Inhimillinen tekijä: Onneton töissä, onneton ilman työtä?

Julkaistu maanantaina 20.02.2012 5 183

Työn ihanuudesta ja kurjuudesta keskustelevat Sanna Mämmi (vas.), Peter Vesterbacka ja Marja-Liisa Manka.

TV1 perjantaina 24.2. klo 22.00 - 22.50

YLE Areenassa 30 päivää

Suomalaiset voivat töissä huonosti, työpaikkakiusaamisessa pääsemme Euroopan kärkisijoille, eläkkeelle jäädään ennätysaikaisin, ja irtisanomiset kruunaavat kurjuuden.

Onko tässä koko totuus?

Inhimillisessä tekijässä pohditaan työn merkitystä, työn iloa ja voittamisen taitoa.

 

Meni työ ja ihmiset

Toimittaja Sanna Mämmi kävi muutama vuosi sitten elämässään pohjalla. Muutaman kuukauden aikana meni parisuhde, asunto, työ ja rahat.

Vaikka terveyskin reistaili, silti Sanna sanoo työn menettämisen olleen se kovin paikka. Ihmisarvo katosi paitsi omissa, myös muiden silmissä.

”Ihmiset alkoivat karttaa, ehkä he pelkäsivät kurjuuden tarttuvan”, Sanna arvelee.

Parikymppiä kukkarossaan Sanna lopulta päätyi seurakunnan kriisiapuun ja pääsi sen avulla kiinni elämään.

 

Terävät puukot, kiitos!

Marja-Liisa Manka on työhyvinvoinnin ja johtamisen professorina perehtynyt meidän ajatuksiimme ja asenteisiimme työstä.

Hänen oivalluksensa tuli väitöskirjaa broileritehtaalla tehdessä. Työssä voitiin huonosti, ilmapiiri oli pessimistinen ja sairastavuus suuri.

Kun tutkija lopulta älysi kysyä työntekijöiltä, että mikä heidän työhyvinvointiaan parantaisi, lamppu syttyi.

Naisten mielestä terävämmät veitset olivat aa ja oo. Puukot teroitettiin, ja sen jälkeen päästiin puhumaan myös strategioista.

Marja- Liisan mukaan pelkkä ongelmiin tuijottaminen ei tuota ratkaisuja. Hyvät asiat poikivat lisää hyvää.

 

Asenne ratkaisee

Uusimman suomalaisen menestystarinan eli mobiilipeli Angry Birdsin kasvo, Peter Vesterbacka, korostaa, että töissä voi olla hauskaa. Oikea asenne tuo myös menestystä.

Hän pitää tärkeimpänä tehtävänään innostaa ja kannustaa. Filosofia on sama kuin pelissäkin: onnistumisista palkitaan, epäonnistumisista ei rangaista.

 

Itseään voi muuttaa

Ohjelmassa keskustellaan työstä laajalla kaarella, oman elämän hallinnasta maailmanvalloitukseen.

Loppujen lopuksi on kuitenkin kysymys samoista asioista. Ilosta, tyytyväisyydestä, menestyksestä, jopa onnellisuudesta.

Sanna pääsi pohjalta ylös, kun hän jaksoi uskoa tulevaisuuteen. Hän alkoi opiskella elämänhallinnan taitoja ja sai sitä kautta työkaluja ja uuden ammatin. Hän tajusi olla kiitollinen pienistä asioista.

Sanna onkin vankasti sitä mieltä, että kun oma käytös ja asenne muuttuvat, muuttuu myös ympäristö.

 

Johtamisen ytimessä

Työn mielekkyys on haettava muualta kuin vakaista oloista, keskustelussa muistutetaan. Hyväkin työntekijä voidaan irtisanoa.

Peter sanoo, että tappio ja epäonnistuminen voivat olla myös mahdollisuus. Jotakin uutta voi syntyä, jos sille vain antaa tilaa. Toisaalta hän sanoo kyllä tunnistavansa suomalaisen latistamisen ilmapiirin: sehän on vain peli, sanotaan.

”Epäonnistumisen pelko lukitsee meidät, ja vaikenemisen kulttuuri saattaa työpaikoilla piilottaa ongelmat vuosikausiksi – kunnes sitten räjähtää ja esimies heittää vaikka nitojalla”, Marja-Liisa sanoo.

”Työhyvinvonnin laiminlyönti tulee kalliiksi, siinä menetetään miljardeja. Työhyvinvoinnin pitäisi olla johtamisen kovassa ytimessä eikä vain virkistyspäivä kerran vuodessa”, Marja-Liisa muistuttaa.

 

Vaatimattomuus ei ole hyve

Peterin mukaan peli on menetty, jos tappiota huudetaan jo, ennen kuin se on tullut. Vaatimattomuus ei ole hyve, usko omiin kykyihin on.

Sannan mielestä jokainen voi olla oman elämänsä toimitusjohtaja ja silloin ollaan jo voiton puolella.

Ohjelman toimittaa Anne Flinkkilä.

 

Muualla netissä:

Inhimillinen tekijä

 

Suosittele183 Suosittelee

Kommentit

perjantaina 24.02.2012

Kunnon skeidaa taas näiden "asiantuntijoiden" selitykset. Menkääpä tekemään jotain TODELLISTA paskatyötä, kuten vaikka keräämään Inexille ja tulkaa sitten selittämään jostain strategioista sun muista filosofioista.

perjantaina 24.02.2012

Professori Marja- Liisa Manka on aivan loistava asiantuntija, upea ihminen ja erinomainen esiintyjä! Näkemystä, kokemusta, persoonaa, positiivisuutta ja sana hallussa - löytö tv-ohjelmaan ja työelämään.

KIITOS myös koko tuotantotiimille!

perjantaina 24.02.2012

Ehdotan ohjelmalle jatko-osaa, johon kutsutaan Jorma Ollila ja Nalle Wahlroos kertomaan omat tarinansa. Viimeistään sitten jokainen suomalainen osaa julistautua oman itsensä toimitusjohtajaksi.

Ja tosiaan, kirkkohan se kaikessa luterilaisuudessaan on pahasta, eikä koko laitosta tarvitakaan muuhun kuin maksamaan laskut silloin, kun omalla tilillä on enää pari kymppiä.

lauantaina 25.02.2012

Tosi hyvä ohjelma löysin itseni Sanna Mämmin jutuista.Vedin itseni piippuun myös työn kautta olin isossa yrityksessä myyntineuvottelijana pohja/proviikkapalkka tein hullun lailla töitä lähes kolmen ihmisen edestä,sit yksi kaunis päivä kerrottiin et saatte lähtee tämä loppu tähän.Siitä alkoi miinun alas ajoni pohjalla on käyty ja olen siellä vieläkin osittain vuosi sairaslomalla työuupumuksen vuoksi.Ne jotka olivat enne kavereita kaikki ovat hyljänneet vain todelliset ystävät ovat jääneet olen kuin spitaalinen heidän silmissä.Tiedän myös mitä on olla pohjalla moni luulee kun katsoo minua et sä sairaalta näytä tulee kommentteja, mut eihän tämä näy päällepäin niin kuin näkyy jos on jalka poikki esim.Sit tulee puhelin soittoja et en mä olisi saanut sulle soittaa mut mitä oletko vielä sairaana olen sanonut suoraan et ei se sua kiinnosta vaan ihan uteliaisuuttasi kyselet siihen loppuu soitot ehkä vastaan vähän tylysti mut kun on niin väsynyt niihin juoruihin mitä kuulee.Siihen saakka olet hyvä kun jaksat painaa töitä mut kun uuvut kaikki hylkää.mutta olen päättänyt et täältä kivikkoiselta tieltä on päästävä vielä suoralle tielle.

lauantaina 25.02.2012

Mistä oikein skeidatyö -käsite tulee? Onko suomi sittenkin liian hyvinvointivaltio?

Minulla ei ole vanhemmista tietoa eikä ole ollut juuri muita tukijoita kuin vanhanaikainen suomalainen sisu ja halu tehdä aina jotakin.Lopputulos on kohtuullisen hyvä.

Olen käytännössä kaivanut ojaa, kärrännyt jaskaa... lopulta syteemisuunnittelijana Liinoksen aikoina jouduin eläkkeelle homeitten ja sädesienten takia. Se oli kova paikka.

Jokaisessa duunissa oma läsnäolo ja ympäritöstä oppiminen antaa aina jotakin.Mikäli oma asenne on metässä, niin eihän mistään mitään tule.Heikommastakin työstä löytyy niitä valopilkkuja ja hyvää.Aina voi kaiken ottaa oppimisen kannalta ja kuunnellla muita työntekijöitä.Siinä oppii yllättävän paljon.

Nytkin olisin valmis menemään mihin tahansa hommaan, jos löytyisi homeeton työympäristö.

24/7 -valmius ei ole sinänsä paha.On vain irrottauduttava tehtävästä, kun se päättyy ja vain palattava hetkeen takaisin,kun homma jatkuu.Sitä taitoa eivät meikäläiset jostakin syystä tahdo oppia.

Oma asenne ja myönteisten juttujen löytäminen tekeekin ns. paskaduunista ihan hyvän ja siinä pääsee oppimaankin. On vain pantava itsensä omana ittenään likoon.Myöhemmin koettua ja nähtyä voi sitten soveltaa jossakin muualla.

Ns. paskaduuni muuten on aina avain ylöspäin.Näin minä olen asiat kokenut ja elänyt sekä tulosta on tullut.Jo lukiossa ollessani kävin hanttihommissa. Ei niistä pahaa mieltä jäänyt.

Missään ammatissa ei mennä suoraan huipulle,vaan homma on aloitettava ns. pohjalta.Silloin kasvaa ammattiinsa.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä