Inhimillinen tekijä: Kun puoliso on poissa

Julkaistu maanantaina 18.03.2013 2 63

Toimittaja Anne Flinkkilä (ylh. vas.) vieraana ovat Lauri Väärä, Hilkka Olkinuora (alh. vas) ja Anu Vuopio.

TV1 perjantaina 22.3 klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa vuoden ajan.

Kirjailija ja pappi Hilkka Olkinuora, opettaja Anu Vuopio ja teatterinjohtaja Lauri Väärä ovat kaikki menettäneet puolisonsa.

Kaikkien puolisot sairastivat, mutta silti kuolema tuli yllätyksenä. Miten oma elämä sitten jatkuu, kun toista ei enää ole?

Hilkka: Arvokas kuolema tärkeää

Hilkka Olkinuoran puoliso Hannu oli tunnettu päätoimittaja ja mediavaikuttaja, mutta myös suuren perheen isä. Hän menehtyi puoli vuotta sitten haimasyöpään.

Hilkka kertoo, että tieto sairaudesta tuli shokkina, mutta samalla oli heti selvää, että parantumisen mahdollisuuksia ei ole.

Seurasi kymmenen viikon aika, jolloin koko perhe saattoi isää. Hilkka sanoo, että se oli kaikesta huolimatta kummallisen valoisaa aikaa. Vaikka ei ollut toivoa, ei ollut toivottomuutta.

Kun lopulta saatiin kipulääkitys kuntoon, oli mahdollista elää ja kuolla arvokkaasti. Se on Hilkan tärkeä sanoma tässä ohjelmassa.

Anu: Viivytystaistelua se oli

Anu Vuopion aviomieheltä Maurilta löydettiin aggressiivinen kasvain keuhkojen välikarsinasta ja elinaikaa laskettiin tunneissa. Samaan aikaan nuorella perheellä oli pienet lapset ja talo rakenteilla.

Anu sanoo, että tilanne oli vakava, mutta yllättäen löytyikin lääke, joka antoi lisäaikaa.

”Neljän vuoden lisäaika oli arvokas, pystyttiin elämään jonkinlaista arkea, kasvattamaan lapsia. Viivytystaisteluahan se kuitenkin oli.”

Anu oli 33-vuotias jäädessään leskeksi. Nyt siitä on 15 vuotta aikaa ja suru viipyilee lähellä edelleen.

Lauri: Luulin lähteväni ensin

Teatterinjohtaja Lauri Väärä kohtasi 36 vuotta sitten naisen jonka tunsi koko Suomen kansa.

Seurustelu Teija Sopasen kanssa vähän pelotti juuri tuon julkisuuden takia, mutta Lauri sanoo, että he löysivät toisissaan sielunkumppanit, samanlaiset arvot ja arvostukset.

Puolitoista vuotta sitten Teija menehtyi ja Lauri sanoo, että ei ole vieläkään oikein tajunnut asiaa. Hänellä itsellään oli heikko sydän ja hän oli aina ajatellut olevansa se ensimmäinen lähtijä. Toisin kuitenkin kävi.

Mitä pitäisi tehdä ja sanoa?

Hilkka ja Anu puhuvat siitä, millaista sairaan puolison hoitaminen oli.

Sairastava ei aina ole mukava. Usein muille ihmisille näytetään taistelijan roolia, ja puoliso saa sitten kokea sen aidon tuskan. Ja pitääkö jotenkin erottaa potilas ja puoliso?

Lauri taas suree sitä, että ei tajunnut puolisonsa sairauden vakavuutta. Viimeinen kesä meni sairastellessa: Lauri joutui itsekin lonkkaleikkaukseen. Hän sanoo miettivänsä edelleen sitä, mitä olisi pitänyt tehdä ja sanoa.

Mitä se suru oikein on?

Anu sanoo, oma suru jäi piiloon, kun lapset pakottivat arkeen. Paketoitu suru pyrkii pinnalle, ja Anunkin romahdus tuli myöhemmin.

Hilkka sanoo, että surua pitäisi hoitaa kuin tapaturmaa. ”Jos ihminen kokee menetyksen, häntä täytyisi hoitaa heti. Ihmiset helposti kaikkoavat surevan ympäriltä.”

Hilkka sai paljon apua ja tukea, mutta Anu sanoo tunteneensa itsensä eräänlaiseksi sosiaaliseksi jalkapuoleksi.

Lauri sanoo, että suru tulee yllättävissä paikoissa. Yhtäkkiä joku paikka muistuttaa Teijasta ja itku tulee.

Hilkka sanoo, että ei oikein osaa mieltää itseään leskeksi. Olen edelleen naimisissa, mieheni vaan on kuollut, hän sanoo.

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä