Inhimillinen tekijä: Linnut laulavat taas

Julkaistu maanantaina 17.02.2014 0 20

Maija Lindström (ylärivissä vas.), Sari Valto, Eveliina Pylvänäinen sekä Leena Hasselman (alarivissä vas.) ja Titi Rolin keskustelevat kuulemisesta.

TV1 perjantaina 21.2.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 23.2. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Inhimillisessä tekijässä koetaan kuulomatka melkein kuurosta melkein kuulevaksi.

13-vuotias Maija Lindström syntyi vaikeasti kuulovammaisena. Hän sai ensimmäisen sisäkorvaistutteen eli implantin 2-vuotiaana ja toisen 10-vuotiaana.

Titi Rolin epäilee olleensa pienestä lapsesta asti huonokuuloinen, mutta alentunut kuulo todettiin testeissä vasta 15-vuotiaana. Noin 30-vuotiaana Titin kuulo romahti lähes olemattomaksi. Lopulta taistelun jälkeen hän sai 44-vuotiaana toiseen korvaansa implantin.

Eveliina Pylvänäinen sairasti 23-vuotiaana keskushermostoperäisen virustaudin, jota epäiltiin aivokalvontulehdukseksi, mutta diagnoosi jäi epäselväksi. Sairaus vaikutti Eveliinan kuuloon niin, että se huononi vähitellen. Lopulta tehokkaimmatkaan kuulolaitteet eivät auttaneet ja Eveliina pääsi implanttileikkaukseen toissasyksynä.

Maijan leikkaus pelotti

Keskustelussa on mukana myös Maijan äiti Leena Hasselman, joka kertoo, millainen ratkaisu vanhemmille oli päättää lapsensa leikkauttamisesta.

Leikkaus hiukan pelotti, mutta perhe päätti, että Maijan halutaan oppivan puhekieli, eikä viittomakieli, koska perhe ja suku olivat suomenkielisiä.

Apuna käytettiin alusta asti vinkkipuhetta. Vinkkipuheessa kuulovammainen lukee puhetta huulilta ja puhuja erilaisin käsimerkein erottaa samalta vaikuttavat vokaalit ja konsonantit toisistaan.

”Oli riemullista, kun Maija alkoi oppia puhumaan. Kaikki on sen jälkeen ollut plussaa, kun kuulin hänen ensimmäistä kertaa sanovan äiti”, Leena kertoo.

Leenalle kuuloasioista on tullut nykyään myös työ. Hän toimii LapCI ry:n eli sisäkorvaistutelasten valtakunnallisen yhdistyksen toiminnanjohtajana.

Sosiaalinen vamma

Millaista on elämä kuulovammaisena? Kysymys on ennen kaikkea sosiaalisesta vammasta, sanovat keskustelijat.

”Yhdellä implantilla kuulin huonommin kuin nyt. Tunsin itseni ulkopuoliseksi ja epävarmaksi. Toisen implantin myötä minusta on tullut itsevarmempi, iloisempi ja vähemmän epäluuloinen”, kertoo Maija.

Äiti Leena muistelee myös, että koulussa opettajatkin huomasivat Maijassa positiivisen muutoksen toisen implantin myötä.

”Nelosluokalla Maijalla oli vaikea vaihe, kun hän tunsi itsensä erilaiseksi ja hän epäili, että pojat puhuivat hänestä pahaa. Pojat olivat välitunnilla omassa ryhmässään, eikä Maijan kuulo yltänyt sinne asti. Kun hän sai toisen implantin, hän saikin selvää poikien puheesta ja huomasi, etteivät he puhuneetkaan hänestä pahaa”,  Leena kertoo.

Pinnistely väsyttää

Titi Rolinin mielestä juuri huonokuuloisuuden tuomat rajoitteet sosiaalisissa suhteissa oli kaikkein rankinta kestää.

”Sitä jää kovin yksin tilanteissa, kun pitäisi olla hauskaa ja on kivat jutut menossa muiden kesken, mutta ei kuule, mitä muut puhuvat. Minulla elämä ennen implanttia oli kapeutunut kovasti huonon kuulon takia. Tykkään jutella, kuunnella toisia ja väitellä asioista ja tuntui kurjalta, että se jäi pois”, Titi kertoo.

On myös väsyttävää pinnistellä jatkuvasti kuulemisen kanssa. Vanhusten kanssa töitä tekevä Eveliina sanoo, että töiden jälkeen oli aina aivan poikki. Titin työtä teatterivaatturina helpotti se, että työkaveri kirjoitti tiedotettavat asiat lapulle.

Kasvoista kasvoihin

Sisäkorvaistuteleikkauksessa kalloon porataan aukko ja korvasimpukkaan asennetaan 12 - 20 elektrodia, joiden tuottama signaali johdetaan sähköisessä muodossa suoraan kuulohermoon ja edelleen aivoihin.

Normaalikuuloisella kuulon tuottaa kummassakin korvassa olevat 20 000 kuulosolua. On siis selvää, ettei implanttikuulo ole verrattavissa normaaliin kuuloon.

”Testiolosuhteissa kuulen 90 prosenttia äänistä, mutta jos on ympärillä hälyä, kuten usein on, niin kuuloni saattaa toimia vain 10 prosenttisesti”, kuvaa Titi tilannetta.

”Koulussa esimerkiksi ruokalassa en saa muiden puheesta selvää, koska taustahälyä on niin paljon”, kertoo Maija.

”Ihmiset eivät muista, että implantista huolimatta edelleen heidän pitäisi puhua selkeästi ja katsoa samalla kasvoihin. On luonnollista, että ihmiset puhuvat esimerkiksi osittain yhtaikaa. Silloin sitä jää ulkopuoliseksi”, Eveliina sanoo.

Kuunnelkaa metsän ääniä!

Rajoitteista huolimatta he kaikki ovat todella tyytyväisiä implantteihinsa.

”On aivan ihanaa kuulla taas kaikkia metsän ääniä, linnunlaulua, puron solinaa ja tuulen huminaa. Ajattelen usein, että menkää hyvät ihmiset metsään ja kuunnelkaa!”, Eveliina sanoo.

”Olen ihmetellyt, että eivät linnut laulaneet lapsuudessani niin kovaa kuin nykyään! Sekin todistaa mielestäni, että en ole kuullut lapsena normaalisti. Olen edelleen 13 vuotta leikkauksen jälkeen aivan haltioissani kaikista kuulemistani äänistä. Lokitkin laulavat mielestäni kauniisti”, Titi nauraa.

”En voisi kuvitellakaan, etten voisi kuulla musiikkia ja tutustua kaikkiin niihin bändeihin, jotka nyt tiedän! Olen todella onnellinen, että vanhempani päättivät leikkauttaa minulle implantit ja että olen käynyt alusta asti normaalikuuloisten koulua. Nyt tunnen, että kaikki on minulle mahdollista”, Maija sanoo.

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä

Leenan ja Maijan tarina Katri Koivulan nettidokumentissa Korvaava (latautuu Google Chrome -selaimella)