Stradalla omat kaistat

Julkaistu perjantaina 12.03.2010 6 197

XY-Factor.

Stradaa on kuljettu puolitoista vuotta ihan omilla kaistoilla.

Toisinaan on menty ehkä lievää ylinopeutta. Katsojat ovat ottaneet omakseen vahvasti tyylitellyn kulttuuriohjelma, joka yhdistelee komiikkaa ja asiaa.

Kevyttä hikkaa osassa katsojista ja kulttuuripiirejä aiheutti alkuun ohjelman tapa särkeä korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin välisiä raja-aitoja.

Stradassa ei haluta tuoda esiin, että toinen olisi toista parempi tai huonompi. Taiteellinen taso ei perinteisessä kulttuuriohjelman katsannossa ratkaise valintoja, vaan oma näkökulma ja idea

Miten Stradaa tehdään?

Perjantai-illan Stradan peruspilarit ovat karismaattinen juontajapari, reportaasimuodon hyväksikäyttö ja komiikan yhdistäminen asiaan. Ei ihan helppo kolmikanta toteutettavaksi.

Strada on ajankohtaisohjelma, mutta ajankohtaisuus vaihtelee ikuisuusaiheista viikon ilmiöihin. Teemoihin haetaan ennakkoluulottomia näkökulmia ja haastateltavia.

Häpeän voittamista käsitellään maanpetoksesta aikanaan syytetyn Alpo Rusin ja toisaalta burleskikuningattaren pohdintojen kautta.

Kun Kiasman johtajavalinta käy kuumana, Strada tuunaa kalsareita myöten kriteerit täyttävän oman ehdokkaan Erkki Pirtolan taidelaitoksen johtajaksi.

Huumoriasenteesta huolimatta korkeakulttuurin nimekkäät henkilöt pohtivat vakavissaan, mikä on taidemuseon johtajan rooli ja millaisia ominaisuuksia häneltä vaaditaan.

Pakkomielteen olemusta pohtiva Sanna Stellan hakee vastauksia kysymyksiinsä ja ahdistukseensa yhdysvaltalaisen rikoskirjailija James Ellroyn hotellihuoneessa. Sannan yritys löytää "vertaistukea" Ellroylta viekin hänet Ivanin esittämän psykopaattipsykiatrin sohvalle.

Kun teemana on menestyksen hinta, Strada seuraa näyttelijä Jukka Puotilan hengästyttävää työpäivää. Työnarkomania tuli ilmi sanoitta.

Tarina ja asia

Kaikkiin Stradan juttuihin pyritään rakentamaan sisään tarina, jota juontajat kuljettavat. Muoto korostuu, mutta ei sisällön kustannuksella.

Huumorista ja viihteellisyydestä huolimatta juttujen pohjalla on aina vahva asiahaastattelu. Niiden tasosta vastaavat Stradan neljä toimittajaa Kaisa Alenius, Tuuli Saksala, Maria Seppälä ja Jonni Roos, jotka suunnittelevat, taustoittavat ja ohjaavat reportaasimaiset jutut ja henkilökuvat.

Juontajat antavat ideoillaan juttuun usein sen kaivatun omaperäisen ja persoonallisen näkökulman, joka erottaa Stradan muista asiaohjelmista

Jumala ja porno

Asiajuttujen vastapainoksi Strada on silattu vahvasti huumorilla ja leikittelyllä.

Juonnot ovat kehittyneet sketsien suuntaan. Juontajien Ivan Puopolon ja Sanna Stellanin käsikirjoittamat sketsit pilkkaavat armotta mitä tahansa, esimerkiksi rasistisesti ajattelevaa miestä, X-Factor -ohjelman sovinismia ja feminismin klassikoita.

Nyky-Suomessa parodia itäsuomalaisista junteista herätti enemmän valitusmielialaa kuin uskonnon pilkkaaminen – yhdessä sketsissä Jumala luki pornolehteä.

Satiirisuus ja ironia ovat voimakkaasti esillä. Olli Kangassalon satiiriset pakinat pilailevat ajan ilmiöillä ja niksauttavat nurin tutut ajattelutavat yhdistelemällä sanaa ja arkistokuvaa tahallisen epäasiallisesti ja assosiaatioilla leikitellen.

Visuaalisuus syntyy tilanteiden rikkaudesta. Vauhdikkuus ei ole itseisarvo, mutta sillä painotetaan tekemistä ja liikkeellä oloa. Haastateltavista saadaan näin tavallista enemmän irti, heistä paljastuu virkistäviä, epävirallisia asioita.

Professori Kari Enqvist pohtii Ivanin kanssa olemassaolon ja kuoleman arvoitusta ruokamarketin hyllyjen välissä. Ohikiitäväksi hetkeksi kosmologi muuttuu arkipäiväiseksi ihmiseksi, kun mandariinin vaakanumero unohtuu.

Näinkin voi taidetta ja kulttuuria lähestyä.

Esikuvia Stradalla ei ole.

ITE-tuote.

Inari Uusimäki
Tuottaja
YLE Kulttuuri
 

Strada