Seitsemäs taivas: Sairaan hyvä potilas

Julkaistu maanantaina 10.12.2012 6 68

Satu Salosta haastattelee toimittaja Maarit Tastula.

TV1 perjantaina 14.12. klo 22.00 - 22.50

Yle Areenassa vuoden.

Kun Satu Salonen sai neurologin diagnoosin, hän ulvoi ääneen yhden yön kotinsa lattialla.

Neurologisen testin tulokset olivat kuin kuolemantuomio – vain teloituksen toimeenpanon ajankohta puuttui.

Testien mukaan hänestä oli tullut tutkitusti tyhmä, vakavasti muistihäiriöinen.

 

Mitä virkaa ihmisellä?

Tuohon hetkeen asti Salonen oli ollut kansainvälisen yrityksen talousjohtaja, joka pruukasi sanoa, että ”tehdään työt ensin ja tunteillaan sitten, jos on luppoaikaa”.

Kun hän joutui sairaseläkkeelle sananmukaisesti saappaat jalassa 47-vuotiaana vakavien muistiongelmien takia, katosi paitsi työpaikka myös kaikki se, mikä oli siihen asti tuonut työhullun ihmisen elämään merkityksen ja mielen.

”Mitä käyttöä on ihmisellä, josta ei mihinkään ole ja joka ei mitään osaa”, Salonen pohti.

 

Voisitteko vain istua hiljaa?

Pelottavin hetki oli sairaalan osastolla, jonne Salonen joutui Singaporen ja Sodankylän työreissulta palatessa suoraan lentökentältä.

Yhtäkkiä sairaalavuoteessa hän tajusi, ettei tajunnut mitään kierroksella olevan lääkärin puheesta: kuuli mutta ei ymmärtänyt.

Hän pyysi neurologia lopettamaan puhumisen ja vain istumaan sängyn viereen hetkeksi, jotta pääsisi oman kauhunsa kanssa tasapainoon.

Se oli parasta hoitoa, mitä lääkäri saattoi hänelle antaa.

 

Heikkoutta voi ymmärtää

Nyt Salonen on elänyt sairautensa kanssa jo 15 vuotta. Puheet kärsimyksen jalostavasta vaikutuksesta ovat hänestä roskapuhetta. Mutta kokemus on tuonut mukanaan jotain hyvääkin.

”Ymmärrän inhimillistä heikkoutta paljon paremmin kuin aikaisemmin. Luulin aikaisemmin, että jos joku ei tee, mitä on sovittu, se johtuu siitä, että ihminen on laiska tai välinpitämätön. Nyt ymmärrän, että kyse voikin olla siitä, että ihminen ei jaksa eikä pysty.”

 

Onnellisuuteen voi vaikuttaa

Sairaus on antanut aikaa ajatella ja etsiä uusia näkökulmia, mitä työelämässä ei aiemmin ehtinyt tehdä.

Muun muassa sitä, miten paljon oman elämänsä onnellisuuteen voi vaikuttaa silloinkin, kun koko ajan huonompaan suuntaan etenevää sairautta itseään ei voi poistaa.

Salonen uskoo, että paljon on kiinni ihmisestä itsestään – paljon enemmän kuin moni nyky-Suomessa haluaa uskoa.

 

Hyviä sanoja rakkaille

Eniten Salosta pelottavat elämän viimeiset vuodet toisten ihmisten armoilla. Hän ei haluaisi olla hengittävä vainaja eläessään.

Hän haluaisi, että eutanasia olisi mahdollinen myös Suomessa, samaan tapaan kuin Sveitsissä ja ihmettelee, miksi Suomessa asiasta ei uskalleta edes puhua.

Mutta tärkeintä on sittenkin ehtiä sanoa ajoissa ääneen kaikki se hyvä, minkä halusi sanoa – kaikille rakkailleen.

Satu Salosta haastattelee toimittaja Maarit Tastula.

 

Suosittele68 Suosittelee

Kommentit

keskiviikkona 12.12.2012

Hyvä Satu !
Jatka hyviä kirjojasi ja jaa tuntojasi ja tunteitasi meille, jotka nautimme hyvästä ulosannistasi !

torstaina 13.12.2012

Tuossahan oli 'jalostavia vaikutuksia' rivitolkulla.
Tiedä vaikka olisit oppinut ihmisyydestä enemmän kuin milloinkaan työurasi aikana.
Joku viisas joskus sanoi: ihmisen kehitys voidaan mitatalla sillä, miten hyvin hän pystyy ymmärtämään niin omaa, kuin muiden kärsimystä (laajemmassa mielessä).

Lippu korkealla, Satu!

perjantaina 14.12.2012

Kiitos hienosta ohjelmasta Sadulle ja Maaritille.

Itselläni on Parkinsonintauti eli 'parkkis-ukko' roikkumassa mukana. Jotakuinkin vastaavia oireita kuin MS-taudissakin.
Oli ihana kuulla, kuinka humoristisen järkevästi Satu sairauteensa suhtautuu. Koin niin monia vastaavuuden hetkiä, että Satu tuntui 'sielun siskolta' kuten nykyään sanotaan.

Voitko Maarit kiittää Satua puolesteni.

Terveisin Urpu

perjantaina 14.12.2012

No huhhuh.

Kyllä muistihäiriöisen elämä voi olla aivan erittäin kelpoa ja arvokasta sinänsä.

Käsittämätöntä puhetta ohjelmassa, perustuu oman heikkouden pelkoon ja siihen, ettei uskalla kohdata haurautta, ei muissa eikä itsessä.

Nostatti aika lailla kiukkua tällainen muistihäiriöisten arvottaminen.
...No, kyseessähän olikin ilmeisesti talousalan ihminen...

Näin me ihmiset näemme elämän arvon ja arvokkuuden eri tavalla.

Toivon totisesti, ettei näitä eutanasiajuttuja aleta suoltaa pitkin poikin. Joidenkin asioiden kuuluukin olla tabuja. Esim. kovin monella nuorella on elämä ankeaa jo valmiiksi aikamme ilmapiirissä. Siihen ei tarvita päälle ihanaa eutanasiakeskustelua palstat täyteen.

Enemmän tarvittaisiin puhetta siitä, miksi on niin vaikea kohdata ja arvostaa heikkoa, vanhaa ihmistä. Kulttuurimme on aika kamala, kun täällä ei osata olla vanhuuden kanssa.

lauantaina 15.12.2012

No huhuh anonyymiltä haluaisin kysyä että satutko itse sairastamaan jotain kyseisiä oireita aiheuttavaa sairautta?

lauantaina 15.12.2012

Mielenkiintoinen oli näkemys, että hyvän lääketieteen takia meillä on hengissä ns. eläviä kuolleita. Varmaan ihan totta. Mutta samalla voitaisiin katsoa asiaa ihmiselon toisesta päästä eli syntymästä. Autetaanko meillä liikaa vastasyntyneitä, joilla ei oikeasti olisi edellytyksiä elää. Siinäpä vasta tabu.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä