettavissa osoitteessa www.studiomarja.com.

Pekka valmistelee parhaillaan käsikirjatyyppistä opasta syövän läpikäymisestä. Jo nyt monet syöpään sairastuneet ovat kääntyneet hänen puoleensa ja kysyneet häneltä neuvoa muun muassa ravintoasioista, joihin Pekka on syvällisesti perehtynyt.

”En voi painaa villaisella sitä, että olen käynyt läpi kaksi syöpää ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaan koen, että minun pitää jakaa kokemuksiani ja auttaa muita vastaavassa tilanteessa olevia”, Pekka sanoo.

Pekkaa, Marjaa ja Eva-Mariaa jututtaa toimittaja Sari Valto.

Muualla netissä

Inhimillinen tekijä

Studio Marja