Inhimillinen tekijä: Totinen mies vei jalat alta

Julkaistu maanantaina 08.04.2013 2 48

Kirjailijat Leena Lander ja Hannu Raittila ovat toimittaja Anne Flinkkilän vieraana.

TV1 perjantaina 12.4. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa vuoden ajan.

”Tuli totinen mies, joka pyyhkäisi jalat alta”, muistelee kirjailija Leena Lander kohtaamistaan kirjailijakollega Hannu Raittilan kanssa.

Satunnainen tuttavuus muuttui rakkaudeksi ja pariskunta avioitui vuonna 2008.

Inhimillisessä tekijässä pariskunta kertoo elämästään sekä ennen että jälkeen kohtaamisen.

Leenan monta kriisiä

Ennen Hannun tapaamista Leenan elämään oli kasaantunut monta kriisiä. Rakas äiti oli sairastunut vakavasti ja menehtynyt. Lapset olivat aikuistuneet ja pitkäaikainen avioliitto oli päätynyt eroon.

Leena oli aikonut laskeutua lempeään vanhuuteen, hän oli miettinyt jopa ammatin vaihtoa, mutta toisin kävi.

Hannu tunsi Leenan kirjailijapiireistä, ja oli ihaillut kaunista naista, joka teki helposti itsestään pilaa. Vakavampikin puoli löytyi ja nyt pariskunta on käytännöllisesti katsoen aina yhdessä.

Syyllisyyttä ja esiintymiskammoa

Leenan isä oli fanaattinen maallikkosaarnaaja , joka valjasti koko perheen herätyskokouksiin tunnustamaan syntejä.

”Olimme sisaruste kanssa pikku sotureita, jotka hitsautuivat yhteen. Ikuinen syyllisyys ja synnintunto lapsuudesta on jäänyt”, Leena sanoo.

Hannun tausta on lestadiolaisuudessa ja hän sanoo tajuavansa Leenan syyllisyydentunnon. Toisaalta hän vierastaa armon puuttumista.

Leena taas sanoo Hannun kautta ymmärtäneensä, miksi kaikki joukkohurmio ja esiintyminen kammottaa häntä.

”Kun lapsena joutui aina muiden eteen, haluaa nyt pysytellä kauempana. Jopa kirjan julkaiseminen voi viivästyä, kun ajatus markkinoimisesta ahdistaa.”

Hannu puolestaan piti jo 14-vuotiaana palopuheita siitä, miten vallankumous tehdään ja sanoo, että roolissa esiintyminen kyllä onnistuu. Arkielämässä sitten onkin vaikeampaa.

Hannulle perhe on mysteeri

Hannun äiti kuoli, kun Hannu oli 5-vuotias. Pieni poika jäi yksin, ei ollut sisaruksia ja isä oli oman surunsa vanki.

Leena sanoo, että Hannusta näkee sisarusten puuttumisen. Hän sanoo, että omien sisarusten kesken heille tuli eräänlainen vertaistukiryhmä, kun isän tempauksista piti selvitä. Samoin he pohtivat sitä, millaiset perhemallit he ovat saaneet.

Hannu sanoo, että tavallaan perhe on ollut hänelle aina vähän mysteeri, ei ole äidin, eikä sisarusten mallia. Leena taas sanoo äitiyden olleen hänelle tärkeä tehtävä, hän ryhtyi kirjoittamaankin sen takia, että sai olla lasten kanssa kotona.

Pelastava rakkaus

Hannu voitti Finlandia-palkinnon romaanista Canal Grande. Se menestyi hyvin myös kaupallisesti ja Hannu ajattelikin, että voisi luopua muista töistä ja elämää romaanien kirjoittamisella. Seuraavat kirjat eivät sitten myyneetkään ja töiden uuvuttama Hannu vaipui kriisiin.

Leena sanoo, että hän ja myös muut ystävät olivat huolissaan Hannusta. Hän oli yksin Saimaan saaressa. Leena sanoo, että hän näki sen yksinäisen äidittömän pojan ja hänessä heräsi valtava suojelunhalu. Pelastiko rakkaus?

Ratkaiseva matka Syyriaan

Leenan romaani Tummien perhosten koti oli ensimmäinen suomesta suoraan arabiaksi käännetty romaani ja Leena kutsuttiin Syyriaan sitä markkinoimaan.

Leena oli vastahakoinen lähtemään, ja paikan päällä osoittautuikin, että kirjasta oli herätetty kohu. Kirjaa pidettiin säädyttömänä ja Leena sai yöllisiä uhkailusoittoja. Hänen toivottiin lähtevän maasta. Oli passiongelmia, mutta hän pääsi kuitenkin pois.

Sekä Leena että Hannu sanovat, että tuo matka oli käännekohta: kumpikin tajusi ettei halua menettää toista. Pitkään Leena ei halunnut puhua kokemuksistaan.

Nyt kuitenkin Syyriaa ei voi välttää: omat kokemukset tulevat mieleen uutisia nähdessä ja mielessä on valtava myötätunto kärsiviä siviilejä kohtaan.

Kokemukset ehkä päätyvät kirjaan, muta kumpi kirjan kirjoittaa?

Leenaa ja Hannua jututtaa toimittaja Anne Flinkkilä.

Muualla netissä

Inhimillinen tekijä