Inhimillinen tekijä: Salaisuus, josta vapauduin

Julkaistu maanantaina 31.03.2014 2 12

Lauraliisa Pitkänen (vas.), Sari Valto, Päivi Stelin-Valkama ja Pauliina Hukkanen keskustelevat perheiden salaisuuksista.

TV1 perjantaina 4.4.2014 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 6.4. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Jos perheessä salaillaan jotakin asiaa, tilanne on raskas sekä salailijalle että sille, jolle asiasta ei haluta puhua. Salailun ja vaikenemisen ilmapiiri vie kaikilta energiaa ja vaikeuttaa perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita.

Perheuskollisuuden voima on vahva, eikä salaisuutta ole helppo avata, jos perheessä vallitsee sanaton, luja sopimus siitä, että aiheesta ei puhuta.

Inhimillisen tekijän vieraina ovat eläkeläinen Lauraliisa Pitkänen, Mikkelin teatterin näyttelijä Pauliina Hukkanen sekä perheterapeutti Päivi Stelin-Valkama.

 

Laura ihmetteli miehen passiivisuutta

Lauraliisa Pitkänen ihastui nuorena kauppakoululaisena opiskelijakaveriinsa. Nuori mies oli komea ja hyväkäytöksinen. Seurustelu sujui hyvin, vaikka Lauraliisa hiukan ihmetteli miehen passiivisuutta.

Lopulta mies tunnusti olevansa homoseksuaali. Tuolloin 1950-luvun käsitysten mukaan hän oli siis sekä rikollinen että sairas. Pari päätti kuitenkin mennä naimisiin. Homoseksuaalisuudesta ei puhuttu perheen sisällä eikä ulkopuolella kertaakaan 40 vuotta kestäneen avioliiton aikana.

 

Eläkkeellä ero kaksoiselämästä

”Olin lojaali miehelle siten, etten kertonut asiasta kenellekään. Hän olisi saanut vankeusrangaistuksen, jos olisin paljastanut asian! Ajattelin, että normaali perhe-elämä auttaisi häntä. Kyllä hänkin varmasti kärsi asiasta. Totuin asiaan ja keskityin lastenhoitoon ja omaan työuraani,” Lauraliisa muistelee.

Perhe muutti Ruotsiin, missä Lauraliisa arvelee miehellään olleen enemmän mahdollisuuksia toteuttaa homoseksuaalisuuttaan. Mies oli sitoutunut perheeseen ja lapsille hyvä isä. Kun Lauraliisa jäi eläkkeelle, hän muutti takaisin Suomeen, otti miehestään eron ja päätti kaksoiselämänsä. Hän oli löytänyt uuden rakkauden, jonka kanssa aloitti kokonaan uuden vaiheen.

Lauraliisan entinen mies tuli ”ulos kaapista” 75-vuotiaana ja kihlautui toisen miehen kanssa. Vasta silloin muut sukulaiset uskoivat hänen homouteensa.

 

Paula ei tiennyt isästään

Pauliina Hukkanen eli lapsuutensa Juvalla kaksin äitinsä kanssa. Isää ei ollut eikä hänestä puhuttu mitään. Pauliinalla ei ollut aavistustakaan, kuka isä oli, mutta hän ei kysynyt asiaa suoraan äidiltä.

”Olin jotenkin oppinut, että asiasta ei kannata kysyä. Äidiltä riitti rakkautta isänkin edestä, mutta siitä huolimatta aina välillä mietin kovasti, kuka isäni on,” Pauliina kertoo.

Kun Pauliina oli 15-vuotias, hänen äitinsä kuoli ja vei salaisuuden mennessään. Pauliina yritti aina välillä itse selvittää erilaisten dokumenttien avulla isäänsä, mutta tuloksetta. Sitten hän löysi paperin, joka todisti äidin halunneen, että isyys jätetään selvittämättä.

”Silloin tajusin, ettei isällä ilmeisesti ole tietoa minun olemassaolostani. Kun sitten sain omia lapsia, tarve selvittää isäni henkilöllisyys kasvoi. Aloin pohtia, mistä aineksista minut on tehty. Ihmettelin, miksi olen niin erilainen kuin pidättyväiset suomalaiset.”

 

Tietoa sukulaiselta

Oli yksi sukulainen, jonka Pauliina arveli tietävän isästä jotain. Oli iso kynnys saada kysyttyä häneltä asiaa. Hän sai tietää isästään etunimen, ammatin sekä sen, että isä on kansallisuudeltaan bulgarialainen.

”Sukulaiseni oli luvannut äidilleni, että ei kerro asiaa minulle, eikä hänelle ollut varmaan helppoa rikkoa lupausta. Varmaan hän näki, miten kipeästi kaipasin tietoa. Monien kiemuroiden jälkeen, vain kymmenen päivää saamani tiedon jälkeen, isäni seisoi lopulta edessäni. Se oli sanoinkuvaamatonta,” Pauliina kertoo kolmen vuoden takaisesta tilanteesta.

Suomessa koko ajan asunut isä otti Pauliinan avosylin vastaan ja Pauliina sai isän kautta myös sisarpuolia elämäänsä. ”Tärkeintä on, että lapsillani on nyt ukki. Ja että minä tunnen itseni lopultakin kokonaiseksi.”

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

 

Muualla verkossa:

Inhimillinen tekijä

 

Suosittele12 Suosittelee

Kommentit

perjantaina 04.04.2014

Johan nyt on markkinat sen etusivun otsikon kanssa: 40 vuotta!

Seitsemän ruusua! Viisi leipää! Kaksi kalaa! 80 sotilasta!

Ja sitten joku voi olla 40-vuotias. Tässä on logiikka, systeemi ei ole mielivaltainen.

perjantaina 04.04.2014

”Tärkeintä on, että lapsillani on nyt ukki. Ja että minä tunnen itseni lopultakin kokonaiseksi.”

Niin, juuri tämän takia sekä adoptio, että hedelmöityshoidot yksinäisiltä tai samaa sukupuolta olevilta pitäisi kieltää, jos halutaan oikeasti laittaa lapsen etu aikuisten halujen edelle. Lapsi kun ei voi millään muotoa väistää tätä kysymystä, joka herää jo alle kouluikäisenä. Itse olen 70-luvun avioton lapsi ja tiedän useita eri vuosikymmeninä syntyneitä kohalotovereita, eri kulttuureistakin, joilla on ollut sama tilanne. Ja samat kysymykset pissaolevista biologisista vanhemmista ovat heitä vaivanneet jo varhaislapsuuudesta lähtien. Ja aikuisenakin, jos kysymyksiin ei ole saatu vastausta. Ei lapsi toiste kysy, jos tilanne menee vaikeaksi.

Yhteiskunta on ehkä muuttunut hyväksyvämmäksi tätä kohtaan, mutta se ei yhtään vähennä lapsen kysmyksiä elämästään puuttuvasta biologisista vanhemmastaan. Tai vanhemmistaan.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä