Inhimillinen tekijä: Erilaisia veteraaneja

Julkaistu maanantaina 06.02.2012 1 176

Antti Henttonen (vas.), Jaakko Vainionpää ja Rajkumar Sabanadesan keskustelevat Anne Flinkkilän kanssa sodasta ja rauhasta.

TV1 perjantaina 10.2. klo 22.00 - 22.50

YLE Areenassa 30 päivää

Erilaisia veteraaneja ja erilaisia sankareita. Inhimillinen tekijä pohtii sotaa ja rauhaa, isänmaata, sankaruutta ja rauhaan palaamista.

 

Karjalasta Kosovoon

Kun karjalaispoika Antti Henttonen lähti 17-vuotiaana talvisotaan, oli vihollinen selvä: Neuvostoliitto uhkasi isänmaata ja siihen haasteeseen oli vastattava.

Sri lankalainen Rajkumar Sabanadesan puolestaan liittyi 11-vuotiaana tamilisissien riveihin, tavoitteena itsenäinen valtio. Vihollisia olivat niin oman maan kuin naapurimaankin sotilaat.

Rauhanturvaamisen konkari Jaakko Vainionpää puolestaan sanoo puolustavansa isänmaan arvoja, vaikka asemapaikka on vaihdellut Golanilta Kosovoon, Libanonista Afganistaniin.

 

Mitä kuolema tarkoittaa?

Mitä nuori poika sotaan lähtiessään ymmärtää yhteiskunnasta?

Rajkumar muistelee, että sankaruuden ihannointi oli kovaa ja oman maan eteen oli valmis uhraamaan henkensä.

Silti hän arvelee, ettei teini-ikäisenä edes kunnolla tajunnut, mitä kuoleminen tarkoittaa, vaikka ruumiiden näkeminen oli arkipäivää.

Antti Henttonen arvelee, että Karjalan kannaksella isänmaallinen palo oli erityisen voimakasta. Kun nuorista suojeluskuntapojista koottiin pataljoona Summan murtuessa, nälkiintyneet ja kylmettyneet pojat saivat tulikasteensa.

Antin ja Rajkumarin sotakokemuksista löytyy tunnetasolla yhtymäkohtia. Molemmat ovat pohtineet sitä, miksi he jäivät henkiin ja moni toveri menehtyi.

 

Ei enää leppoisa lähettiläs

Jaakko Vainionpää sanoo, että rauhanturvaaminen on muuttunut sitten hänen alkuvuosiensa.

Seikkailunhalu ja rahallinen korvaus siivittivät hänenkin ensimmäistä reissuaan, mutta aika pian omakin mieli vakavoitui.

Nyt esimerkiksi Afganistanissa kohdataan sota, eikä rauhanturvaaja enää ole leppoisa hyväntahdon lähettiläs.

Kovimman paikkansa Jaakko sanoo kokeneensa 1990-luvulla Libanonissa, jossa sota tuli ensimmäistä kertaa lähelle. Siellä oppi pelkäämään, mutta myös käsittelemään pelkojaan.

Jaakko muistuttaakin, että rauhanturvaamistehtäviin ei pidä lähteä, jos oma elämä ei ole kunnossa. Ongelmat vain pahenevat kriittisissä tilanteissa.

 

Muistot tulevat uniin

Rajkumar lähti lopulta synnyinmaastaan ja päätyi Suomeen. Vasta turvallisissa oloissa hän on uskaltanut käsitellä kokemuksiaan, mutta paljon on vielä pimeän peitossa.

Antti puolestaan muistelee masentuneita tunnelmia, kun jatkosodan vetäytyminen alkoi. Hän arvelee, että sodasta selviämistä auttoi ammattiin opiskelu, hänestä tuli opettaja ja Opettaja-lehden pitkäaikainen päätoimittaja. Sota on tullut molemmilla uniin, mutta Antti sanoo kirjoittaneensa muistot ulos itsestään.

Jaakko Vainionpää arkailee käyttää rauhanturvaajista veteraanin titteliä. Hän muistuttaa siitä, että rauhanturvatehtävissä on kuollut ja haavoittunut suomalaisia. Hoito, kuntoutus ja korvausasiat tulisi järjestää, ovathan he kuitenkin isänmaansa lähettämiä.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

 

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä

 

Suosittele176 Suosittelee

Kommentit

tiistaina 19.02.2013

Osoitetaan kiitollisuutemme meidän rauhanturvaveteraaneillemme.

Toivotaan, että Suomessa ei tule enää koskaan sotaveteraaneja, mutta rauhanturvatehtävissä ja kriisinhallintatehtävissä palvelleista ja sillä terveytensä menettäneistä tai muuten tukea tarrvitsevista pidetään huolta.

Ei annetaan hyvän asian mennä nimen mukana. Rauhanturvaveteraani on varsin oiva nimi. Kansainvälisesti ja mm. Pohjoismaisessa yhteistyössä käytetään sanaa veteran.

Puolustusvoimat hoitaa asiansa hyvin. Rauhanturvatehtäviin on valintakriteerit, tehtäviin haetaan vapaaehtoisesti, henkilöt valitaan, henkilöt koulutetaan ja koulutuksen aikana "testataan", henkilöt varustetaan parhaalla mahdollisella sotavarustuksella, henkilöillä on vakuutusturva, operaation aikana hoidetaan operaatioturvallisuus, lääkintöhuolto ja henkinen huolto. Operaation jälkeen on huolto- ja palautejakso. Asiaa tutkitaan Maanpuolutuskorkeakoulussa.

Mutta tämän jälkeen? Tukea tarvitseva rauhanturvaajaa pallotellaan luukulta toiselle. Valtiokonttori kesksii kaikki keinot, jotta korvauksia ei tarvitse maksaa menetetystä terveydestä.

Entä itse tärkein, kansalaisten asenne. Olisiko meillä jotain opiksi otettavaa vaikka USA:sta. Siellä veteraanit otetaan operaation jälkeen vastaan sankareina. Yleinen sanonta veteraaneille on Thank you for your services - kiitos palveluksestasi. Kiitos valtion ja kansalaisten puolesta. Kiitos tehtävästä, johon valitut hakevat ja harvat pystyvät.

Kiitos, kaikille rauhanturvaajille tekemästänne, palveluksesta.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä