Inhimillinen tekijä: Erävoitto syövästä

Julkaistu maanantaina 09.01.2012 1 211

Toimittaja Anne Flinkkilän (oik. ylh.) vieraana ovat syöpää sairastaneet Heidi Ahjoniemi (vas. ylh.), Hanna Sumari (vas. alh.) ja Maarit Feldt-Ranta.

TV1 perjantaisin alkaen 13.1. klo 22.00 - 22.50

YLE Areenassa 30 päivää

Kun äiti sairastuu vakavasti, ensimmäinen huoli useimmilla on lapsista. Miten heille käy, jos minä kuolen?

Näin ajattelivat myös Inhimillisen tekijän vieraat Maarit Feldt-Ranta, Heidi Ahjolinna ja Hanna Sumari.

Kaikki he sairastuivat syöpään. Kaikki ovat edelleen elossa.

Voisinko selvitä?

Kun kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta sai kuulla sairastavansa pitkälle edennyttä vatsasyöpää, hän sanoo pysähtyneensä kuin seinään.

Pitkään jatkuneet vatsaoireet saivat nimen, mutta samalla Maaritin mieleen tuli syöpään menehtynyt oma äiti ja muut, jotka eivät selvinneet.

Yllättynyt hän sanoo olleensa siitä, että ensi shokin jälkeen alkoi löytyä voimavaroja ajatella, että tästä on kyllä joku selvinnytkin. Voisinko se olla minä?

Kuinka kertoa lapsille?

Heidi Ahjolinna sai kolmekymppisenä kuulla, että päässä on iso, pahanlaatuinen kasvain. Leikkaus pelotti, ja kotona odottivat juuri eronneen Heidin tarhaikäiset lapset.

Pienille pojille ei paljoa kerrottu, mutta he olivat päätelleet asian itse ja kertoivat tarhassa, että äidiltä leikataan sairaalassa pää poikki!

Maarit sanoo, että omille lapsille syövästä kertominen oli yksi elämän kovimpia paikkoja. Kolme lasta olivat itsenäistymisen kynnyksellä ja osaisivat netistä heti etsiä tietoa.

Kun lapset kysyivät, että kuoletko sinä, Maarit sanoo yrittäneensä olla rehellinen: en tiedä. Toivon, että en.

Salaaminen tuntui oikealta

Toimittaja Hanna Sumari on sairastanut suusyövän. Ensin kasvain todettiin hyvänlaatuiseksi, sitten tulivatkin huonot uutiset.

Hanna salasi syövän lapsiltaan ja monilta muilta läheisiltä. Hän sanoo, että se tuntui oikealta ratkaisulta, hän ei halunnut joutua selittelemään asiaa ja elämään pelkästään syöpäpotilaana.

Hanna sanoo pelänneensä kuolemaa, vaikka hänelle sanottiin, että tästä yleensä selviää. Puhetyöläistä mietitytti myös mahdollinen puhekyvyn muuttuminen.

Läheisistä voimaa

Hanna selvisi ilman jatkohoitoja, mutta sekä Maarit että Heidi ovat käyneet läpi rankat syöpähoidot.

Maarit sanoo kokeneensa myös luovuttamisen hetken. Joissakin vaiheessa kuolema tuntui armolliselta ajatukselta, kun hoidot olivat niin rankat.

Hän sanoo kuitenkin, että ajatus lapsista, miehestä, läheisistä ja työstä kannatteli häntä ja antoi voimaa. Siksi hän on pohtinutkin paljon sitä, miten jaksavat ne sairastuneet, jotka ovat yksin.

Hanna puolestaan kertoo, että syövän jälkeen hän ajoi itsensä aika nopeasti henkisesti loppuun, koska uppoutui työhön, ehkä juuri siitä ilosta ettei kuollutkaan.

Uudenlainen rauha

Maarit taas sanoo saavuttaneensa uudenlaista mielenrauhaa, ja armeliaisuutta varsinkin muita kohtaan. Hän sanoo jopa hieman ärsyyntyvänsä siitä, että häntä yritetään toppuutella ja muistuttaa siitä, että sairaus on vakava.

”Ilo elossa olemisesta on niin mahtava tunne”, hän sanoo.

Hän ei mieti parantumista, vaan toivoo, että elämä saisi jatkua tällaisena. ”Tiedän toki ennusteen”, Maarit sanoo.

Heidin aivokasvaimesta on nyt 12 vuotta aikaa, mutta Heidi ei uskalla sanoa parantuneensa.

Syöpä ei ole ajatuksissa joka päivä, joka viikko se kyllä palaa mieleen. Heidi toimi myös tukihenkilönä ja sanoo, että hänen tarinansa on tuonut toivoa monelle vastasairastuneelle.

”Aivokasvain ei olekaan kuolemantuomio”, Heidi muistuttaa.

Toimittaja Anne Flinkkilä, tuotanto YLE Asia.

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä