Inhimillinen tekijä: Kun kipu ei mene ohi

Julkaistu tiistaina 22.10.2013 6 56

Anne Flinkkilä (vas.), Merja Sallinen, Satu Väisänen ja Hanna-Riikka Kuisma keskustelevat kivusta.

TV1 perjantaina 25.10.2013 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 27.10. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan

Krooninen kipu ei tapa, mutta ei se välttämättä vahvistakaan, sanovat Inhimillisen tekijän vieraat Hanna-Riikka Kuisma, Satu Väisänen ja Merja Sallinen.

Hanna-Riikka: Krooninen sairaus iski

Kirjailija Hanna-Riikka Kuisma vietti vuosikausia vauhdikasta boheemielämää, johon kuului runsaasti alkoholia. Hanna-Riikka onnistui kuitenkin raitistumaan, mutta noin vuosi raitistumisen jälkeen alkoivat oudot kivut vaivata.

Toinen puoli kehosta puutui, kipu seilasi paikasta toiseen, kummallinen väsymys vaivasi. Hanna-Riikka sai kuulla sairastavansa fibromyalgiaa, kroonista kipu- ja uupumussairautta.

Hanna-Riikka ei ollut moisesta kuullutkaan ja löysi netistä musertavia tietoja: sairaus on krooninen, se ei parane ja ehkä kuusikymppisenä hellittää. ”Se ei paljon kolmekymppistä lohduttanut”, Hanna-Riikka sanoo.

Hän kamppaili pitkään myös epäoikeudenmukaisuuden tunteiden kanssa: kun lopetti juomisen ja alkoi elää terveellisesti, sai kipusairauden.

Satu: Himokuntoilijalle selkähelvetti

Toimittaja Satu Väisänen kuntoili intohimoisesti ja tavoitteli paitsi hyvää oloa, myös hyvää ulkonäköä.

Parhaimmillaan hän sanoo käytännössä asuneensa salilla, kunnes pikkuhiljaa selkä alkoi vihoitella. Samaan aikaan Satu etsi suuntaa elämäänsä ja hakeutui toimistotyöhön. Jatkuva istuminen ei tehnyt selälle hyvää ja lopulta työnteko sujui vain hammasta purren.

Varsinainen romahdus tuli, kun alaselän kivut tainnuttivat Sadun liikuntakyvyttömäksi vanhempien sohvalle. ”Kipu oli niin kovaa, ettei ajatuksiaan kuullut”, Satu kuvaa. Siitä alkoi vuosien sairaus-ja lääkärikierre, jota hän kuvaa yksinkertaisesti: selkähelvetti.

Merja: Kipua ei oteta todesta

Tutkija Merja Sallinen kiinnostui kivusta, kun fysioterapeuttina hoiti ihmisiä, joiden kivulle ei löytynyt mitään varsinaista helpotuskeinoa. Hän sanoo, että aina kipuun ei löydy mitään yksittäistä syytä tai sairautta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö kipukokemus olisi aito.

"Kipua ymmärretään paremmin nykyään, mutta silti kipusairas edelleen törmää vähättelyyn ja ota vaan särkylääke -ajatteluun."

Merja on tutkinut erityisesti sitä, miten kipusairaus muuttaa ihmisen elämäntarinaa. Hän on haastatellut ison joukon naisia, jotka sairastavat Hanna-Riikan sairautta eli fibromyalgiaa.

Toivosta ei pidä luopua

Hanna-Riikka opettelee elämää kivun kanssa. On päiviä,. jolloin mikään lääkekään ei auta, ja silloin kivun pitää vaan antaa tulla.

Satu rämpi synkissä vesissä, ja lääkärien ja hoitajien ristiriitaiset neuvot eivät auttaneet asiaa. Syytä selkäkivulle ei löytynyt. Käännekohta kuitenkin tuli, kun Satu kohtasi lääkärin, joka sanoi maagiset sanat: "Kyllä me sut kuntoon saadaan." Toivon ajatus avasi parantumisen tien. Hanna-Riikka sanoo, että parantumisen toivosta on ollut vaikea luopua.

Sairaus pelkistää elämää

Sadulle selkäsairaus on ollut matka omaan itseen. Hän sanoo vaatineensa aina itseltään paljon, halunnut olla täydellinen, mutta selkäkivut ovat pakottaneet toisenlaiseen suhtautumiseen, olemaan armollisempi.

Hanna-Riikka sanoo, että on oltava myös itsekäs, ja sairaus on karsinut monta turhaa asiaa pois. Hän sanoo, että ystäville hän puhuu säävarauksesta, joinakin päivinä kunto on niin huono, että sovituista tapaamista ei tule mitään.

Merja sanoo, että ihmiset sinnittelevät kivun kanssa pitkään, vasta sitten kun kipu alkaa toden teolla haitata työntekoa, lähdetään lääkäriin. Satu ja Hanna-Riikka tunnistavat tämän myös.

Hanna-Riikka sanoo että uhriksi hän ei halua, vaan opetella elämään kivun kanssa. ”Työ on vielä kesken, mutta matkalla ollaan”, hän sanoo.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä