Näyttöön perustuvaa journalismia

Julkaistu tiistaina 26.01.2010 1 166

MOT-ohjelma sai tammikuussa Satu ry:n Kultainen TV -palkinnon, 35-senttisen kullanvärisen naisfiguurin. Patsaan pohjassa lukee Entisöinti Oy Pulla.

Yleläisen tuottajan mieltä lämmittää se, että palkinnon myöntäjänä olivat kollegat mainosalalta eli Suomen audiovisuaalisen alan tuottajat. On kiva saada Sadulta pullaa.

Kilpailun kategoriat olivat viihde- ja musiikkiohjelmat, lasten- ja nuortenohjelmat, draama, komedia, life style, reality, keskustelu / talk show, game show sekä ajankohtais- ja asiaohjelmat.

MOT palkittiin tuossa viimeksi mainitussa lajissa.

Vankat ja vakaat katsojat

Havaitsemme, että ajankohtais- ja asiajournalismi on vain pienen pieni osa television tarjontaa – paitsi TV1:llä.

AA-tyypin ohjelmilla on vakaa ja vankka, ikärakenteeltaan varttunut katsojakunta, jota meidän journalistien on kiitettävä päivittäisestä leivästämme.

Viime vuonna MOT:llä oli aika säännöllisesti puolisen miljoonaa katsojaa, joka on yli 20 prosenttia koko tv-yleisöstä. Se on kansainvälisessä vertailussa suuri luku, noin kaksinkertainen Ruotsin television Uppdrag Granskningiin ja nelinkertainen Saksan tv-kanavien ajankohtaismakasiineihin verrattuna.

MOT:n kaltaisia ajankohtaisdokumentteja tehdään meillä aika vähän. Jos makasiineja ei lasketa, mieleen tulevat lähinnä Silminnäkijä, Ulkolinja ja A-Zoom (rauha hänen sielulleen), ja kilpailijoilta vain MTV3:n 45 minuuttia.

Tällaisen palkinnon on melkein pakko osua kohdalle aika ajoin. Muuten pitäisi katsoa peiliin ja kysyä mitä ihmettä me oikein teemme väärin?

Opetus 1

Henkseleiden paukutteluun ei nyt ole erityisemmin aiheitta, eikä aikaa. Kevään tuotanto pyörii täydellä höyryllä.

Toimittajat penkovat papereita ja tietoverkkoja, roikkuvat puhelimessa, arkistoissa ja infoissa, juoksevat lähteiden perässä, neuvottelevat kuvauksista, ja purkavat sydäntään tuottajalle, joka tietää aina miten ongelmat pitäisi ratkaista.

MOT täyttää tänä vuonna jo 14 vuotta, joten voisimme pikkuhiljaa alkaa käyttää nimimerkkiä 'Kokemusta on'.

Yksi tärkeä yrityksen ja erehdyksen kautta opittu asia on, että tutkimustyön ja kuvausten aikana koettuja vaikeuksia ei kannata vaikertaa ohjelmassa. Mitä sitten, jos joku tyyppi ei halua antaa meille haastattelua, tai jos alkuperäinen juttuvinkki osoittautuu ilkeämieliseksi huhuksi, jolle ei löydy todellisuudesta katetta? Katsojia se tuskin liikuttaa.

Satu ry:n alalla tiedetään, että 80 prosenttia mainonnasta menee hukkaan. Homman on kuitenkin pyörittävä täydellä teholla, koska etukäteen ei kukaan voi tietää missä se tehokas 20 prosenttia sijaitsee.

Journalismissa tuntuu olevan samankaltainen sääntö.

80 prosenttia tutkimuksista osoittautuu jälkeenpäin turhaksi. Siitä huolimatta toimittajien täytyy kerta toisensa jälkeen kahlata läpi kaikki saatavissa olevat aineistot ja puhuttaa kaikki mahdolliset ihmiset. Koskaan ei etukäteen tiedä milloin tärppää.

Opetus 2

Toinen tärkeä opetus on se, ettei niin sanotusta tutkivasta journalismista kannata tehdä numeroa.

MOT:n tekeminen ei poikkea muusta ajankohtaisjournalismista muuten kuin siinä, että toimittajalla on yhtä juttua kohden enemmän aikaa kuin esimerkiksi makasiiniohjelmia tekevillä kollegoilla.

Lisäaika ei sinänsä tee työstä helpompaa eikä vaikeampaa, mutta se nostaa kyllä omaa vaatimustasoa ja kunnianhimoa. Jos tulos jää alle odotusten, pettymys voi olla suuri.

Vastaavasti myös poikkeuksellisen onnistunut tarina voi jäädä vaille sen ansaitsemaa huomiota. Kun kaikki muutkin odottavat meiltä erityisen hyviä juttuja, niin mikään ei tunnu riittävän.

Pahimmillaan käy niin, että muu media vaikenee, mutta nostaa sitten viikkoa paria myöhemmin meidän aiheemme otsikoihin ikään kuin omanaan. Mutta vaikea näitä ideavarkauksia on todistaa; tämänkin ilmiön kanssa on opittava elämään.

Perusteellista ja kriittistä

Kun Astrid Gartz perusti MOT:n 1996, sen toimitus nimettiin TV1:n "Tutkivaksi ryhmäksi". Annettiin ymmärtää, että nyt tehdään jotain aivan erilaista journalismia kuin muissa ohjelmissa ja paljastetaan asioita, joita kukaan muu ei pysty paljastamaan.

Myyntistrategia oli onneton: Överiksi mennyt hypetys latasi työryhmän niskaan liikaa paineita ja odotuksia, ja aiheutti kollegojen keskuudessa huvittuneisuutta, ehkä myös hieman kateutta ja kaunaa.

Mikään ei aiheuta niin paljoa vahingoniloa kuin se, kun tutkiva journalisti epäonnistuu. Kuka hänkin luulee olevansa?

Joku on ehkä huomannut, että TV1:n Tutkivasta ryhmästä ei ole puhuttu enää vuosikausiin. Olen itse tehnyt kaikkeni, jotta tutkiva ote leviäisi normaaliksi osaksi kaikkea toimitustyötä. 90-luvun alussa olin mukana perustamassa Tutkivan journalismin yhdistystä, joka määritteli kohteensa lyhyesti: sen on oltava perusteellista ja kriittistä.

Ilokseni olen huomannut, että YLE Ajankohtaisjournalismin osaamiskeskus on ottanut suunnilleen saman idean motokseen: "Asiaa ja asennetta".

Kerrotaan ja näytetään

Jossain näkee yhä sellaisia määritelmiä, että MOT on TV1:n tai peräti koko YLEn "tutkivan journalismin lippulaiva". Jos olisin oikeasti laivan kapteeni, kieltäisin mokoman nimityksen käytön saman tien lankkurangaistuksen uhalla. MOT ei ole mikään laiva, vaan puolen tunnin ajankohtaisdokumentti.

Ihmiset kyselevät kuitenkin usein, että minkälaista journalismia MOT sitten oikein edustaa. Olen yrittänyt keksiä erilaisia ilmaisuja, jotka kuvaisivat meidän toimituksemme kokonaisuutta.

Yksi on ”yleisjournalismi”, siis vähän niin kuin ”yleislääketiede”. Siitä voi myös kehittää johdannaisen ”yleisjournalismin erikoistoimittaja”, vastapainoksi alamme loputtomalle erikoistumiselle.

Toinen vaihtoehto voisi olla ”perusjournalismi”, mutta siitä tulee ehkä turhan helposti mieleen tietty poliittinen suuntaus.

Viime aikoina olen suosinut "tutkivan journalismin" sijasta nimitystä "näyttöön perustuva journalismi". Sillekin on vastineensa lääketieteessä: ihmisten parannustyössä valittujen toimenpiteiden tehosta pitäisi olla tieteellisiä todisteita eli näyttöä.

Näyttöön perustuvan journalismin tehoa ei ehkä voi tieteellisesti todistaa, mutta parasta tv-journalismia on varmasti sellainen, jossa tarinaa ei pelkästään kerrota, vaan myös näytetään mitä tapahtuu.

Synkkinä hetkinä itselläni on ikävä nuoruuteni mukavia lehtimiesaikoja. Niistä kuitenkin toipuu aika pian, kun muistaa miten hienoa on päästä näyttämään ihmisille mistä tällä viikolla kannattaisi keskustella.

Matti Virtanen
Vastaava tuottaja
MOT

MOT

Aikaisempia Tästä puhutaan -kirjoituksia