Inhimillinen tekijä: Tänään isä ei juo

Julkaistu maanantaina 28.10.2013 10 80

Sari Valto (ylh. vas), Anttu Koivula, Riitta Koivula ja Mika Koivula keskustelevat siitä, mikä muuttuu kun perheenjäsen raitistuu.

TV1 perjantaina 1.11.2013 klo 22.00 - 22.50, uusinta sunnuntaina 3.11. klo 17.10

Yle Areenassa vuoden ajan.

Inhimillisessä tekijässä on vieraana perhe, jossa neljä vuotta sitten koettiin iso elämänmuutos, kun 18 vuotta päihderiippuvuuden kanssa paininut isä raitistui. Koko perhedynamiikka muuttui ja kaikkien oli opeteltava uusi tapa olla.

”Kun Mika vihdoin meni hoitoon ja raitistui, minä aloin vain itkeä. Kaikki luulivat, että itken onnesta, mutta itkinkin pahaa oloani. Vasta nyt kaikki se paha olo, jota olin peittänyt vuosikaudet, sai tulla pintaan”, kertaa perheen äiti Riitta Koivula.

 

Mika: En ollut kuin isäni

Mika Koivula jäi alkoholiin koukkuun heti ensimmäisistä känneistään 16-vuotiaana. Myös hänen isänsä ja tämän isä olivat olleet alkoholisteja.

Mika ei kuitenkaan kokenut olevansa samanlainen kuin isänsä: hän ei raivonnut kotona ja hoiti tunnollisesti työnsä. Jopa niin tunnollisesti, että perhe sai tyytyä elämään omaa elämäänsä Mikan paiskiessa vain töitä.

” Työ koneautomatiikkayrityksessäni oli minulle kaikki kaikessa. Join töissäkin ja erityisesti työmatkoilla. Lopulta en enää pystynyt lopettamaan juomista. Tulevaisuus alkoi pelottaa ja hakeuduin Minnesota-hoitoon”, Mika sanoo.

 

Firma meni, perhe jäi

Hoidossa Mikalle tehtiin selväksi, että hän ei ole huono ihminen, vaikka hän juo, vaan kyse on sairaudesta. Häpeän taakka nostettiin hänen harteiltaan.

”Kuukauden hoitojakson jälkeen arvoni olivat muuttuneet. Työ ei enää merkinnyt samaa kuin ennen ja tajusin perheen arvon. Vähän raitistumisen jälkeen yritykseni ajautui konkurssin partaalle. Tiesin, että voisin pelastaa sen tekemällä pari vuotta oikein kovasti töitä. Punnitsin asiaa kuitenkin siltä kannalta, että tiesin kovan työtahdin olevan riski juomisen aloittamiselle. Valitsin perheen ja annoin firman mennä”, Mika kertoo.

 

Apua vertaisperheille

Nykyään Mika opiskelee lähihoitajaksi. Hän on perustanut yhdessä Riitan kanssa Kauhajoelle Oikeahetki-nimisen päihdeklinikan, jossa annetaan apua päihderiippuvaisille ja heidän omaisilleen. Sairaanhoitajana aikaisemmin työskennellyt Riitta puolestaan opiskelee perheterapeutiksi.

”Haluamme auttaa muita päihdeperheitä ja se, että olemme itse kokeneet saman kuin he, on iso voimavaramme. Haluamme myös korostaa puolison ja muiden läheisten tilannetta ja asemaa toipumisprosessissa”, Riitta ja Mika sanovat.

 

Riitta: Riitely opeteltava uudestaan

Riitta ja Mika joutuivat rakentamaan parisuhteensa uudelleen Mikan raitistumisen myötä. Riitelykin oli opeteltava uudestaan. Enää Riitan ei tarvinnut pelätä, että Mika painelee avaamaan korkkia riidan päätteeksi.

”Oli myös uutta, että Mika sanoo vastaan. Ei hyvittele kuten ennen eikä tee aina kuten minä sanon”, Riitta naurahtaa.

”Enkä enää suostunut ottamaan aina syitä niskoilleni”, lisää Mika.

 

Kun toinen kiinnostuu asioista

Mika alkoi ottaa enemmän vastuuta perheestä ja kiinnostui sen asioista aivan uudella tavalla.

”Jälleen oli sulateltavaa siinä, että Mikalla alkoi olla mielipiteitä perheen asioista. Jouduin luovuttamaan kontrollia, jota olin pitänyt itselläni kaikki ne vuodet. Olin tottunut tekemään ja päättämään kaikesta yksin ja yhtäkkiä oli toinenkin asioista päättämässä”, Riitta kuvaa hämmennystään.

Toisaalta Riitalle oli helpotus jakaa vastuuta, toisaalta hän huomasi ärsyyntyvänsä uudesta tilanteesta.

Hän huomasi olevansa myös mustasukkainen, kun lapset alkoivat kääntyä aina Mikan puoleen. Mika kertoo kyllä huomanneensa Riitan ”oireilun”, mutta ymmärsi antaa tälle rauhassa aikaa sopeutua uuteen tilanteeseen.

 

Anttu: Kotona rennompi tunnelma

Riitta oli onnellinen muutoksesta: hän sai kuin uuden puolison ja perheeseensä rauhan ja tasapainon.

”Onneksi Mika raitistui ennen kuin lapsemme tulivat murrosikään. Nyt heillä on tilaa tuoda myös vihaansa esille. Päihdeperheissä on yleensä ilmapiiri, jossa tämä ei ole mahdollista.”

Riitan ja Mikan esikoispoika, Anttu, 17, on samaa mieltä. ”Kotona on nyt rennompi tunnelma. Ennen piti liikkua vähän varpaillaan, ettei isä hermostu. Ilmapiiri oli kireä silloin.

Anttu on huomannut, että äitikin on nykyään rennompi. ”Ennen hänellä oli kaikki asiat hoidettavanaan. Näin, että hänellä oli paha olla.” Anttu on myös tyytyväinen siitä, että saa nykyään viettää enemmän aikaa isänsä kanssa.

Mika on surullinen siitä, että hänellä meni niin monta vuotta lastensa elämästä juomiseen. ”Mutta olen nyt läsnä.”

 

Mahdollista toipua

Muille päihderiippuvaisille Mika haluaa valaa toivoa.

”Alkoholismi on sairaus, josta on mahdollista toipua. Päivä kerrallaan -ajattelu on muuttunut minulle niin, että nykyään minä saan nauttia siitä, että tänään minun ei tarvitse juoda.”

Ohjelman toimittaa Sari Valto.

 

Muualla verkossa

Inhimillinen tekijä

Ehkäisevän päihdetyön viikko 4. - 10.11.

 

Suosittele80 Suosittelee

Kommentit

tiistaina 29.10.2013

Kiitos kun tuotte näitä tärkeitä ja vaiettuja asioita esille ja nimenomaan heidän kannalta jotka ovat asian kokeneet ja eläneet. Liikaa tuodaan asiaa esille jonkun "asiantuntijan" kautta joka puhuu vaan siitä mitä on kuullut ja opiskellut. Näissä tulee asioiden oikea tieto ja eletty kamaluus esille.
Ohjelmanne on loistava just siksi että asioista puhutaan oikeilla nimillä ja kasvoilla.
KIITOS!

torstaina 31.10.2013

Hieno tarina...itse elän tuollaista..olen alkoholisti. Raittiina kaksi vuotta ja elämämmpalaset kohdillaan. Joskus on tehnyt mieleni antaa kasvot tälle minun tarinalle myös..miten kärsi lapset,sisko,omat vanhemmat...

perjantaina 01.11.2013

Kiitos toimittajille ja tekijöille hyvästä ohjelmasta, Koivulan perhe ansaitsee mitalin että rohkeni tulla kertomaan ongelmasta joka on varmasti monen suomalaisen huolen aihe. Suuret kiitokset!!!

perjantaina 01.11.2013

Mielettömän hyvä ohjelma, kiitos tekijöille ja Koivulan perheelle. Toivottavasti tämä auttaa ihmisiä puhumaan,puuttumaan ja hakemaan apua.

perjantaina 01.11.2013

Ymmärrän täydellisesti huolesi. Itse olen lapseton alkoholisti ja elän jo yli kolmenkymmenen vuoden jatkunutta silloisen avioliittoni jälkeistä lapsetonta avoliittoa hyvinkin onnellisesti - päivä kerrallaan avovaimoni kanssa. Kyräilyä tapahtuu toki hyvin usein vielä näiden yli 30 vuoden jälkeenkin, mutta me kestämme ne. Vanhuus on edessä, ehkä kestämme senkin.

Ei pitäisi käyttää verovaroin kustannettua YLE:a tulevien perustettavien raitistumishoitoloiden tai firmojen eikä muidenkaan yritysten tai yhtiöiden" buffaamiseen", kuten mediamaailmassa on tapana sanoa!

Se on itse asiassa eettisesti kiellettyä!

lauantaina 02.11.2013

Tähän ei paljon ole lisäämistä - buffaaminen on kielletty. Tosin tässä tapauksessa ei pykälien varsinainen merkitys hämärtyi, koska mitään tulevien firmojen nimiä ei mainittu. Tämä on kaikesta vastuusta poistava asianhaara.
Kaikkea hyvää perheelle - uskon, että kaikki sujuu hyvin. Good luck!

lauantaina 02.11.2013

Mitähän edellinen kommentti tarkoittaa...pykälistä ja tulevista firmoista...olisiko asian vierestä hieman:) Mahtava ohjelma, rohkea perhe ja paljon onnea tulevaisuuden työlle ja avun jakamiselle!

lauantaina 02.11.2013

Erityisen hienoa minusta oli tässä ohjelmassa se, että tuotiin läheisten ongelmat myös esiin. Paremmin ymmärretään alkoholistin sairaus, alkoholismi, päihderiippuvuus, mutta on vaikea ymmärtää, että perheenjäsenet ja muut läheiset tarvitsevat apua, vaikka alkoholisti raitistuisikin. Läheisten sairastuminen on näkymätön ja vaikeasti ymmärrettävä ongelma. Kiitos Riitta Koivulalle, että hän antoi sille rohkeasti kasvot.

lauantaina 02.11.2013

Tämän perheen tapaus on sieltä ääripäästä että parisuhde kesti , itselläni ei käynyt yhtä hyvin yli 20 vuoden juomisen seurauksena kaksi parisuhdetta kariutui......Ensimmäinen kesti 10 vuotta ja toinen 12.
Toisen parisuhteeni loppusaldo lieväpahoinpitely ja ampumaaserikos joista tuomio 1 vuosi ehdonalaista.....Selvisinkö helpolla...Ei jäi ikuinen tuska ja häpeä kun ei ollut mitään rikollista koskaan tehnyt....Siis ensikertalainen mutta selvisin lopetin itse juomiseni en tarvinnut mitään AA- kerhoja tai Minnesota hoitoloita...Nyt yli 2 vuotta viisaampana ja raittiina yritän elää alkoholin sairaanuttamaa elämääni eli ylipaino,vaikea uniapnea,palleatyrä,eturauhasen laajentuma,psoriasis ja viinan turruttama vatsa laukku ( jonka saa kun nauttii noin puolitoista litraa koskenkorvaa illassa).
Tarinan opetus....Kyllä alkoholistikin oppii kun tapahtuu tarpeeksi pahaa.

maanantaina 04.11.2013

Hei,
Kiitos hyvästä ohjelmasta ja monista antoisista keskusteluista.

Tässä alkoholistiperheen haastattelussa perheen äiti oli aluksi hyvin sujuvasanainen.
Sitten tuli mies ja poika, ja heistä oli vaikea saada mitään irti. Tuli tunne että ei oltu
riittävästi mietitty etukäteen mitä sanotaan. Esim. syytä miten 18 juomaputki onnistutaan
lopettamaan ei osattu sanoa. Ei se varmaan ihan itsestään tapahdu. Mies ei osannut sanoa
juuri mitään. Olisi varmasti auttanut muita alkoholisteja, jos olisi voitu edes vähän löytää
aitoja syitä, motivaatiota, ratkaisuja... nyt kaikki jäi pimentoon. Suomalainen mieshän ei puhu eikä...
taas kerran se kävi toteen. Hyvä silti kun edes tuli ohjelmaan, mutta etukäteen voisi miettiä mitä vastaa. Haastattelija-parkaa kävi sääliksi, kun joutui lypsämään joka sanan.
Kiitos kumminkin.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä