Inhimillinen tekijä: Murtuneet mielet ja miehet

Julkaistu maanantaina 24.02.2014 1 8

Määräsikö isien sota myös lasten elämän suunnan? Anne Flinkkilän (ylhäällä vas.), kirjailija Ulla Vaarnamo, historiantutkija Ville Kivimäki ja näyttelijä Sinikka Sokka.

TV1 perjantaina 28.2.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 2.3. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Kun sota tuli, sinne oli mentävä. Yli puoli miljoonaa suomalaista miestä palasi sodasta, osa jatkoi elämäänsä tavalliseen tapaan, toiset muuttuivat, toiset murtuivat.

Kenen mieli kesti parhaiten tykistökeskitykset, arvaamattomuuden, odottelun? Millaisen isän sodan lapset saivat kotiin?

Inhimillisessä tekijässä vieraina ovat näyttelijä Sinikka Sokka, historiantutkija Ville Kivimäki ja kirjailija Ulla Vaarnamo.

Pelot peitettiin, tunteet sodan jälkeen

Sinikka ja Ulla ovat syntyneet sodan jälkeen. Sinikan isä toimi lähettinä rintamien välillä, Ullan isä oli joukkueenjohtajana mukana monessa pahassa paikassa. Isät palasivat sodasta, mutta eivät ilman jälkiä. Sinikan isä käytti jo sodan aikana alkoholia ja lääkkeitä, Ullan isän väkivaltainen riehunta alkoi Ullan ollessa teini-ikäinen.

Ville Kivimäki on tutkinut sotatraumoja ja sotapsykiatriaa. Hän sanoo, että vaikka sodasta on kirjoitettu paljon, vähälle huomiolle ovat jääneet mielen murtumiset, psyykkiset häiriöt, jotka kuitenkin olennaisesti sotaan kuuluvat.

Ville sanoo, että rintamalla puhuttiin tärähtäneistä, miehillä oli tärinää, jopa halvausoireita, muistinmenetystä. Rintamalla näitä oireita useimmiten ymmärrettiin, mutta mitä kauemmas etulinjasta mentiin, sitä helpommin sai pelkurin leiman. Rintamalla usein pelot peitettiin ja tunteet purskahtivat sitten sodan jälkeen hyvinkin rajuina.

Sota vaurioitti isää henkisesti

Sinikka on sitä mieltä, että sota vaurioitti hänen isäänsä henkisesti. Isä oli maailmankatsomukseltaan pasifisti ja koki ristiriidan velvollisuuden ja sodan välillä.

Isän alamäki oli raju, hän alkoholisoitui ja vanhemmat erosivat. Sinikka sanoo, että syvin tunne oli häpeä, humalaista isää piti toisaalta suojella, toisaalta juosta pakoon. Hän kertoo, miten siskonsa kanssa kävi pyytämässä ohikulkijoilta apua, kun isä riehui.

Maailmankatsomus ei suojannut

Ville sanoo, että maailmankatsomus ei välttämättä suojannut sotilasta. Jos oli vahvasti kiinnittynyt isänmaallisuuteen, sodan loppupuolella pettymys saattoi purkautua jopa itsemurhayrityksinä. Parhaiten tuntuvat pärjänneen eräänlaiset kiltit pojat, joilla oli perhetausta kunnossa ja kyky suhtautua joustavasti sodan tilanteisiin.

Ullankin isä joi rajusti ja humalainen väkivaltaisuus kohdistui erityisesti Ullaan. Sodan muistot ja katkeruudet purkautuivat kiroiluna ja lyömisenä, ja loppujen lopuksi Ullan oli lähdettävä pois kotoa opettajan huomaan. Ullan äiti vetäytyi tilanteesta.

Ville pohtii sitä, miten miesten sodan jälkeen alkoi tavallaan naisten sota, naisten oli oltava vahvoja. Puhuttiinko sodasta?

Nykyaika odottaa Villen mukaan meille tuttua terapiapuhetta, mutta sodan jälkeen asioita käsiteltiin usein toisin, esimerkiksi runojen ja iskelmien kautta kuten ”Anna arpisten haavojen olla”.

70-luvun musta monttu

Sinikka oli 70-luvun vasemmistoradikalismin näkyviä taitelijoita. Hän pohtii ohjelmassa myös sitä, miten sotaveteraaneille naureskeltiin, miten heitä pidettiin alhaisina sotahulluina. Tämä päivänä nuo omat ajatukset kauhistuttavat häntä. Sinikan äiti ei voinut ymmärtää tytärtään ja piti tänä isänmaan petturina.

Ville sanoo, monella veteraanilla on kokemus 70-luvusta jonkinlaisena mustana monttuna, ja siksi on hyvä, että Sinikka puhuu asiasta. Ulla puolestaan on pysytellyt kaikkien liikkeiden ulkopuolella ja sanoo kirjoittaneensa itsensä terveeksi. Jonkinlainen sovinto isän kanssa oli tehtävä ja sen Ulla sai aikaan ennen isän kuolemaa.

Sinikka sanoo, että edelleen kuitenkin hänen mielestään sotaan on vain yksi ratkaisu: nollatoleranssi, ei ikinä enää sotaa.

Miten kohtaamme mielenterveyden?

Mitä sitten sodan murtuneista mielestä vois oppia tänä päivänä? Ville sanoo, että voidaan kauhistella sitä, miten sodan aikana ei ymmärretty mielen järkkymistä, mutta ollaan usein aika sokeita sille, miten tämän päivän mielenterveyspotilaita kohdellaan.

Hän miettii myös sotilaiden kirjoittamia runoja ja muistuttaa, että vaikka sota rikkoi paljon, niin silti on hämmästyttävää huomata, miten moni palasi sodasta mieleltään ehjänä ja löysi merkityksen elämälleen myös sodan jälkeen.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

Tuotanto Yle Asia. Ohjelmaan on saatavilla suomen-ja ruotsinkielinen tekstitys.

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä