Inhimillinen tekijä: Lautasella hyvä omatunto

Julkaistu maanantaina 29.04.2013 1 64

Eettisestä ruoasta keskustelevat Heikki Ahopelto (vas.), Salla Kuuluvainen, Sari Valto (ylh.) ja Jarmo Latvanen.

TV1 perjantaina 3.5. klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 5.5. klo 17.10 - 18.00

Yle Areenassa vuoden ajan

Ruoka herättää suuria tunteita. Kansalaiset kiistelevät eri ruokavalioiden terveellisyydestä, eettisistä kysymyksistä, ruoan alkuperästä ja ympäristöasioista.

Ruoka ja omat ruokavalinnat ovat nykyisin osa ihmisen identiteettiä. Määrittelemme itseämme ja toisiamme sen mukaan, mitä syömme ja mitä emme.

Eettisen ruoan etsijöitä

Inhimillisen tekijän kolme vierasta keskustelevat siitä, minkälainen ruoka on eettistä?

Kaupunkiviljelyaktivisti Salla Kuuluvainen kannattaa kasvissyöntiä ja on ollut mukana perustamassa Helsinkiin yhteisviljelmiä. Hän suosittelee ihmisiä kasvattamaan osan ruuastaan itse. Ruokaa voi viljellä jopa keskellä asfalttiviidakkoa, siihen tarvitaan vain viitseliäisyyttä.

Lammastilallinen Jarmo Latvanen kiintyy lampaisiinsa niin, että häntä itkettää viedä niitä teuraalle. Hän uskoo, että eläimen tehtävä on tulla ihmisen ravinnoksi ja että ihmisen tehtävä on mahdollistaa eläimelle hyvä elämä.

Kokki Heikki Ahopelto jätti työnsä tasokkaassa ravintolassa ja ryhtyi tekemään pirkanmaalaisesta lähiruuasta lounaita ja valmisruoka-annoksia. Heikin mielestä olisi kannatettavaa, että ihmiset suosisivat oman maakuntansa pientuottajien ruokaa.

Lihantuotanto kuluttaa maapalloa

Salla oli nuorempana tiukempi sen suhteen mitä söi. ”Olin vegaani ja yritin elää muutenkin hyvin ekologisesti ja eettisesti. Nyt olen kasvissyöjä, mutta syön myös vähän kalaa.”

”Olen pystynyt luopumaan syyllisyydentunteista, jotka liittyivät ruokaan. Vaikka en pysty vaikuttamaan yksittäisenä kuluttajana ruoantuotantojärjestelmään kovinkaan paljon, niin kansalaistoiminnan kautta pystyn”, Salla kuvailee.

Salla toivoo, että ihmiset jättäisivät lihan ja maitotuotteiden käytön, koska hänen mielestään lihantuotanto kuluttaa liikaa maapallomme resursseja.

”Jos kaikki maailman ihmiset haluavat syödä lihaa, planeetan kestokyky ylittyy. Elintason nousu Kiinassa ja kehittyvissä maissa kasvattaa koko ajan lihansyöntiä."

Geenimuunneltu soija – ei kiitos!

Salla muistuttaa, että suurin osa esimerkiksi soijasta kasvatetaan eläinten rehuksi.

”Jos ihmiset söisivät soijaa ravinnokseen, sitä tarvitsisi viljellä paljon vähemmän. Muutoinkin viljellään tosi paljon maata eläinten rehuksi, vaikka sillä samalla viljelyllä saisi ihmiset ruokittua.”

Jarmo muistuttaa Suomen erilaisesta tilanteesta.

”Meillähän suurin osa peltoalasta on nurmiviljelyä, joka ei edes soveltuisi viljan viljelyyn. Nurmi käytetään eläinten rehuksi ja eläimet märehtivät siitä ihmisille ravintoa. Laiduntavat eläimet myös hoitavat ympäristöä monella tavalla. Maisema näyttäisi ihan erilaiselta, jos meillä ei olisi laiduntavia eläimiä. Monet hyönteiset ja kasvit katoaisivat.”

Jarmon tähdentää, että Suomessa on tehty se ratkaisu, että meillä ei soijaa käytetä rehuna missään muodossa. Suurin osa soijaviljelystähän on geenimanipuloitua.

”Onkin huolestuttavaa, että suomalaiset rehufirmat ovat tehneet päätöksen, että ne alkavat tuoda gmo-soijaa myös suomalaisten eläinten rehuksi. Se on väärä ratkaisu.”

Kasvissyönti – ei aina eettistä sekään

Heikki huomauttaa, ettei kasvissyöntikään ole aina eettistä.

”Monia viljelykasveja kasvatetaan täysin epäeettisesti niin että kyseisissä maaperissä ei vähän ajan päästä kasva enää mitään. ”

”Valtamerilaivoissa kulkevat riisierät, joita kukaan ei niin sanotusti huoli, on nekin on jossain tuotettu ja liian halvalla. Eikä siinä ole mitään eettistä.”

Paikalliset tuotteet torille

Ongelmalliseksi keskustelijat näkevät kuluttajien etääntymisen ruoan alkuperästä. Enää ei tiedetä, miten ruokaa tuotetaan ja millainen on ollut sen jauhelihaksi päätyneen eläimen elämä.

On yhä vaikeampaa tietää, mistä vaikkapa jonkun eineksen eri raaka-aineet ovat Suomeen tulleet.

”Etääntyminen vaikuttaa ihmisten ostovalintoihin. He ostavat sitä, mitä suuret toimijat haluavat heidän ostavan. Mainonta puolestaan pitää huolen siitä, että ruoan alkuperä hämärtyy entisestään. Minusta ihmisiä pitäisi ohjailla valitsemaan kotimaista ja paikallista”, Heikki sanoo.

Hän haluaisi, että Suomessa yleistyisivät keskieurooppalaiset tuottajatorit, joilla paikalliset ruoantuottajat ja kuluttajat voisivat tehdä kauppaa ilman välikäsiä. Silloin hintakin olisi edullisempi ja ruoan alkuperä olisi kuluttajan tiedossa.

Vähemmän ja parempaa

Ihmisten ei pidä tuntea jatkuvaa syyllisyyttä ruokakaupassa valintoja tehdessään. Joitakin perusjuttuja keskustelijat toivovat ihmisten miettivän.

”Kannattaa ostaa vain sen verran, mitä tulee syötyä. Mieluummin vähemmän ja parempaa. Kannattaa myös miettiä ruoan hintaa. Minusta ruoka on Suomessa liian halpaa”, Heikki sanoo.

Heikki tähdentää, että kasvoton ulkomainen bulkki, jota meillä on kaupoissa valtavan paljon tarjolla, on liian halpaa. Se ei voi olla eettisesti tuotettu, jos hinta on mitätön. Toisaalta taas edullisesti voi saada laadukastakin.

”Itse teen lounassetelin hinnalla lähiruuasta ravintolalounasannoksia. Luomuporkkanat maksavat ravintolayrittäjälle kaksi euroa kilo ja ovat hyvä ja maukas raaka-aine. Liha on annoksissamme vain mausteena ja suurin osa annoksesta on kasvista. Kotimaisesta pientuottajan eettisesti tuottamasta lihasta voi käyttää edullisia, mutta maukkaita osia”, Heikki sanoo.

Voisiko kauppa tinkiä katteistaan?

Jarmo on samaa mieltä siitä, että halpa ruoka on usein joltakin pois. Joko se on eläimen hyvinvoinnista pois tai ihmisiltä, jotka ovat tuottaneet sitä ruokaa – heidän palkoistaan tai työoloistaan.

”En ole niin sinisilmäinen, että jos kauppa esimerkiksi nostaa luomun hintaa, että se kannattaisi aina maksaa. Kauppakin voisi miettiä niitä katteitaan ja tehdä sitä kautta sekin eettisiä valintoja. Kaupat voisivat profiloitua sillä, että tarjoavat luomua vähän pienemmällä katteella.”

Mistä asti ruoka on tullut?

Kannattaa miettiä, mistä ruoka on kauppaan kuljetettu.

”Jos ruoka tulee Lapista, se on tietenkin suomalaista, mutta ei se Helsingissä ostettuna ole enää lähiruokaa. Sen sijaan jos ruokaa tuodaan pääkaupunkiseudulle Virosta, se ei enää ole kotimaista, mutta on se paljon enemmän lähiruokaa kuin tuhannen kilometrin päästä kuljetettu”, Salla huomauttaa.

Sallaa, Jarmoa ja Heikkiä haastattelee toimittaja Sari Valto.

Muualla netissä

Inhimillinen tekijä