Inhimillinen tekijä: Merillä on kaksi kotia

Julkaistu maanantaina 11.03.2013 6 93

Toimittaja Anne Flinkkilän (toinen vas.) vieraana ovat Taina Koponen (vas.), Meri Mäkinen ja Sanna Hekkala.

TV1 perjantaina 15.3. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa vuoden ajan.

Meri Mäkinen oli 11-vuotias, kun hänet otettiin huostaan vanhempien rajun alkoholinkäytön takia. Nyt hän on asunut viisi vuotta sijaisperheessä.

Inhimillisessä tekijässä on luvassa herkkä ja ainutlaatuinen kohtaaminen, kun Meri, hänen äitinsä Sanna Hekkala ja sijaisäitinsä Taina Koponen kertovat, miten vanhemmuus jaetaan aidosti lapsen parhaaksi.

Sannassa kaksi erilaista äitiä

Sanna on käyttänyt alkoholia humalahakuisesti nuoresta pitäen. Sanna kutsuu itseään tuurijuopoksi eli saattaa mennä pitkiä aikoja kokonaan ilman alkoholia, ja sitten viinan himo vain vie mennessään.

Merillä on varhaislapsuudesta sekä hyviä että huonoja muistoja.

Hyvät muistot liittyvät yhteisiin matkoihin ja yhteiseen tekemiseen, huonoissa muistoissa on aina alkoholi mukana. Vanhempien käytös muuttui, äidistä tuli aggressiivinen ja Meri pakeni tilannetta joko omaan huoneeseensa tai kavereiden luo.

Sannassa on kaksi äitiä, siitä molemmat ovat yksimielisiä. On rakastava ja huolehtiva äiti ja sitten on ryyppyäiti, joka ei välitä kuin seuraavasta drinkistä.

Pelko lapsen menettämisestä

Meri otettiin huostaan kaoottisen tilanteen seurauksena. Sanna sanoo olleensa täynnä vihaa viranomaisia kohtaan ja joutuneensa loppujen lopuksi riehumisesta putkaan.

Pelko lapsen menettämisestä oli kova, vaikka Sanna tiesikin, että tilanne on hänen itsensä aiheuttama.

Kolmannen huostaanottokerran jälkeen selvisi, että Meri ei tule enää kotiin, vaan hänelle aletaan etsiä sijaisperhettä.

Luottamus kasvoi vähitellen

Taina Koponen oli töissä nuorisokodissa ja näki, miten vaikea joskus oli löytää nuorelle sijoituskotia. Siitä heräsi ajatus ryhtyä itse sijaisäidiksi nimenomaan nuorille.

Kun Meri tuli Koposten perheeseen, hän oli hiljainen tyttö, joka alkoi pikkuhiljaa puhua. Meri puolestaan sanoi jännittäneensä kovasti sijaisperhettä, samoin Sanna. Pelot kuitenkin hälvenivät, kun perheet tapasivat toisensa.

Meri, Sanna ja Taina puhuvat siitä, millaiset asiat ovat arjessa tärkeitä, ja miten tasapainoilu kahden kodin välillä onnistuu.

Sanna sanoo olleensa täynnä vihaa ja syyllisyyttä ja purkaneensa sen varsinkin viranomaisiin. Kun tapaamiset ja asiat alettiin sopia äitien kesken, alkoi luottamus syntyä ja vuorovaikutus toimia.

Kuka ja mitä saa tuntea?

Miten sitten hoidetaan rakkauden, kiintymyksen ja mahdolliset mustasukkaisuuden tunteet?

Taina sanoo, että hän on antanut itselleen luvan kiintyä Meriin, mutta tietyssä mielessä hänen pitää aina hyväksyä, että on kakkonen.

Merillä on äiti ja hän Taina. Sanna taas sanoo, että totta kai Merillä on oikeus kiintyä, hänen mielestään se on hyvä asia. On tärkeä, että lapsi ei koe ristiriitaa siitä, että saako sijaisperhettä rakastaa.

Sanna puhuu omasta äidin syyllisyydestään. Huostaanottotilanteen jälkeen hän olisi halunnut puhua tunteistaan, mutta tukea ei viranomaistaholta tullut.

Mitä alkoholisti tekee silloin, hän kysyy?

Taina on samaa mieltä, on tärkeä tukea lasta ja sijaisperhettä, mutta ei saisi unohtaa sitä, että lapsesta luopuminen on iso kriisi myös vanhemmille.

Merille sai siivet ja oppi lentämään

Meri on ollut mukana Tainan musikaaliprojekteissa. Niiden tarkoituksena on nimenomaan tuoda yhteen sijaisperheet ja lapsen vanhemmat ja taiteen keinoilla sanoittaa vaikeita asioita.

Meri on saanut itseluottamusta, ja Sanna sanoo katsomossa kyynelten olleen herkässä. Sanna sanookin, että hän antoi Merille siivet, mutta Taina opetti hänet lentämään. Se ehkä kuvaa parhaiten tämän kolmikon asennetta.

Meriä, Sannaa ja Tainaa jututtaa toimittaja Anne Flinkkilä.

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä