Ylilääkäri Hannu Lauerma: Manipuloinnista tullut liiketoimintaa

Julkaistu maanantaina 25.10.2010 25 160

Pimeän puolella sarjan ensimmäisessä jaksossa sunnuntaina 31.10. kerrotaan Elias Simojoesta, joka oli suomalaisten oikeistoradikaalien legendaarinen johtaja.

Kuusiosainen Pimeän puolella -sarja kertoo, miten tavalliset suomalaiset ovat lähteneet mukaan vihaa lietsoviin poliittisiin liikkeisiin, itsetuhoisiin uskonlahkoihin ja antaneet huijareiden huiputtaa.

Sarja perustuu psykiatrisen vankisairaalan vastaavan ylilääkärin, tutkimusprofessori Hannu Lauerman kirjoihin.

Sarjan isäntänä toimiva Lauerma vie katsojan entiseen työpaikkaansa, Vanhaan Vankimielisairaalaan ja kertoo tositarinoiden kautta, miten olosuhteet tekevät suomalaisista alttiita hyväksikäytölle.

Pimeän puolella kertoo myös niistä poikkeusyksilöistä, jotka ovat onnistuneet lumoamaan lähimmäisiään mukaan pimeisiin hankkeisiin. Aikalaistodistajat kertovat heistä oman tarinansa.

 

Huiputtajan anatomia

Minkälaiset piirteet yhdistävät henkilöitä, jotka saavat muut ihmiset pauloihinsa, Hannu Lauerma?

”Manipuloijia yhdistää uskottavuus, häikäilemättömyys ja kyky nähdä, mitä ihmiseltä puuttuu.”

”Hän nappaa ihmisen otteeseensa sen mukaan, mikä kuhunkin vetoaa. Kauniille ihmiselle hän puhuu tämän älykkyydestä, älykkäälle tämän kauneudesta.”

”Tulevalle uhrilleen hän uskoutuu näennäisesti. Oman muka-haavoittuvuuden esiin tuominen on yksi monista tempuista. Uhrin avauduttua vastavuoroisesti omista heikkouksistaan ja salaisuuksistaan, hän on nalkissa – vaikkei vielä tiedä sitä.”

”Manipuloija luo viholliskuvia, ja pelottelee niillä.”

 

Minkälaiset motiivit ohjaavat huiputtajien toimintaa?

”Pätemisen tarve, suureellinen käsitys itsestä, kokemus omasta profeetallisuudesta, seksuaaliset tarpeet, rahantarve, vallanhalu.”

 

Kuinka paljon huiputtaja itse uskoo asiaansa?

”Vaihteluväli on hyvin suuri, nollasta sataan prosenttiin. Kaikki huiputtajat kykenevät eläytymään siihen, että uskovat asiaansa.”

 

Huiputettavan anatomia

Minkälaiset piirteet yhdistävät huiputettuja?

”Uuden löytämisen tarve. Huiputetuilla on usein takanaan elämänkriisi tai pettymyksiä. Heitä yhdistää myös tarvitsevuuden tunne.”

”Suggestioherkät ihmiset, jotka eivät usko tai huomaa että heihin voi vaikuttaa, ovat helpoiten vietävissä. Sukupuolieroja naisten ja miesten välillä ei näissä tapauksissa tunneta.”

 

Miksi järkeviltä tuntuvat, hyvin koulutetut, aikuiset ihmiset sortuvat huijareihin?

”Ihmiset kaipaavat lämpöä kuten esimerkiksi Auervaaran hurmaamien naisten kohdalla on tapahtunut. Ihmiset kaipaavat myös arvostettua asemaa yhteisössä kuten taloudellisiin huijauksiin langenneet.”

 

Mikä vie ihmiseltä harkintakyvyn, suhteellisuuden tajun?

”Usko ainutlaatuiseen tilaisuuteen, huijarin kyky saada uhri tuntemaan itsensä hyväksi, päteväksi tai rakastetuksi.”

 

Miksi ihminen haluaa uskoa ennustuksiin?

”Ennustus tekee asiat yksinkertaisemmiksi, ei tarvitse tuskitella epävarmuudessa.”

 

Miksi henkimaailman asiat vetoavat varsinkin naisiin?

”Uskonnolliset tarpeet ovat naisilla voimakkaita useammin kuin miehillä, ja uskonnolliset tarpeet voidaan näennäisesti tyydyttää magiikalla.”

 

Internet - huijareiden maaperää

Pulpahtaako huijareita esiin jossain tietyssä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä tai tilanteessa?

”Kriiseissä, aatteellisissa tyhjiöissä ja murroksissa, lama-aikoina.”

 

Onnistuuko huiputtaminen internetin kautta? Tarvitaanko huiputtamiseen aina ihmiskontakti?

”Internet ilman ihmiskontaktia on loistava maasto huijaamiseen – voi luoda erilaisia illuusioita ihmiskontakteista.”

 

Ovatko ihmiset nykyisin liian hyväuskoisia?

”Osa ihmisistä on. Valetietoa on niin helppo levittää, ja ihmisystävällisyyden kaavun alla voi olla mitä tahansa.”


Voiko huijarin kohtaamiseen valmistautua, valmentautua jotenkin?

”Voi miettiä, kuinka uskottavaa oma hurmaantuminen olisi, jos joku muu kertoisi siitä.”

 

Onko Sinua koskaan huiputettu tai yritetty huiputtaa?

”On yritetty huiputtaa sekä huiputettu, mutta onneksi ei kohtalokkain seurauksin.”

 

Aggressio suojaa

Kirjassaan Pahuuden anatomia Hannu Lauerma toivoo, että aggressioista puhuttaisiin luonnollisena tunteena nykyistä avoimemmin ja siitä, kuinka tunne energisoi ihmistä myönteisesti.

 

Auttaisiko omien aggressioiden tunnistaminen suojautumaan huijareilta?

”Itsetuntemus laajassa mielessä, omien heikkouksien ja oman tarvitsevuuden sekä omien lapsenomaisten toiveiden tunnistaminen auttavat suojautumaan myös huijareilta.”

 

Miksi aggressioista ei puhuta avoimesti?

”Enenevästi puhutaankin, mutta osa ihmisistä ei eri syistä pysty tunnistamaan aggressioitaan. Heillä on oman käsityksensä mukaan vain velvollisuuksia, periaatteita tai he ovat erityisen huumorintajuisia.”

”Aggression tunnistaminen ja tunteminen itsessä voi uhata siloista minäkuvaa. Se voi merkitä oman epätäydellisyyden myöntämistä.”

 

Olet todennut, että ”orwellilaisella uuskielellä vaikeudet ovat haasteita, vankilatuomiot suoritetaan eikä kärsitä, ja kaikki ihmiset pyrkivät pohjimmiltaan hyvään.” Ketä ja mitä tällainen orwellilainen uuskieli palvelee?

”Uuskieli palvelee yhteiskunnallista ilmapiiriä, jossa luodaan illuusio yleisestä hyvästä tahdosta vailla säröjä.”

”Uuskieltä puhumalla emme ikinä ymmärrä ja hallitse aggressioita ja pahuutta nykyistä paremmin. Ratkaisuksi tarjoan - puhutaan selkeämmin.”

 

Kuinka tunnistaa ja tunnustaa omat aggressionsa?

”Itsekukin voi miettiä, mitä on oman ’velvollisuudentunnon, rehellisyyden, suorapuheisuuden ja ainutlaatuisen hyvän huumorintajun’ takana.”

 

Teksti: Päivi Suikkanen

 

Lisää ohjelmasta Pimeän puolella

 

Suosittele160 Suosittelee

Kommentit

sunnuntaina 31.10.2010

Narsistinen persoonallisuushäiriö näyttelee varmaan suurta osaa huijareiden luonnetta.

Tässä taannoin tuli ohjelma Petteri Jussilasta ja ternimaidon verkostomarkkinoinnista ja siinä jos missä oli melkoista manipulointia. Näytettiin niitä "koulutustilaisuuksia" joista ei yleensä puhuta.

Joitain on helppo höynäyttää ja kun on tunnevammainen eikä empatiakyky/omatunto ole vaivaamassa voi surutta käyttää hyväkseen toisten hyväuskoisuutta.

sunnuntaina 31.10.2010

Manipuloinnin taitoja pitäisi opettaa koulussa - osana kansalaiskasvatusta.

sunnuntaina 31.10.2010

Joskus itseänsä Lauermaa seuratessa on tullut mieleen, että hänessä on noita mainittuja tunnuspiirteitä. Esimerkiksi ehdoton varmuus. Mutta ei silti, havaitsee niitä peiliin katsoessaankin.
Asiantuntijuuteen tai "tieteeseen" vetoamista käytetään myös huiputtamisen keinona. Samoin nykyisin yhä enemmän ihmisten tarvetta olla moderni ja edistyksellinen. Tai kaipausta olla "voittajien puolella".

sunnuntaina 31.10.2010

Perustuuhan mm. nykyinen lääketeollisuus kolesterolilääkkeineen ym. manipulointiin ja huijaukseen maksimaalisen taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi.

sunnuntaina 31.10.2010

Manipuloijan analyysi taitaa sopia Lauermaahan itseensä. lol. Ainakin ensimmäinen jakso sarjasta oli kevyttä kamaa, jossa Lauerma yritti saada Elias Simojen vaikuttamaan jotenkin pimeältä. Ei mennyt läpi ainakaan kotikatsomoissa. hehe.

sunnuntaina 05.12.2010

Narsismi. Miehet sikoja, vai naiset sekoja?

Porin Sanomat.

Varatuomari Anja Hannuniemen pian valmistuva väitöskirja nostaa esille eroperheiden lapsia sairastuttavan vieraannuttamisoireyhtymän. Suurimmassa osassa tapauksista vieraannuttaja on äiti, joka pyrkii sabotoimaan isän ulos lapsen elämästä. Usein vieraannuttaja sairastaa persoonallisuushäiriötä, mutta viranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamiseen liittyviä vaaran merkkejä.

Katkerien lapsenhuoltokiistojen määrät ovat viime vuosina kasvaneet ja niissä käytettävät keinot koventuneet. Samaan aikaan lasten pahoinvointi on erilaisilla mittareilla mitattuna jatkuvasti lisääntynyt. Huostaanotot lisääntyvät 5–7 prosentin vuosivauhdilla, lasten- ja nuorisopsykiatristen potilaiden määrät ovat kasvussa ja nuorten miesten syrjäytyminen on jo vakava kansantaloudellinen ja sosiaalinen omgelma.
Näillä kaikilla asioilla on selkeä kytkös toisiinsa, vieraannuttamisoireyhtymä (Parental Alienation Syndrome, PAS). Väitöskirjaa vieraannuttamisoireryhtymästä tekevän varatuomarin Anja Hannuniemen mukaan kyse on erittäin vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta, joka kielii siitä, että järjestelmät lasten suojelemiseksi ja heidän asioidensa ratkaisemiseksi eivät toimi.

Vieraannuttaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että katkerissa huoltajuuskiistoissa jompikumpi vanhemmista tietoisesti mustamaalaa toista vanhempaa niin, että lapsi ei halua olla tekemisissä tämän kanssa.
– Vieraannuttaja puhuu pahaa lapselle toisesta vanhemmasta sekä sabotoi tapaamisia ja lapsen varusteita. Lapsi oppii pidemmän päälle kaksinaamaiseksi, valehtelemaan, vakoilemaan ja varastamaan, Hannuniemi listaa.
Vieraannuttajat sairastavat usein myös persoonallisuushäiriöitä. Ja kun viranomaiset eivät tilannetta tunnista, lapsi jätetään häiriintyneen vanhemman kynsiin.
Vanhempien eron jälkeen lapset joutuvat 85–90-prosentin todennäköisyydellä äideillä, vaikka isät ovat Hannuniemen mukaan huomattavasti aktivoituneet, kun taas naisten alkoholin käyttö ja tunnistettu väkivaltaisuus ovat huomattavasti lisääntyneet. Useimmissa tapauksista vieraannuttaja onkin siis äiti.
– Tämä tarkoittaa, että lapsia pidetään kasvavassa määrin väkisin äideillä, joilla ei ole mitään edellytyksiä vanhemmiksi. Ja isiä vastaavasti syrjitään. Tosin sitä mukaa kun isät pääsevät lähihuoltajiksi, heidän määränsä myös vieraannuttajina saattaa kasvaa.

Vieraannuttaminen tapahtuu Hannuniemen mukaan kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä aktiivivaiheessa lähivanhempi keksii erilaisia kieroja tapoja pitää lapsi erossa etävanhemmasta.
– Vedotaan lapsen harrastuksiin, naapurin lapsen syntymäpäiviin tai milloin mihinkin, ettei toinen voi tavata lasta. Se on kuitenkin laitonta, vanhemman tapaaminen on aina tärkeämpää kuin mikään harrastus. Joustamattomuus kuuluu tähän kaavaan ja itse asiassa usein näitä harrastuksia ja menoja buukataan tarkoituksella juuri tapaamisajankohtiin, Hannuniemi valottaa.
Lapselta voidaan myös takavarikoida etävanhemman antama kännykkä ja lasta voidaan kuulustella kuin rikollista etävanhemman asioista ja tämän uusista kumppaneista. Lapsi saatetaan eristää toisen puolen isovanhemmista ja suvusta. Pahimmissa tapauksissa lapset tulevat pahoinpidellyiksi, jos lapsi osoittaa merkkejä siitä, että etävanhemman luona on ollut hauskaa.
– Lapsi käännytetään samaan tapaan kuin uskonnolliseen lahkoon. Kun aktiivinen käännytys lähivanhemman erinomaisuuden uskontoon on tehty, toisessa vaiheessa lapsi osallistuu itse vieraannuttamiseen. Lapsen on pakko valita puolensa, koska hän ei jaksa kauaa repivää tilannetta.
– Ja koska lapsi on luontaisesti lojaali lähivanhemman manipulaatiolle, lapsi hylkää etävanhemman. Lähivanhempi voi näennäisesti sanoa, että kannustaa tapaamiseen, vaikka on jo tehnyt työn vieraannuttaakseen lapsen etävanhemmasta.

Vieraannuttajat pelaavat lapsilla paikoin jopa niin kovaa, että vääriä insestisyytöksiä on Hannuniemen mukaan mennyt läpi Suomen oikeusistuimissakin.

– Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan erojen yhteydessä vähintään puolet hyväksikäyttöväitteistä on vääriä. Vieraannuttamistapauksissa tämä "valttiässä" vedetään hihasta silloin, kun lähivanhempi on riittävän kauan yrittänyt vieraannuttaa etävanhemmasta muilla keinoin, jotka eivät ole tehonneet, Hannuniemi kuvaa raakaa todellisuutta.

Anne Nikka

Tuomioistuimet suosivat häiriintyneitä äitejä

Suomalainen oikeuslaitos tekee paljon vääriä huoltajuuspäätöksiä, koska tuomarit ja sosiaaliviranomaiset eivät osaa tunnistaa vieraannuttamisoireyhtymää, toteaa tutkija, varatuomari Anja Hannuniemi.

Pohjoismaissa ja eritoten Suomessa vieraannuttamista ei ole varatuomari Anja Hannuniemen mukaan vieläkään ymmärretty ottaa vakavasti, vaikka Suomen käräjäoikeuksissa käsitellään yhä useammin huoltoriitoja, joissa toista vanhemmista syytetään lapsen manipuloinnista eron jälkeen.

Saksassa, Kanadassa, Israelissa, Australiassa ja USA:ssa tuomioistuimet ovat hyväksyneet vieraannuttamisoireyhtymän (PAS) jo viralliseksi diagnoosiksi. Samoin Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on myöntänyt ilmiön olemassaolon.

– Kun Suomen valtio on sitoutunut Euroopan ihmisoikeussopimukseen, tämä tulisi ottaa huomioon suomalaisessa lainkäytössä.

Hannuniemi suomii väitöskirjassaan kovin sanankääntein suomalaista oikeusjärjestelmää sekä ihmettelee poliittisen järjestelmän silmien ummistusta näin vakavan ongelman edessä.

Tuomioistuimet ovat Hannuniemen mukaan jo vuosia suosineet häiriintyneitä äitejä lähihuoltajiksi. Syykin on tutkijan mielestä helposti löydettävissä: Tuomioistuimet antavat periksi vieraannuttajille, jotka ovat hyvässä asemassa ja kulissit kunnossa, koska luonnehäiriöiset narsistit osaavat selittää asiat niin hyvin.

– Hyvin paljon lapsia menee väärille ihmisille, koska tuomioistuimet ovat ihan sekaisin. Siellä ei ole riittävää psykiatrista osaamista, eikä vieläkään tajuta, että äiditkin voivat olla väkivaltaisia ja tehdä pahaa lapsille.

– Isien pitäisi olla aivan täydellisiä, että he kelpaisivat vanhemmiksi. Äidit voivat olla juoppoja ja he saavat silti lapsen huoltajuuden. Järjestelmässä on selvä vinoutuma, Hannuniemi huomauttaa.

Ongelmaan olisi kuitenkin löydettävissä ratkaisu, jos tuomarit ja sosiaalityöntekijät koulutettaisiin tunnistamaan vieraannuttaminen. Nyt lasten puheista tehdään Hannuniemen mukaan jatkuvasti vääriä tulkintoja, kun lapsia on ehditty käännyttää lähivanhemman paremmuuden uskoon.

Tällä hetkellä ei ole kuitenkaan olemassa menettelytapaa, jolla katkerissa huoltajuuskiistoissa vieraannuttajan persoonallisuushäiriöitä voisi kartoittaa.

Hannuniemi onkin esittänyt, että vaikeissa huoltajuusriidoissa tehtäisiin pakollinen mielitilatutkimus vanhemmille.

– On huonon yhteiskuntapolitiikan merkki, että syrjäytymisvirtahepo on keskellä hyvinvointiyhteiskunnan olohuonetta, eikä kukaan halua nähdä sitä, saatikka tutkia ja saada tutkimustuloksia. Sehän pakottaisi tekemään uudenlaista politiikkaa, joka tuottaisi lisää kustannuksia. Mutta asiaan paneutuminen maksaisi itsensä takaisin nopeasti, sillä yhden syrjäytyneen nuoren arvioidaan maksavan yhteiskunnalle eläkeikään mennessä miljoona euroa.

Anne Nikka

sunnuntaina 05.12.2010

Narsismia. Syytettynä isä.?

Isä voi menettää huoltajuuden hatarin perustein
A A 8.11.2009 9:00
(Päivitetty 8.11.2009 9:00) Kuva: Anssi Hietamaa
Lisää aiheesta
Tänään vietetään isänpäivää 8.11.09 2:07
Ilkka Kuosmanen

Vesan ja Minnan romanssi alkaa seurakuntanuorten Lapin-retkeltä. Reissulle bussikuskiksi värvätty Vesa ihastuu iloisen Minnan valloittavaan hymyyn. Vaikka suuri ikäero hieman arveluttaa, Vesa alkaa seurustella ikäistään huomattavasti kypsemmältä vaikuttavan nuoren naisen kanssa.

Pariskunta muuttaa yhteen isommalle paikkakunnalle, avioituu ja saa lapsen. Vesa jää kotiin, jotta Minna voi suorittaa opintonsa loppuun. Poika kiintyy tänä aikana niin tiukasti isäänsä, että ei suostu enää äitinsä nukutettavaksi.

Vesa palaa töihin, mutta joutuu selkänsä vuoksi pian sairauslomalle. Rahasta on jatkuvasti puutetta, mutta Minna ei halua muuttaa uudesta vuokrakämpästä pienempään asuntoon. Sanomista alkaa tulla yhä useammin.

Tilanne räjähtää käsiin erään hiihtoloman aikana, kun pariskunta on kyläilemässä Minnan vanhempien luona. Massiivisen riidan seurauksena Vesa ilmoittaa palaavansa kotiin. Minna ei suostu lähtemään.

Kun Vesa myöhemmin soittaa vaimolleen, tämä kertoo ottavansa eron. Jonkin ajan kuluttua Vesa saa kuulla vaimonsa hakeutuneen turvakotiin, vaikka Vesa ei ole koskaan ollut väkivaltainen. Pahoinpitelysyytökset eivät mene oikeudessa läpi, mutta kohta Vesa huomaa olevansa epäiltynä insestistä. Lastaan hän ei saa tavata enää juuri lainkaan.

Isäliike puuttuu
Vesa ja Minna ovat keksittyä nimiä, mutta tapaus on todellinen. Se tulee tutuksi Ari Jousmäen ja Liisa Kososen kirjasta Syytettynä isä (Teos). Vesan ja Minnan ohella kirjaan on poimittu neljä vastaavankaltaista tapausta, joissa isältä on viety lastensa tapaamisoikeudet avioeron jälkeen hyvin huterin perustein.

Jousmäen aloitteesta syntynyt kirja osoittaa, että lasten huoltajuudesta päätettäessä isä on lähtökohtaisesti altavastaaja. Naisvaltainen sosiaalitoimi asettuu helposti naisen puolelle, oikeuslaitos taas suhtautuu huoltajuusriitoihin usein ylimalkaisesti tai suorastaan välinpitämättömästi.

"Normipäätös" on se, että äiti saa lapset ja isä elatusmaksut sekä rajoitetun tapaamisoikeuden. Siihen saatetaan päätyä, vaikka äiti olisi diagnosoitu henkisesti sairaaksi.

Eronneiden isien ankeat kohtalot ovat tulleet Jousmäelle tutuksi vapaaehtoistoiminnassa. Tarinoita isien kokemasta mielivallasta tupsahteli Jousmäen vetämiin miesten tukiryhmiin siihen malliin, että hän päätti koostaa niistä kirjan.

- Tarkoitus ei ole syyllistää naisia vaan herättää asiasta keskustelua. Tuntuu, että Suomesta puuttuu sellainen liike, joka ajaisi aktiivisesti isien asioita, nykyisin Lahti Aquan verkostopäällikkönä työskentelevä Jousmäki sanoo.

Usko oikeuteen meni
Törkeimmissä tapauksissa äiti käyttää lasta häikäilemättä hyväksi tekaistujen syytöksien todistajana, sillä ani harva lapsi uskaltaa puhua omaa äitiään vastaan.

Jutun alussa mainitun Vesan poikaa tutkittiin niin kauan, kunnes sairaalasta saatiin äitiä miellyttävä lausunto "todennäköisestä insestistä". Päätös peruttiin myöhemmin. Lääkäri sai asiasta huomautuksen, mutta hänen tekemäänsä lausuntoa ei voitu mitätöidä.

- En edelleenkään ole saanut tavata lastani ja lääkäri saa jatkaa toimintaansa, Vesa kertoo kirjassa.

Täysin uskonsa oikeusjärjestelmään menettänyt Vesa sanoo jo luovuttaneensa taistelun lapsestaan. Kipu lapsen menetyksestä ei kuitenkaan ota helpottaakseen.

- Ainut asia, mitä isyydestäni on jäljellä ja mikä minulta kelpaa, on raha, Vesa summaa katkerana.

Ari Jousmäki & Liisa Kosonen: Syytettynä isä. Teos 2009, 250 s.

sunnuntaina 05.12.2010

Narsismia. Sadismia. Rasismia. Noitavainoa?

Sanomalehti Karjalainen 4.3.2009.
Seksuaalirikoksissa jo noitavainon piirteitä.

Seksuaalirikossyytöksissä jo noitavainon piirteitä
Vaikeissa avioerotilanteissa tehdyt rikosilmoitukset lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä osoittautuvat usein täysin perättömiksi.
Joensuu
Markku Liikamaa

Syyttäjät ja poliisi ovat panneet merkille, että viime aikoina lisääntyneissä rikosilmoituksissa lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on aika usein myös perättömiä ilmoituksia. Esimerkiksi vaikeissa arvioerotilanteissa jotkut saattavat tehtailla toisesta osapuolesta aina uusia ja uusia rikosilmoituksia, kun edelliset on poliisin esitutkinnassa ammuttu perättöminä alas.

– Olen verrannut nykytilannetta historiasta tunnettuihin noitavainoihin. Niissäkinhän oli usein kyse siitä, että lasten tai kylänmuijien pahojen ja ymmärtämättömien puheiden perusteella poltettiin tuhansia syyttömiä ihmisiä roviolla. Näyttö näissä jutuissa kun on monta kertaa aivan samalla tasolla, arvostelee kihlakunnansyyttäjä Marja Vanamo Itä-Suomen syyttäjänviraston Joensuun toimistosta.

Vanamo sanoo, että lapsen seksuaalinen hyväksikäyttösyytös heitetään usein ilmaan vaikeissa avioerotilanteissa.

– Olen pannut merkille, että sitä käytetään lyömäaseena toista osapuolta, yleensä isään, vastaan, hän sanoo.

Rikosilmoitusten lisääntymisen taustalla on varmasti myös se, että ilmoitusherkkyys on kasvanut niin perheissä kuin viranomaistenkin keskuudessa.

Mutta Vanamon mielestä syytökset ovat montaa kertaa varsin hataralla pohjalla.

– En saata uskoa, että tilanne olisi yhteiskunnassa muuttunut sellaiseksi, että yhtäkkiä meillä olisi suuri joukko avioeroisiä, jotka käyttäisivät lastaan seksuaalisesti hyväksi, hän sanoo.

*******

Google haku > city lehti 5/2008 <. Laaja artikkeli perättömistä väkivalta ja insestisyytöksistä.
Artikkelissa ja jälkikeskustelussa n 700 kannaottoa, joista saa konkreettisen kuvan " lastensuojelun tilasta

Lue artikkeli ja viestit. Heti artikkelin jälkeen konkreettista tietoa, jotka eivät anna kovin hyvää kuvaa lastensuojelun ja oikeuslaitoksen tilasta

Hakutuloksessa runsaasti aiheeseen liittyviä linkkejä.

Katso otsake Suomi 24 keskustelu.
Keskustelussa myös Jan Guilloinin FST5 kanavalla eritetyn ohjelman "Noitien aika" videotallenteesta poimittu teksti

Lisää ilmiöistä Googlen hauilla:
> kunnes toisin todistetaan<

sunnuntaina 05.12.2010

Noitien aika.
Lasten seksuaalinen hyväkskäyttö faktaa, fiktiota, narsismia, rasismia, vai lobbausta?

Jan Guillou. Noitien aika TV ohjlmasta poimittua.

Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä nähtyään muutamaa vuotta aikeisemmin amerikkalaisen elokuvan näki VALON ja alkoi levittämään sanomaa. Tästä alkoi 70-luvun uusi muoti-ilmiö "insestivalttikorttien väärinkäyttö".

HS. Uutiset 15.4.2009 Mikko Paakkanen.
Syytön istui vankilassa törkeästä lapsen hyväksikäytöstä.

elsingin hovioikeus totesi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun miehen syyttömäksi.

Helsingin hovioikeus totesi törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tuomitun miehen syyttömäksi, kun lapsen tarkempi psykiatrinen tutkimus toi lisävalaistusta asiaan.

Hovioikeus antoi tuomionsa keskiviikkona. Mies ehti istua vankilassa noin puoli vuotta.

Espoon käräjäoikeus tuomitsi miehen kahdeksi vuodeksi ja neljäksi kuukaudeksi vankeuteen viime vuoden maaliskuussa. Käräjäoikeus katsoi, että mies oli käyttänyt seksuaalisesti hyväksi poikaansa useita kertoja vajaan kolmen vuoden aikana tämän vuosituhannen alkupuolella.

Poika oli tuolloin 6–9-vuotias. Käräjäoikeuden käsittelyn aikaan hän oli noin 14-vuotias. Poika oli alkanut puhua hyväksikäytöstä, kun hänet oli otettu huostaan.

Oikeus määräsi miehen myös korvaamaan pojalle henkisistä kärsimyksistä 15 000 euroa, eli sen verran kuin poika vaati. Mies määrättiin heti vangittavaksi.

Mies kiisti kaikki väitteet hyväksikäytöstä. Käräjäoikeus kuitenkin uskoi pojan version, jota oikeuden mielestä tukivat muiden todistajien kertomukset. Niiden sisältö ei ole julkinen, sillä oikeudenkäynti pidettiin salaisena.

Poikaa ei kuultu käräjillä henkilökohtaisesti. Oikeudessa katsottiin hänen kuulemisestaan taltioitu video.

Mies valitti viime keväänä hovioikeuteen ja vaati syytteiden hylkäämistä. Syyttäjä vaati vastavalituksessaan tuomion koventamista neljään vuoteen. Poikakin halusi isälleen yhä tuomion.

Syksyllä Espoon poliisi teki asiassa lisätutkinnan. Poikaa kuultiin kolmena päivänä Husin lasten oikeuspsykiatrisessa osaamiskeskuksessa. Marraskuussa Hus antoi lausunnon, jonka mukaan epäilylle seksuaalisesta hyväksikäytöstä ei löytynyt tukea.

Lausunnon perusteella syyttäjäkin katsoi, että syyte pitää hylätä. Myöskään poika ei enää halunnut ajaa syytettä.

Hovioikeus päätti jo viime syyskuussa laskea miehen heti vapaaksi. Nyt antamallaan tuomiolla hovioikeus kumosi käräjäoikeuden tuomion.

sunnuntaina 05.12.2010

Jan Guilloun ohjelmassa Herran vuonna 1992 entinen sosiaalityöntekijä näki valon ja alkoi levittämään sanomaa....

Levisikö valo myös Suomeen?

Helena Molander, Lapsi aikuisten armoilla. Miten suojaan lasta joutumasta lapsiseksin uhriksi. Otava, Helsinki 1996. 240 s.
Seksi on erityisasemassa rikoslaissa: naisen raiskaaminen ei ole tavallinen väkivaltarikos vaan nimenomaan raiskaus, lapseen kohdistunut haureus on seksirikos, ei väkivaltarikos. Seksirikoksissa on kyse monista muistakin asioista kuin väkivallasta: toisaalta normaalin, terveen erottaminen perverssistä ja sairaasta, toisaalta perheeseen liittyvän uskomusjärjestelmän peruspilarista. Naisen puhtaus ja lapsen seksittömyys ovat suojellut tätä varten laeilla. Lait myös suojelevat perheinstituutiota ja sitä kautta yhtä historiallista käsitystä hyvästä.

Lapsiseksikeskustelussa on tuotu esille se todellinen hätä, joka vanhemmilla on lapsistaan, joista he eivät ehdi huolehtia. Vanhempien aika menee kaikkeen muuhun. Kuitenkin perhe on pidettävä hengissä ja lasten on voitava elää ikäänkuin kaikkialle kulkeutunutta yksityiselämän hajoamista ei olisikaan. Tilanteeseen on tarvittu helposti tunnistettava ja pahaksi todettava syntipukki,
jonka avulla perheen rikkoutumisen, ajan puutteen ja ihmisten esineellistämisen syy voidaan siirtää ulkopuolelle, toiseksi, vieraaksi voimaksi. Tämän hetken keskustelussa se on pedofiili.

Helena Molander on kirjoittanut käsikirjan, jossa hän lupaa asiallista informaatiota, jolla lasten seksuaalinen alistaminen (väkivalta) ja siihen liittyvä laiminlyönti saataisiin vähenemään. Molander on oikealla asialla: lapseen kohdistuva väkivalta (kaikenlainen, myös seksuaalinen) on painajaismainen ilmiö ja on todella syytä perinpohjin miettiä kaikkia tapoja, joilla sitä voidaan vähentää. Väkivalta lapsia kohtaan osoittaa, kuinka mielikuvituksekas ihminen on pahuudessa. Useimmat väkivallanteot osoittavat sulaa hulluutta: kun mies tunkee kalunsa alle yksivuotiaan ruumiiseen, on vaikea pitää tätä miestä ihmisenä. Ihmisten ja erityisesti lasten esineellistäminen on mennyt pidemmälle kuin osaamme arjessa ajatella. Helena Molander on kirjansa esimerkeillä avaamassa monen silmiä. Uskomme ihmisen "edistymiseen" ja "sivistykseen" on useimmiten aiheetonta ja tarkastellessamme suhtautumistamme lapsiin koko edistys joutuu kyseenalaiseksi.

Helena Molander on tarkoittanut kirjansa asiallisen informaation levittämiseen, silmien aukaisemiseen ja konkreettisten neuvojen antamiseen vanhemmille. Molander haluaa auttaa vanhempia eikä pyri syyllistämään heitä, päinvastoin. Vaikka vanhemmilla onkin kovin vähän aikaa lapsilleen, heidän pitäisi silti voida luottaa ihmisiin, joiden käsissä lapset ovat. Tämä luottamus on sisäänrakennettuna nykyiseen perhekäsitykseen, jossa yhteiskunnalla on lapsista viimekätinen vastuu. Lapset ovat paljon poissa kotoa, kouluissa, päiväkerhoissa ja leireillä. Osittain tämä johtuu sosiaalistamisen pakosta, osittain kyseessä on vastuun siirto yhteiskunnalle.

Tilanne on lasten kannalta vaikea. Molanderkaan ei onnistu yrityksessään. Asiallisen informaation sijaan hän kirjassaan sivu sivulta vyöryttää eteemme niitä käsityksiä, joita auttamistyössä vähiten tarvitsemme: ennakkoluuloja, kyräilyä, tahallista käsitteiden sekoittamista, vainoharhaisuutta ja
vetoamista ihmisten alhaisimpiin pelkoihin ja kuvitelmiin.

Näillä keinoilla saattaa olla vaikutusta havahduttamisessa mutta Molander pyrkii vaikuttamaan myös laajemmin asenteisiin, lainsäädäntöön ja yleiseen keskusteluun. Tällöin havahduttamisen välineet ovat väärät. On aiheellista tarkastella Molanderin diskurssia eettisen ja moraalisen keskustelun kannalta, sillä yleinen ja yhteinen etu rakennetaan argumentoiden ja vedoten ihmisten ymmärrykseen. Otan esille eräitä ratkaisevia ongelmia, jotka kariuttavat Molanderin hyvän yrityksen ja suuntaavat keskustelua kyseenalaiselle tielle.

Molander on varatuomari ja hän uskoo oikeudellisiin toimiin: kaikki rikolliset on saatava oikeuteen. Hän unohtaa, että oikeus on sopimus ja tarkoitettu yleistä hyötyä varten. Yksityisasioissa oikeus on ääritapaus ja on periaatteessa pidettävä hyvänä, jos jokin kiista voidaan hoitaa ilman tuomaria. Molander pitää pahana, kun perhe päättää haudata seksirikoksen. Kuitenkin on vaikea osoittaa, kuinka julkinen oikeus olisi perhettä ylempänä asiassa, joka koskee perhettä. On totta, että perhe voi tarvita ulkopuolista, mutta on hyvin kyseenalaista, onko se ulkopuolinen
oikeuslaitos.

Sopimukset voidaan tietenkin muuttaa sen mukaan, mitkä asiat ovat kulloinkin meille tärkeitä. Toisaalta on selvää, että oikeuden käytöllä ei ole mahdollista ratkaista ihmisten käyttäyttymistä, erityisestikään ei ole mahdollista vaikuttaa sosiaalisesti häiriintyneiden tai välinpitämättömien toimiin. Lain kirjain voi myös provosoida toimintaa ja tuloksena voi olla summittaista ja harhaista käyttäytymistä.

Toinen ongelma Molanderin tekstissä syntyy sairauden ja terveyden käsitteistä. Molander puhuu pedofiileista sairaina ja muista ihmisistä terveinä. Sairaat on hänen mukaansa saatava sekä hoitoon ("terapiaan") että tuomittaviksi. Tämä suhtautumistapa tunnetaan vanhemmilta ajoilta: sairauden ja rikollisuuden yhdistäminen luo kuvan kauheasta, johon ei voi suhtautua järkiperäisesti. Kyseessä on synti. Molander palaa jatkuvasti sairas-rikollinen-kuvaan ja antaa ymmärtää, että yhdistelmä on pedofiilin kohdalla pakonomainen ja korjaamaton.

Sairaasta voidaan puhua tässä ainakin sosiaalisessa mielessä. Monet pedofiilien teot ovat sulaa hulluutta, menevät ohi kaiken sosiaalisen kontrollin, jota yksityisessä ihmisessä on. Toisaalta on ongelmallista, kuinka pakonomainen teko voi olla rikos. Ajatus rikoksesta perustuu moraalisesti otaksumaan, että ihminen voi päättää, toimiiko vai ei. Varsinaisen ongelman saamme, jos määrittelemme rikollisen teon tekijän sairaaksi rikollisen tekonsa kautta. Oikeuskäytännön kannalta on otettava huomioon myös, että koska vankilarangaistus ei paranna tai korjaa sairasta, rangaistus muuttuu vain kostoksi.

Moraalin kannalta ajatellen olisi parempi suhtautua pedofiiliin rikollisena lain ja moraalin edessä. Hänen sairauttaan olisi käsiteltävä erillään oikeudellisista vaateista. Julkisessa keskustelussa on myös erotettava nämä kaksi asiaa. Oikeus ei voi tuomita teon syytä, vaikka se voi ottaa huomioon teon pakonomaisuuden. Pedofiilin tapauksessa tämäkään ei käsittääkseni muuta rikoksen luonnetta.

Kolmantena ongelmana on, että Molander vähättelee kahta perusoikeuttamme, sananvapautta ja syytetyn oikeuksia. Hänen mielestään ei ole syytä puhua sananvapaudesta, jos on kyse vakavasta rikoksesta. Molander on selvästi ymmärtänyt perusoikeudet väärin: ne eivät ole ehdollisia vaikka aina onkin löytynyt joku, joka on asettanut ehtoja (rikokset, geopoliittinen asemamme ja muut rajat). Syytetyn oikeudet ovat yhtä tärkeät, sillä oikeutta ja tutkimusta hoitavat ihmiset, jotka erehtyvät kovin usein. Tietenkin moni asia olisi helpompi, jos jokaisen epäillyn voisi viedä navetan taakse ja ampua, mutta se tuskin tekisi meistä parempia; ainakaan se ei auttaisi lapsia, jotka eläisivät vieläkin arvaamattomammassa maailmassa.

Eräitä pienempiä kysymyksiä herää tekstin yksittäisistä heitoista. Molander esimerkiksi puhuu länsimaista "sivistyneinä" ja antaa ymmärtää selvästi, että Aasian maat (esimerkiksi Thaimaa) eivät ole sivistyneitä maita. Tällainen kulttuuri-imperialismi ei edistä mitään asiaa. Eri kulttuureissa on erilaiset tavat selviytyä elämästä ja on ilmeistä, että monissa meitä vanhemmissa kulttuureissa (esimerkiksi Aasiassa) pidetään täysin käsittämättömänä suomalaistenkin vanhempien välinpitämättömyyttä jälkikasvustaan, hyppäämistä harrastuksissa ja mammonan keräämisen hysteriaa ihmissuhteiden hinnalla.

Tällaisia, lähinnä demagogiaksi luonnehdittavia heittoja vilisee kirjassa niin paljon, että itse asia hukkuu. Demagogia saa joskus hätkähdyttävän halpoja muotoja; lukija ei aina usko silmiään. Kun isä ryhtyy sukupuoliyhteyteen tyttärensä kanssa "muun perheen kuunnellessa kirkossa sunnuntaisaarnaa", tulee mieleen Alfred Rosenberg.

Mutta itse asia, väkivalta seksissä ja lapsiin kohdistuneena, on kuitenkin suurin ongelma. Seksi on Molanderille "likaista" ja "iljettävää" ja siinä on muotoja, jotka "ovat aina kiellettyjä, kuten sukurutsa". Julkisen keskustelun kannalta on kuitenkin muistettava, että moraali ja rikoslaki ovat kaksi eri asiaa: moraali koskee ihmisten elämää ja rikoslaki oikeuskäytäntöä. Seksi on ollut
tarpeellista ja pysyy tarpeellisena ja sitä ohjaa moraali. Tavat, joilla laki ohjaa seksikäyttäytymistä, muuttuvat eivätkä koskaan voi olla lopullisia tai yläpuolella moraalin. Niinpä on kaksi eri keskustelua vaatia pedofiilin moraalista tuomitsemista ja sitten miettiä tähän liittyviä lain muutoksia. Moraalisessa keskustelussa voidaan perustella, mihin nojaten me ihmisinä tuomitsemme lasten hyväksikäytön. Laissa päätetään käytännön menettelyistä. Jos laki on ensin, mielivalta saa helposti vallan.

Yleisen ilmapiirin kannalta kirjan seksismi on erityisen vaarallinen tendenssi. Molander rakentaa kuvaa hyvästä ja empaattisesta naisesta, jota vastassa on paha ja iljettävä mies. Hän sanoo, että nainenkin voi käyttää lasta seksuaalisesti hyväksi mutta kaikissa lauseissa hyväksikäyttäjällä on vaimo tai hänet on mainittu erikseen mieheksi. Tämä seksismi yhtyneenä seksuaalisuuden "iljettävyyteen" vie pohjan pois monilta hyviltä ehdotuksilta: kyse ei ole yhteisestä asiasta vaan äitien ja naispuolisten auttajien ristinkulkueesta
miehiä vastaan.

Tästä esimerkkinä on kertomus tytöstä, joka meni omin avuin arabimiehen hyttiin ruotsinlaivalla ja pyysi miestä käyttämään kondomia, jotta "raiskaus" ei olisi johtanut ikäviin seurauksiin. Tätä Molander kutsuu "selviämisstrategiaksi"; selviämisstrategiaa on varmasti se, että tyttö (ja niin monet naiset vastaavissa tilanteissa) syyttää arabia raiskauksesta. Miehillä ei tässä maailmassa ole kuin esineen asema.

Molander on nyt keskustelun aallon harjalla ja hän käyttää asemaansa ja hyviä suhteitaan iltalehtiin tehokkaasti. Hän ei kuitenkaan käytä näitä suhteita taitavasti. Kohun laannuttua ei Molanderin kirjasta ole apua, päinvastoin: se on asettanut synnin (sairaus+rikos) uudelleen keskuuteemme, kehottanut meitä olemaan erityisen epäluuloisia lasten hyvää tarkoittavia (opettajien, urheiluohjaajien, lastenhoitajien, kesäleirien ja lastenkotien ohjaajien jne.) työntekijöitä kohtaan, todistanut, ettei kukaan Äiti koskaan syytä miestään sellaisesta, mitä ei ole tapahtunut, opettanut meille, että on yksi ja oikea todellisuus, jonka perusta on virkakoneistossa ja Suomen Laissa. Nämä uskomukset jäävät jäljelle eivätkä ne edistä paremman maailman luomista lapsille.

Lasten on voitava elää rakkauden ja turvallisuuden ilmapiirissä. Perheinstituutio on ollut olemassa tätä varten. Se on suurimmalta osin tuhoutunut ja vanhemmat ovat siirtäneet kasvatus- ja turvallisuusvastuutaan yhteiskunnalle ja laille. Nämä eivät voi koskaan täyttää perheen tehtävää. Vaikka Molander ei halua syyllistää vanhempia, näyttää moraalin kannalta ainoalta ratkaisulta, että vanhemmat ymmärtävät syyllistämättä omat velvollisuutensa lapsistaan. Tässä julkinen keskustelu voi auttaa: meidän on uudelleen oivallettava, miksi lapsemme ovat olemassa, mitä he ovat ja kuinka he ovat. He ovat meistä riippuvaisia monissa asioissa mutta eivät kaikissa. Meillä on kuitenkin vastuu heistäkin.

Ei ole samantekevää, millä tasolla julkinen keskustelu kulkee. Kun demagogiaa julkaistaan kirjana, sillä on heti vaikutuksia varsin laajalti. Molanderin kirjan jatkoksi tarvitaan paljon lisää keskustelua, jossa pahimmat villiintymiset käsitteissä ja asetelmissa hiljalleen karisevat ja näemme paremmin, mikä lapsi on ja kuinka häntä voi auttaa.

Juha Varto

keskiviikkona 08.06.2011

"Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia.
Hedelmistä te heidät tunnette. Eihän orjantappuroista koota rypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita.
Hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, huono puu kelvottomia hedelmiä.
Ei hyvä puu voi tehdä kelvottomia eikä huono puu hyviä hedelmiä.
Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, kaadetaan ja heitetään tuleen.
Hedelmistä te siis tunnette heidät".

maanantaina 15.08.2011

Junnes toisin todistetaan city.

Otsakkeen haulla löytyy netistä laaja artikkeli, sekä noin 500 kommenttia.
Lisäksi useita muita aiheeseen liittyvää keskustelua.

Lainaus City lehden artikkelista 5/2008.

Insestisyytöksiä esitetään paljon, vaan todisteita ei. Miksi insestisyytökset kolminkertaistuivat vuosikymmenessä? Onko kyseessä epidemia vai moraalinen paniikki? Vallankäyttöä vai vainoharhaisuutta? Ja miten taataan sekä lapsen että vanhemman oikeusturva?

Vuonna 1999 espoolainen Ari ja hänen vaimonsa erosivat. Lapset jäivät äidille. Isä sai olla lasten kanssa sovittujen tapaamisaikojen mukaisesti. Pian tämän jälkeen asioissa tapahtui yllättävä käänne. Ari tilittää:

"Mulle tuli sosiaaliviranomaiselta puhelu, että nyt mä vien sulta tapaamiset, mä vien lapset, sulle ei jää mitään."

Asia alkoi syytöksellä oman lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, insestistä. Äiti oli veistellyt syytteet turvakodin johtajan tuella. Tuomiota Arille ei tullut, mutta lapset pidettiin hänestä etäällä. Kolmeen kuukauteen lapset eivät saaneet tavata isäänsä ilman valvontaa ja myöhemmin vain kaksi tuntia joka toinen viikko.

Kun insestisyytteet eivät enää purreet, isä leimattiin väkivaltaiseksi. Myös Arin nuorimman lapsen äiti otti osaa huoltajuuskamppailuun ja syytti miestä väkisinmakaamisesta. Nainen sai tämän johdosta vuonna 2005 tuomion kunnianloukkauksesta.

Isä yritettiin sysätä syytteillä ulos lasten elämästä. Tämä myös tehosi hetken aikaa. Yli kahteen kuukauteen Ari ei saanut tavata lapsiaan ilman valvontaa ja sen jälkeen vain kaksi tuntia joka toinen viikko. Vuotta myöhemmin lastenpsykiatri antoi lausunnon, jonka mukaan isä olisi lapsille parempi huoltaja kuin näiden äiti. Nyt isä on lasten osa-aikainen huoltaja.

1990-luvun alkupuolella Suomen poliisille tehtiin vuosittain noin 300 tutkintapyyntöä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Vuonna 2006 luku oli yli kolminkertainen. Viime vuosina tapauksista noin neljännes on luettu syyksi. Kaikista poliisin tietoon tulevista lapsen hyväksikäytöistä viidenneksessä on kyse isän ja lapsen välisestä insestistä. Sosiaaliviranomaisten mukaan näin on jopa joka toisessa tapauksessa.

Tämän lisäksi mainitut 500 kommenttia.
-----

maanantaina 15.08.2011

Väärä kuva isistä. Pohjalainen lehti 13.12.2009.

Väärä kuva isistä huoltokiistoissa
sunnuntai 13.12.2009.

Yleisöltä Hiljattain julkaistussa Markku Salon kirjassa kerrotaan narsistista häiriötä sairastavien käyttäytymisestä oikeudessa. Samaa aihetta tutkin tieteellisesti vieraannuttamisoireyhtymää (PAS) koskevassa väitöskirjassa. Olen suorittanut kasvatustieteen, aikuis- ja lastenpsykiatrian kurssit ja minulla on 20 vuoden kokemus vaikeista lapsiasioista.

Salon kirja on hyvä siltä osin, kun hän kertoo persoonallisuushäiriöistä ja niiden vaikutuksista asianosaisten käytökseen oikeusprosesseissa yleisesti. Siihen sisältyy kuitenkin oikeusturvaa vakavasti vaarantavia näkemyksiä..Paaosin vanhempien eron jälkeisissä oikeusjutuissa on Salon mukaan häiriöisistä noin 90 prosenttia miehiä ja vain 10 prosenttia naisia. Tämän hän itsekin myöntää poikkeavan huomattavasti psykologisten ja psykiatristen tutkimusten tuloksista. Salon mukaan miesten häiriöt johtavat oikeudenkäynteihin, naisten häiriöt jostain kummallisesta syystä eivät. Perustelut eivät vakuuta.

Svenn Torgersenin ym. vuonna 2001 julkaiseman, 2053 norjalaista käsittävän tutkimuksen mukaan persoonallisuushäiriöitä esiintyy naisilla ja miehillä suunnilleen saman verran, naisilla hieman enemmän. Miehillä on enemmän antisosiaalisia, passiivis-aggressiivisia ja vaativia persoonallisuuksia, naisilla riippuvaisia ja epävakaita persoonallisuuksia. Vastaavia tuloksia on saatu muissakin tutkimuksissa.

Vieraannuttavilla äideillä on usein epävakaa persoona, josta naiset eri tutkimusten mukaan kärsivät kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Tästä syystä häiriöistä kärsivien naisten osuus katkerissa huoltokiistoissa voi nousta noin 2/3:aan. Käsitys saa tukea Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksesta, jonka mukaan 42% pitkien huoltokiistojen asianosaisperheistä on lastensuojelun asiakkaita.

Olen Jurisprudentiassa 2007 osoittanut, että kyse on aina yksin lasten kanssa asuvista äideistä, jotka ovat omien mielenterveys- ja päihdeongelmiensa vuoksi joutuneet lastensuojelun asiakkaiksi. Riitelykierteeseen osallistuvista naisista 42% on siis selvästi ongelmaisia. Kun asianosaisissa on myös terveitä, miten kuvioon enää sopii, että häiriintyneitä miehiä olisi yhdeksän kertaa enemmän kuin naisia?

Miksi Salon näkemys poikkeaa niin huomattavasti tieteellisten tutkimusten tuloksista? Vastaus on, että Salon käsitys siitä, ketkä sairastavat persoonallisuushäiriöitä, on vääristynyt. Hän ei ole tehnyt asiasta tieteellistä tutkimusta, vaan ainoastaan havaintoja mutu-tuntumalla. Hänellä ei ole käyttäytymis- eikä lääketieteellistä koulutusta, johon perustaa arvionsa.

Salo avustaa usein isistä lapsia tahallaan vieraannuttavia äitejä, joiden häiriöitä Salo ei välttämättä tajua. Sen sijaan hän saattaa mennä mukaan asiakkaana olevan naisen häiriöön siten, että yhdessä tämän kanssa projisoi eli heijastaa sen vastapuoleen, joka todellisuudessa on terveempi kuin entinen kumppaninsa. Vastapuolen väittäminen häiriöiseksi ilman dokumenttia siitä on epäeettistä, eikä pohdintoja pitäisi kohottaa yleiselle tasolle.

Anja Hannuniemi oikeustieteen lisensiaatti, varatuomari Tuusula
---

.

maanantaina 15.08.2011

Feministinen aikakusilehti Tulva 3/2009 Päätoimittaja Anne Moilanen.

Lapsettomien isien maa.

Äidit osaavat erotilanteessa temput, joilla isältä vidään yhteys lapsiinsa.

Eikä siinä vielä kaikki. Yhteiskunta auttaa heitä siinä.

teksti Maria Säkö kuvitus Mirka Suikkanen

VESA JÄI aikoinaan koti-isäksi, kun poika oli vielä vauva. Vaimo Minna opiskeli. Kun lapsi oli parivuotias, Minna ilmoitti haluavansa avioeron. Hän haki apua turvakodista ja syytti Vesaa väkivallasta ja insestistä.

Vesa oli shokissa väitteistä. Hän vei tutkinta-aineiston Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle (Teo), koska huomasi, ettei Stakesin insestitutkintaan laatimia sääntöjä ollut noudatettu.

Ydintyöryhmä sai Teolta huomautuksen. Se ei vaikuttanut mihinkään. Vesa ei ole tavannut lastaan vuosiin. Virheellisen tutkinnan tehnyt lääkäri jatkaa työssään.

Avioeroisien tarinoissa toistuvat samat syytökset: Äiti hakee eroa yllättäen. Hän on suunnitellut eroa pitkään ja ottanut selvää, miten saada yksin- tai ainakin lähihuoltajuus eli lapset luokseen asumaan. Jos tilanne näyttää heikolta, äiti voi aina heittää insestikortin hihasta.

"Tiedän sairaaloita, joissa lääkärit usein tutkivat insestitapaukset väärin eli eivät noudata suosituksia ja kirjoittavat insestiepäilylausunnot väärin perustein. Ja sosiaalityöntekijöissä on suuria alueellisia eroja", sanoo vapaaehtoistyössä eroisien tarinoita kuunnellut Ari Jousmäki, joka on toimittanut syksyllä ilmestyvän Syytettynä isä -pamfletin.

"EN OLE KATKERA, mutta kuitenkin / joskus tuntuu että liikaa menetin", tulkitsee Reijo Kallio vuonna 1980 levytetetyssä camp-iskelmäklassikossa Viikonloppuisä. Internetin keskustelupalstat ovat täynnä lapsettomien isien samanhenkisiä tilityksiä. Paitsi, että ne eivät ole ollenkaan camp. Niitä lukiessa kihoavat kyynelet silmiin.

Eroisien asia on pop. Sitä liputtavat muun muassa vasemmistoliiton ja vihreiden tuoreet miespoliittiset ohjelmat. Mutta onko kyseessä sarja murheellisia yksittäistapauksia vai laaja tasa-arvo-ongelma?

Tilastot näyttävät tältä: Vuonna 2007 tehtiin Suomessa 34 359 sopimusta lastenhuollosta, joista yhteishuoltoon päädyttiin 31 768 tapauksessa. Yksinhuoltajaksi jäi 2 269 äitiä ja 322 isää.

Tässä vaiheessa on tarpeen muistuttaa, että vain pieni osa huoltajuuskysymyksistä paisuu riidoiksi. Oikuedessa käsitellään 2 000 huoltoriitaa vuodessa. Niiden osuus vuosittain ratkotuista lapsen huoltoa koskevista asioista on vain 4-5 prosenttia. Sekin on tietysti liikaa.

Periaatteessa isien asema on kohentunut sitten Viikonloppuisän ilmestymisen. Aiemmin yhteishuoltajuutta ei annettu, jos äiti ei sitä hyväksynyt. Nykyään yhteishuoltajuutta pidetään ensisijaisena vaihtoehtona ja siihen päädytään lähes kaikissa avioeroissa. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Käytännössä yhteishuoltajuus on liian usein äitien huoltajuutta ja pikemminkin erottanut isiä lapsista. Yhteishuoltoratkaisuissa 14 670 lasta jäi asumaan äidin kanssa, 3 065 isän kanssa.

PERUSASIAT. Ehkä joidenkin miesten kannattaisi alkaa niistä. Monet feministit, kuten Anna Moring (vihr.), ovat sitä mieltä, että huoltajuuskiistoissa näkyy se, että isät kantavat pienten lasten hoivavastuusta vain murto-osan. Suomessa naiset käyttivät vuonna 2007 vanhempainpäivärahoista 94 prosenttia, miehet kuusi.

Arjen tutkijoiden mukaan lastenhoito pysyy äidin työnä myös vanhempainvapaa- ja hoitovapaakausien jälkeen. Jo kahden työssäkäyvän aikuisen perheessä nainen käyttää kymmenen tuntia viikossa enemmän kotitöihin kuin mies. Ennen lasten syntymää naisen rahat ovat naisen rahoja; miehen rahat miehen. Ensimmäisen lapsen synnyttyä naisen rahat muuttuvat jotenkin kummasti perheen rahoiksi, miehen rahat pysyvät miehen rahoina.

"Jos vallitsisi täysi tasa-arvo perheen työnjaossa, miehet eivät varmasti kokisi niin laajasti tulevansa syrjityksi näissä asioissa", muotoilee Lastensuojelun Keskusliiton eroneuvontaa jakavan Neuvo-projektin johtaja Heikki Koiso-Kanttila.

Koiso-Kanttila muistuttaa, ettei lasta voi ikään kuin ansaita itselleen. Lapsen suhdetta kumpaankaan vanhempaan tai kummankaan vanhemman sukuun ei saisi katkaista.

Jos äidit hoitavat lapsiaan enemmän ennen eroa, eikö ole luontevaa, että tilanne jatkuu eron jälkeen samanlaisena? Koiso-Kanttilasta on vanhanaikaista painottaa sitä, että lapsen ympäristö muuttuu mahdollisimman vähän. Nykyisin pidetään tärkeämpänä, että lapsella säilyy yhteys molempiin vanhempiin.

Siihen, että yhteishuoltajuus on harvoin todellista yhteishuoltajuutta, on historialliset syynsä. Aiemmin lainsäädäntö lähti siitä oletuksesta, etteivät eroavat vanhemmat pystyisi jakamaan huoltovastuuta. Näin luotiin pohja vanhempien väliselle kilpailuasetelmalle. Tällainen ajattelu elää Koiso-Kanttilan mukaansa edelleen sitkeästi huoltajuuskiistoiissa lausuntoja antavien sosiaalityöntekijöiden piirissä.

"He suosivat edelleen yhteishuoltajuudessa sitä, että lapsella on ikään kuin ykkössijalla oleva vanhempi. Esimerkiksi vuoroviikkoasumista pidetään lähtökohtaisesti usein huonona ratkaisuna."

Helsingin kaupungin perheoikeudellisten asioiden va päällikkö Katja Niemelä kiistää syytöksen. Hänen mukaansa käytäntö riippuu täysin perheen tilanteesta.

"Jos edellytykset vuoroviikkoasumiseen ovat olemassa, se käy. On tapahtunut myös niin, että se on haluttu purkaa, koska se ei ole toiminut."

LUE KOKO JUTTU TULVASTA 3/09!

Vesan tarina kirjasta Syytettynä isä (2009 Teos) Toim. Ari Jousmäki
---

tiistaina 16.08.2011

Tekikö media pedofiliasta uuden hyvän vihollisen?

Tämä julkisuudesta poistettu pro gradu kertoo omaa karua kieltään, kuinka jotkut tahot voivat hurahtaa ja uskoa istutettuihin muistoihin ja valemuistoihin josta oli laaja artikkeli Skepsislehdessä. 2003.

Löytyy netissä haulla > valemuistot hajoittavat perheitä <.

Jostain syystä tärkeää aineistoa on poistettu myös Journalisti lehden arkistosta vuosilta 2004-2007.

Osalainaus pro gradusta, josta löytyy myös kokonaistallenne.
Varovaisuuden vuoksi en julkaise sitä, koska siitä ei löydy enään yhtään muuta linkkiä, koska ne on poistettu julkisuudesta.

Tutkimus: Tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen? (Osalainaus).

Pedofiilit nousivat melkein täydestä tuntemattomuudesta lööppien suosikkiaiheiksi 1990-luvulla.
Lähes kaikki tiedotusvälineet raportoivat ahkerasti pedofiilien tekemisistä - ilmiöstä, jonka nimeäkään ei kymmenen vuotta aiemmin juuri tunnettu.

Toimittaja Anna Jeanne Söderlund on tutkinut tiedotusvälineiden pedofiili-jahtia Helsingin yliopiston viestinnän laitokselle laatimassaan pro gradu työssään Pysäyttäkää pedofiilit
Kuinka hyvä vihollinen rakennetaan joukkotiedotuksessa.
Tutkimus ilmestyy tänä keväänä Sexpo-säätiön ja Lyhytterapiainstituutin julkaisussa.

Minua kiinnosti miksi asiasta yhtäkkiä pelästyttiin niin kovin. Ilmiöhän on ollut olemassa iät ja ajat. Siinä on jotain samaa kuin kesäisissä karhujutuissa: karhut ovat yhtäkkiä hirmuisen vaarallisia, vaikka tosiasiassa autot ovat paljon vaarallisempia, selittää Söderlund tutkimuskohteensa valintaa.

Tutkimustaan varten Söderlund kävi läpi YLE:n lehtileikearkiston vuosilta 1987-97, samoin TV-arkiston. Alkupäässä aineistoa oli vähän, esimerkiksi vuonna 1988 ei YLE:n arkistoon ollut löytynyt yhtään pedofilia-leikettä. Vuonna 1993 aineisto alkoi nopeasti kasvaa ja huipussaan se oli 1996, jolloin leikearkistoon oli kertynyt 166 uutista ja artikkelia, ja TV- arkistossakin oli 66 merkintää ilmiön käsittelystä. Seuraavana vuonna aineisto alkoi harveta.

Vuonna 1996 oli Belgian pedofiliaskandaali kuumimmillaan ja samaan aikaan oli Tukholmassa ilmiötä käsittelevä laaja, kansainvälinen konferenssi - joka puolestaan sai Belgian tähden ylimääräistä julkisuutta. Samaan aikaan ilmestyi myös Observer- lehden artikkeli, jossa väitettiin suomalaisen internet-palvelimen välittävän pedofiilien aineistoa.

Kaikki toistavat samoja väitteitä.
Mediahäly pedofilian ympärillä on sikälikin outoa, että lapsien seksuaalinen hyväksikäyttö on tosiasiassa aika harvinainen rikos. Vuonna 1996 tuomittiin alaikäisiin kohdistuvista siveellisyysrikoksista 59 henkilöä, heistä 22 ehdottomaan vankeustuomioon. Törkeiksi rikoksista luokiteltiin vain kaksi. On huomattava, että lukuihin sisältyvät myös nuoriin, 14-16 vuotiaisiin kohdistuneet rikokset, jotka eivät yleensä ole pedofiilien tekosia. Samana vuonna Suomessa tehtiin noin 150 henkirikosta, joista ehkä vain 2-3 herätti yhtä paljon huomiota kuin vähäpätöisinkin pedofiili.

Maailman laajimmassa, Heikki Sariolan julkaisemassa 8500 kuusitoistavuotiaan nuoren haastattelututkimuksessa ilmeni, että jonkinlaista seksuaalista ahdistelua oli kokenut jossain elämän vaiheessa 7,4 prosenttia tytöistä ja 3,5 prosenttia pojista.
----

tiistaina 16.08.2011

Kokonaisuuden hamoittamiseksi ja ymmärtämiseksi tarvitaan tietoa lähistorian tapahtumista.

Anne Jeanne Söderlund viittasi pro gradussaan belgian oedofiliskandaaliin ja Tukholman konferenssiin, jotka oletettavasti ovat käynnistäneet Suomessa pedofilihysterian, joka jostain syystä muuttuikin insestihysteriaksi.

Sitävastoin pedofiilit ovat saaneet kaikessa rauhassa käyttää lapsia seksuaalisesti hyväksi eri uskonlahkoissa, joista on uutisoitu tänä keväänä erittäin paljon.

Ranskan uutiset Qutreaun murskatut elämät!

Jostain syystä tämä uutinen, kuten Anne Jeanne Söderlundinkin pro gadu on poistettu julkisuudesta.
Alkuperäinen linkki ilmoittaa ettei sivua löydy. Miksi artikkeleita ja uutisia ei löydy? (Paniikirektioko?)

Jostain syystä myös eräällä foorumilla olevat artikkelit on siivottu pois vuosilta 1997-2002.
Tiedän ehkä syynkin (Paniikkirektio?)

Kuten myös Journalistilehden arkistosta lehdet vuosikerroilta 2004-2007.
Kuka olikaan noina vuosina Journalistilehden päätoimittajana. "Paniikkireatio?".

Kopio Ranskan uutiset sivustolta poimitusta uutisesta ja Belgian pedofiiliskandaalin synnystä ja syyllisistä. - Sivua ei löydy enään alkuperäisena mistään. -Miksi ei (Paniikkireaktio"?

Löytyykö taustalta Jan Guillionin "Noitien aika" ohjelmassa nähty VALO, Joka alkoi leviämään ympäri maailmaa?

Ranskan uutiset.
Outreaun murskatut elämät, les vies fracassées d'Outreau

Ranskan pedofiilioikeudenkäynti järkyttää
Ranskan oikeusjärjestelmän uusimista vaaditaan

Ranskalaisen yhteiskunnan perustuksia on vakavasti ravistellut Outreau-pedofiiliskandaali. Naapurimaan Belgian Marc Dutroux-oikeudenkäynnin traumatisoima Ranska meni raiteiltaan kuvittelemalla, että kotona uhkaa sama lapsia seksuaalisesti hyväksi käyttävä verkosto. Syytteistä yllättävän tunnustuksen ansiosta vapautettujen kansalaisten elämä on kuitenkin täysin tuhoutunut ranskalaisen oikeuden rattaisiin. Monet syyttömistä ovat olleet ennakkovankeudessa kolme vuotta. Ranska pohtii oikeusjärjestelmänsä uudistamista.

Ranskalaisen Outreau-kylän tuhonnut oikeusskandaali (scandale judiciaire d'Outreau) alkoi kolme vuotta sitten. Ranskalaisessa lähiössä todettiin pedofiilitapaus. Vanhemmat hyväksikäyttivät omia neljää lastaan seksuaalisesti hyväksi, mutta väittivät tämän lisäksi lainanneensa tai myyneensä lapsiaan myös naapureilleen. Nuorin lapsi oli tuolloin kolmivuotias.

Kaikki oli valhetta, ainoastaan vanhemmat itse hyväksikäyttivät lapsiaan. Lapset taas halusivat suojella vanhempiaan.

Kuulusteluvaiheessa sekä vanhemmat että lapset kehittivät tarinan laajasta pedofiiliverkosta, johon kuuluivat mm. lähellä asuva ulosottomies, notaari ja taksikuski. Kaikki kunnon kansalaisia verrattuna lasten vanhempiin.

Epäillyt vietiin heti tutkintavankeuteen. Yksi heistä, François Mourmand, teki todennäköisesti itsemurhan 33-vuotiaana vuoden 2002 kesäkuussa.

Oikeudenkäynti sai radikaalin käänteen tämän vuoden toukokuun lopulla, kun pedofiiliperheen äiti yllättäen ratkesi tunnustamaan kesken oikeusistunnon : "Olen valehtelija, olen sairas, olen valehdellut alusta loppuun". Hän väitti valehdelleensa siksi, että halusi suojella omia raiskattuja lapsiaan. Nämä puolestaan olivat kertoneet poliisille, että naapurit ja perhetutut olivat myöskin käyttäneet näitä seksuaalisesti hyväksi.

Kaikki syytteistä vapautetut joutuivat kuitenkin jäämään vankilaan vielä yhden ylimääräisen viikonlopun yli. Ranskalainen oikeusjärjestelmä ei joustanut tarpeeksi vapauttakseen kolmatta vuotta kärsineet syyttömät edes helluntaiviikonlopuksi.

Mikä on lapsen tai aikuisen todistuslausunnon arvo ?

Nyt Ranskassa keskustellaan, kuinka suuri arvo pitää antaa lapsen, toisaalta aikuisen todistuslausunnolle.

Pääsyytettynä on nyt vuoden 2001 helmikuussa Boulogne-sur-Mer'iin nimitetty tutkintatuomari (juge d'instruction) Françis Burgaud.

Hänet nimitettiin tehtäväänsä pahimman Belgian Dutroux-hysterian aikaan. Hän oli tuolloin 30-vuotias, vastavalmistunut ja ilman käytännön kokemusta.

Ranskan oikeuskäytännön mukaan ainoastaan tutkintatuomari voi määrätä epäillyt oman arvionsa mukaan tutkintavankeuteen. Burgaudin mukaan "lapsi ei valehtele". Psykologien mukaan taas lapsi voi valehdella kuin aikuinen. Oli kysymys sitten halusta miellyttää aikuista, tai pelkästä mielikuvituksesta, haaveesta tai houreesta (fantasme).

Ranskalainen oikeuslaitos joutunee lähiaikoina remonttiin. Kysymyksessä on ennen kaikkea syyttömyysolettama (la présomption d'innocence) ja ennakoiva tutkintavankeus (la détention provisoire tai préventive).

Tutkintavankeuden tarkoituksena on suojella yhteiskuntaa vaarallisiksi arvioimiltaan yksilöiltä, kuten pedofiileilta tai murhaajilta. Mutta kun vankeudessa on pidetty kolme vuotta täysin viattomia omien sanojensa mukaan häiriintyneen yksilön lausunnon perusteella, tutkintatuomarin harkintavalta joutuu kyseenalaiseksi.

Tutkintatuomarin harkintavaltaa ryhdytään nyt tutkimaan. Ranskan nykyinen oikeusministeri Dominique Perben, garde des Sceaux, on antanut ymmärtää, että jotain on asialle tehtävä.

Kaikkien tähän asti vangittujen ja siis syyttömien henkilöiden elämä on täysin pilalla. Kaikki ovat menettäneet maineensa, työpaikkansa, perheensä, oikeuden tavata lapsiaan. Mikään rahallinen korvaus ei ikinä voi nostaa näitä ihmisiä enää jaloilleen, on todettu ranskalaislehdissä moneen kertaan.

Ranskan uutiset le mai 2004. Tuulikki muller.
---

tiistaina 16.08.2011

Johannes Remy ottaa blogissan kantaa useisiin lastensuojelun epäkotiin.

Löytyy netissä haulla > johannes remy <

Lainaus.

Lasta puolustavan vanhemman oikeudet vaarassa perheen sisäisen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyissä Sunnuntai 2.1.2011 klo 0:32 - Johannes Remy

Edunvalvojan nimeämiseen alaikäiselle liittyvä epäkohta hallituksen esityksessä 222/2010 liittyen erityisesti perheen sisäisen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyihin

Uusi esitutkintalaki on tätä kirjoitettaessa eduskunnan käsiteltävänä lakivaliokunnassa. Esityksen mukaan esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1. momenttia uudistetaan siten, että tuomioistuimen on määrättävä alle 18-vuotiaalle asianosaiselle esitutkintaa varten edunvalvoja, jos on perusteltua syytä olettaa, että huoltaja, edunvalvoja tai muu laillinen edustaja ei voi puolueettomasti valvoa asianosaisen etua asiassa, ja jos edunvalvojan määrääminen ei ole selvästi tarpeetonta.

Esityksen perusteluosan sivulla 196 todetaan:

Kuten yleisperusteluissa todetaan, pykälän keskeisiä soveltamistapauksia olisivat tilanteet, joissa lapsen huoltajan epäillään syyllistyneen rikokseen tai joissa lapsen epäillään syyllistyneen huoltajaan kohdistuneeseen rikokseen. Ristiriitatilanteen voi molempien huoltajien osalta katsoa syntyvän myös sellaisissa tapauksissa, joissa vain toista epäillään rikoksesta tai vain toinen on ollut epäillyn rikoksen kohteena…

Edunvalvojan tarve puolestaan olisi lähtökohtaisesti erityisesti silloin, kun lapsen toista huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta seksuaalirikoksesta taikka lapsen epäillään surmanneen toisen vanhempansa tai vakavasti vahingoittaneen vanhempansa terveyttä.

Kyseisillä hallituksen esityksen kohdilla on kauaskantoisia seurauksia, joista lakivaliokunnan ja koko eduskunnan on syytä olla tietoisia.

Esityksessä ei lainkaan oteta huomioon niitä tilanteita, joissa lapsen yksi vanhempi tai huoltaja on esittänyt viranomaisille epäilyn toisen vanhemman tai huoltajan syyllistymisestä lapseen kohdistuneeseen seksuaalirikokseen. Jos esitys tulee hyväksytyksi nykyisessä muodossaan, lastaan seksuaaliselta hyväksikäytöltä puolustava vanhempi menettää oikeuden puhua lapsensa puolensa. Hän voi vaikuttaa rikosasian tutkimiseen korkeintaan edunvalvojan kautta, jos edunvalvoja suostuu ottamaan huomioon hänen toiveensa.

Epäillyn oikeudet on lailla melko hyvin turvattu. Tämä on toki oikein, mutta yhdessä edunvalvojan pakollisen nimeämisen kanssa se johtaa tilanteeseen, jossa epäillyn vanhemman oikeudet ovat huomattavasti vahvemmat kuin epäilyn esiin tuoneen vanhemman oikeudet. Epäilty vanhempi kykenee tuolloin vaikuttamaan esimerkiksi lapselle todistajan ominaisuudessa esitettyihin kysymyksiin, kun taas rikosilmoituksen tehneellä vanhemmalla ei tällaista oikeutta ole. Osapuolten epätasavertaisuus tulee koskemaan myös muutoksenhakua, johon oikeus on vain epäillyllä, muttei epäilyn viranomaisten tietoon tuoneella huoltajalla.

Vaara on torjuttava. Jos Suomi ei halua olla lastensuojelun kehitysmaa, rikosilmoituksen perheen sisäisestä seksuaalisesta hyväksikäytöstä tehneellä vanhemmalla tulee säilyä oikeus käyttää puhevaltaa lapsensa puolesta, ellei hän itse halua edunvalvojan nimittämistä. Nyt esitetty toisenlainen käytäntö on syyttömyysolettaman vastainen: vanhemman esittämä epäily tulkitaan "puolueelliseksi" ennen kuin asiaa on mitenkään tutkittu. Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn tuominen viranomaisten tietoon näyttäytyy tällöin ikään kuin arveluttavana tekona, joka automaattisesti johtaa kielteiseen seuraukseen, vanhemman oikeuksien rajoittamiseen. Perättömän ilmiannon epäilyt on käsiteltävä yksittäisinä rikostapauksina erikseen sen sijasta, että kaikkia toisen vanhemman tekemiä rikosilmoituksia pidetään implisiittisesti "lähtökohtaisesti" perusteettomina.

Esitys on voimakkaassa ristiriidassa Lasten suojelemista seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen 12. artiklan 2. kappaleen kanssa, jonka mukaan ”Kukin sopijapuoli ryhtyy tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin rohkaistakseen jokaista, joka tietää tai hyvässä uskossa epäilee lasten seksuaalista riistoa tai seksuaalista hyväksikäyttöä, ilmoittamaan näistä seikoista toimivaltaiselle taholle”. Sopimuksen hyväksymiseen liittyvä lakipaketti (HE 282/2010) on paraikaa eduskunnan käsiteltävänä.

Hallituksen esityksen mukaiseen esitutkintalain 4. luvun 83§:n 1 momenttiin on lisättävä kohta, jossa todetaan, ettei edunvalvojaa ole pakollisesti nimettävä silloin, kun toinen huoltaja on tuonut esiin toista koskevan seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn. Jos tätä ei pidetä mahdollisena, olisi hyvin toivottavaa, että eduskunta vastauksessaan hallitukselle kiinnittäisi huomiota seksuaalisesta hyväksikäytöstä rikosilmoituksen tehneen vanhemman oikeuksiin.

Itse asiassa koko ilmaus lapsen edun ajamisesta "puolueettomasti" on oudohko. Vaaditaanko muissa rikosprosesseissa rikoksen uhrilta puolueettomuutta? Pitääkö asianajajien ajaa puolueettomasti päämiehensä asiaa? Miksi rikoksen uhreiksi joutuneiden lasten kohdalla halutaan tehdä poikkeus?

--

tiistaina 16.08.2011

Helsingin Sanomat 18.4.2009. Minna Passi.

Väitös: Lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä ei osta tutkia Suomessa oikein.

Terveydenhuollon ammattilaisilta uupuu asiantuntemusta tutkia epäiltyjä lasten seksuaalisia hyväksikäyttöjä. Tämä käy ilmi väitöstutkimuksesta, joka tarkistetaan Turun yliopistossa ensi viikon lauantaina.

Psykologi Katarina Finnilä-Tuohimaan väitöksessä tarkastellaan mielenterveystyön ammattilaisten asiantuntijuutta ja kykyä tehdä johtopäätöksiä selvitettäessä epäiltyä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.

Tutkimukseen osallistui laaja joukko lastenpsykiatreja, psykologeja ja sosiaalityöntekijöitä eri puolilta Suomea.

Terveydenhuollon ammattilaiset eivät tutkimuksen mukaan ole kovin perehtyneitä tieteelliseen kirjallisuuteen lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. He luottavat etupäässä käytännön kokemukseen.

Tutkimuksessa ilmeni, että pelkkään käytäntöön tukeutuminen voi johtaa hyväksikäyttötapausten ylidiagnosointiin.

Tutkittavilla oli paljon uskomuksia, jotka ovat ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.

Yli puolet vastaajista piti joitain johdattelevia haastattelumenetelmiä suotavina lasten haastatteluissa. Kokeneetkaan ammattilaiset eivät tunnistaneet johdattelevia aineksia haastatteluista.

Jopa 40 prosenttia vastaajista uskoi todistetusti käyttökelvottomien menetelmien, kuten leikin tarkkailun, olevan hyvä tapa selvittää epäiltyä rikosta.

Tutkittavilla oli vahvoja asenteita lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Siksi he eivät kyenneet ylläpitämään neutraalia ja asiantuntevaa lähestymistä epäilyn tutkimisessa.

Tulokset ovat erityisen huolestuttavia Finnilä-Tuohimaan mukaan siksi, että mielenterveystyön ammattilaisten rooli on tärkeä lapsiin kohdistuneiden rikosten esitutkinnassa.

Poliisi pyytää heiltä virka-apua etenkin pikkulasten hyväksikäyttöepäilyissä.

Finnilä-Tuohimaan mukaan heikko asiantuntemus saattaa johtaa siihen, että seksuaalinen hyväksikäyttö jää huomaamatta tai että syyttömien uskotaan syyllistyneen rikokseen.
---

tiistaina 16.08.2011

Opettaja Tv. Erolapsi koulussa 23.3.2010.

Lainaus keskustelun avauksesta, sekä ensimmäisestä kommentista.
Kommentteja on useita ja löytyvät netistä haulla > erolapsi koulussa<, tai haulla > lapsen erokriisi <.

Lainaus.

Suomalaisista avioliitoista suuri osa päätyy eroon. Avioliiton raunioille jäävät sinnittelemään lapset, joille ero voi tulla täysin yllätyksenä ja varoittamatta. Hämmennystä saattaa lisätä eron jälkeenkin jatkuva vanhempien riitely, jossa lapsi jää helposti välikäteen tai jopa riidan pelinappulaksi. Tunnemyllerryksen lisäksi tulevat käytännön ongelmat, muutot, matkustelu ja tavaroiden kuljetus kahden kodin välillä.

Miten avioero vaikuttaa lapsen koulunkäyntiin? Voiko koulu tukea lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa? Vai onko se edes koulun tehtävä? Millä käytännön ratkaisuilla erolasten ja vanhempien elämää voisi helpottaa? Studiovieraina Bodil Rosengren Yhden vanhemman perheiden liitosta, Heikki Koiso-Kanttila Lastensuojelun keskusliitosta ja koulukuraattori Heli Clarke. YLE Teema tiistaina 23.3. klo 18.30..

Katso ohjelma
Studio Kotro kevät 2010
..Kommentit
Edellinen 1 |2 |Seuraava
Vierailija 22.03.2010 16:01:29

Lapsen erokriisi.
Lapsen kuuleninen ja hänen toivomukset olisi syytä ottaa huomioon. Lapsi on oman elämänsä asiantuntija.

Erään lapsen isä aisti, että hänen 11v. tyttärellä alkoi esinitymään merkkejä, jotka viestittivät, että lapsen kohdalla kaikki ei ole OK.
Lapsi oli kirjoittanut lappusia, joissa luki “mä en kestä, jos mun iskä ja äiskä eroo, – mikähän mua taas vaivaa, mä oon taas oksentanut koko viikonlopun”.

Ehkä lappuset oli jätetty takoituksellisesti "hätähuutona" hänen pöydälleen.
Hänen kaveripiirissä oli monen lapsen vanhemmat eronneet, jotenka hänellä oli kosketuspintaa" erotapahtumiin, sekä huoltajuusriitoihin, joissa yleensä lapset jäivät äidille ja isä "ulkoruokintaan".

Isä huolestui tyttärensä tilasta. Eropäätöksen jälkeen lapsi totesi “tuon olen tiennyt jo kauan aikaa”.
Lapset ovat erittäin herkkiä aistimaan muutoksia kodin ilmapiirissä, mutta eivät kysele, eivätkä puhu asista, sillä lapsi jää odottamaan, “mitä tuleman pitää”.
Toisekseen lapset ja nuoret ovat “solidaarisia, eivätkä asetu jomman kumman vanhemman puolelle.
Lisäksi hänen kaveripiirissä useiden vanhemmat olivat eronneet, jotenka hänellä oli “kosketuspintaa” erotapahtumiin ja niiden siheuttamiin muutoksiin lasten ja nuorten elämässä.

Lapsen isä kysyi tyttäreltään, “mitä sinä haluat tulevalta elämältäsi?
Isä kirjasi lapsen toivomukset, josta isä teki yhteenvedon sosiaalitoimelle.

"Toivoisin, että huotajuuspäätöksessä otettaiin huomioon seuraavat toivomukseni.
Kaikki parhaat ystäväni asuvat kotikaupungissani. Muutto toiselle paikkakunnalle ja toiseen kouluun tuntuisi vaikealta.

Asumisjärjestelyt: Toivoisin, että veljeni asuisivat kanssani. Toivoisin, että uusi asunto löytyisi läheltä kouluani, tai muuten hyvien kulkuyhteyksien päässä koulustani.
Toivoisin, että saisin asua veljieni ja isäni kanssa.”.

Jos minut meinataan viedä pois omasta kodistani, naulaan itseni jaloistani kiinni lattiaan, tai muutan yksinäni vaikka lastenkotiin.

Tytär allekirjoitti toivomuslistan.
Isä varasi ajan sosiaalitoimesta, jossa lapsi kävi yksinään keskustelemassa sosiaalityöntekijän kanssa.
Lisäksi isä varasi ajan koulun terveydenhoitajalle, jossa lapsi sai keskustella tulevasta elämänmuutoksesta. -Terveydenhoita kysi lapselta saako hän kertoa asiasta opettajalle ja luokanvalvojalla, johonka lapsi suhtautui myönteisesti.

Nämä tapaamiset viestittivät lapselle, että hänellä on opettajan ja luokanvalvojan tuki, mikäli hänen terveydentilassaan ja koulumenestyksessä on havavaittavissa jotain sellaista, jossa he voivat olla lapselle tukena.

Sosiaalitoimen päätös asumisesta ja koulusta toteutuivat lapsen toivomalla tavalla.
Tapaamisoikeuksisille ei asetettu minkäänlaisia rajoja, vaan lapset saivat tavata etävanhempaansa aina kun se sopi heidän aikatauluun, sekä pitkään välimatkaan 300 km etävanhemman luokse.

Tänä päivänä kaikilla kolmella lapsella on ammatti ja vakituinen työpaikka.

Todettakkoon, että kolmen lapsen äiti halusi varmistaa, että hänen tytär ja salarakkaan tytär perustaisivat uusperheen, jossa olisi molempien samanikäiset tyttäret.
Pojat eivät heitä kiinnostaneet.

Lasten äiti uhkasi syyttää miestään sosiaaliviranomaisille alkoholistiksi, vainoharhaiseksi juopoksi rentuksi ja tyttärensä seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Nämä ohjeet hän oli saanut työkaveriltaan, joka oli onnistunt näissä perättömissä syytöksissä.

Lasten isä ilmoitti, että siinä tapauksessa hän nostaa syytteen perättömistä syytöksistä, joista voi seurata kahden vuoden vankeustuomio.
Lasten äit pelkäsi joutuvansa vankilaan ja peuutti kaikki uhkauksensa.

Uudessa lastensuojelulaissa korostetaan lapsen oikeuksia tulla kuulluksi ja huomioiduksi eropäätöksissä. Valitettavasti lakia ei noudateta kaikilta osin.

Eräs pitkään sosiaalalalla työskennellyt henkilö, joka on kouluttanut vuodesta 2002 lähtien sosiaalityöntekijöitä uuden lain johdosta totesi eräässä luennossaan “Minä en mahda mitään sille, jos sosiaalityöntekijät eivät noudata uutta lastensuojelulakia.- Viranomaisten tehtävänä on valvoa, että uutta lakia noudatetaan".

Herää kysymys, toteutuvat lapsen oikeudet, siten kuin uusi laki määrää, vai ovatko jotkut päättäjätahot “aseentellisia” ja suosivat jompaa kumpaa vanhempaa?

tiistaina 16.08.2011

Anne Jeanne Söderlun totesi pro gradussaan Insesti nousi lööppeihin täysin tyhjästä, kaikki tiedotusvälineet uutsoivat siitä.

Jan Guillou totesi, että seksuaalisen hyväksikäytön tunnusmerkit ovat samansuuntaisia, kuin Anu Suomelan.

Perheen suojelun Pesue Ry:n toiminnajohtaja Anu Suomelaa lainattiin City lehden artikkelissa.

Kuka lasta suojelee?
Ruotsalainen oikeuspsykologi Lena Hellblom Sjögren on tehnyt Niko-tapauksesta perusteellisen analyysin. Hänen mukaansa viranomaisten toimet vaaransivat lapsen terveen kehityksen. Tutkimusten perusteella vaikuttaa, että näin on tapahtunut monissa vastaavissa tapauksissa.

Perusteettomien insestisyytösten ruokkima noitavaino satuttaa kaikkein eniten lapsia. Siis juuri heitä, joita lastensuojelun, sosiaalitoimen ja lastenpsykiatrian olisi tarkoitus suojella.

Myöskään silloin, kun hyväksikäyttöä on oikeasti tapahtunut, ei aikuisten hysteerinen käyttäytyminen tee lapselle hyvää. Asiantuntijavoimin lapselle opetetaan uhrin rooli. Joidenkin tutkimusten mukaan tämä voi olla jopa vahingollisempaa lapsen henkiselle hyvinvoinnille kuin seksuaalinen hyväksikäyttö.

"Ei me käydä huutelemaan minkään onnettomuuden uhreille sillä tapaa", Suomela opastaa.

"Ei selitetä, että voi kun sä oot nyt koko elämäsi ajaksi vammautunut ja tästä tulee sulle tosi vaikeeta. Vaan me ollaan apuna ja tukena ja rohkaistaan lasta."

HUSissa on reagoitu huolestuttavaan kehitykseen ja perustettu erityinen lasten oikeuspsykiatrinen osaamiskeskus. Keskus helpottaa poliisin ja oikeuslaitoksen kuormaa, kun sairaalan puolelta ei tehdä niin paljon turhia tutkintapyyntöjä. Tämä myös parantaa kansalaisten oikeusturvaa. Muualla vastaavaa asiantuntemusta ei ole yhtä paljon. Etenkin Pirkanmaalla tämä näkyy suurena määränä tutkintapyyntöjä.

Ruotsissa pedofilia- ja insestikohun kärki taittui 1990-luvulla, jolloin perusteettomia tuomioita alettiin kumota. Yhdysvalloissa kehitys kääntyi jo aiemmin. Suomi tulee jälkijunassa. Korkein oikeus antoi viime joulukuussa ainutlaatuisen tuomion, jossa hovioikeuden langettama insestituomio syynättiin harvinaisen tarkasti läpi ja havaittiin perusteettomaksi. Vuosia kestäneen oikeuskäsittelyn päätteeksi isä vapautettiin syytteistä.

Oudoimmat todisteet insestin tapahtumisesta
1.Lapsi puhuu rumia.
2.Lapsi kastelee sänkynsä.
3.Lapsi ei pidä valkokastikkeesta.
4.Lapsi on huostaanoton jälkeen ahdistunut.
5.Lapsen isä on shakinpelaaja.
Lähde: Anu Suomela: Psykologinen todistelu seksirikoksissa.
----

tiistaina 16.08.2011

Uskontojen uhrit ry sivustoilla löytyy useita keskustelunaiheita liittyen väärinkäsityksiin ja uskomuksiin.
Löytyy netistä haulla > uskontojen uhrit <.

Mot ohjelmassa Epäilys ja rangaistus lastentautien erikoislääkäri väitti, että Tampereella harrastettaisiin saatanapalvontarituaaleja. Tämä uskomus johtui ilmeisesti Tv:ssä esitetystä kaksiosisesta Evin Rubarin ohjelmasta ohjelmasta Könskriget. Sukupuolten sota, jossa impiä raiskattiin, heidän kohdusta riistettiin sikiöitä ja syötiin saatanapalvontarituaaleissa.

Lainaus Uskontojen uhrien tuki ry sivustolta.

. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa
RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.
---

tiistaina 16.08.2011

KÖNSKRIGET - SUKUPUOLTEN SOTA.

Iltalehti 26.6.2006. "Siskoilla viiraa pahasti päästä".

-Vaikuttava raportti paljastaa, että kajajahtaneet fundamentalistit ovat ottaneet vallan Ruotsin taistelevassa naisliikkeessä. - Taistelija: Feministijohtaja Ireen von Wachenfeldtin mielestä käynnissä on sukupuolten keskinäinen maailmansota.

-Voisivatko miehet Ruotsissa, tai Suomessa pitää kokouksia, joissa hoilattaisiin "hirttäkää naiset, tappakaa naiset"? No eivät! tai voisisivat, mutta pian tulisi sinitakit käymään, eikä se kyllä olisi nukkumatti.

Voisiko ylipäätänsä mikään kansanryhmä Ruotsissa, tai Suomessa harrasta moista kiihotusta väkivaltaan joutumatta siitä edesvastuuseen.? Vain yksi, nimittäin naisliike, eikä sekään Suomessa.

Naapurissa sensijaan ei koira feministien perään hauku paljasta Evin Rubar kaksiosaisessa ohjelmassa. Sukupuolisota.

VAARALLISINTA äärifeministien touhuissa ei ole iskulauseiden huutelu, sehän on vain metelinpitoa. Pelottavinta on se, että he hehkuttavat salaliittoteoriaa, jonka mukaan miesten satanisti-pedofiili-verkko katta maan koko valtakoneiston.

Impiä raiskatan ja tehdään raskaksi, sikiöt kidutetaan julmasti hengiltä. Lapsia ryöstetään ja surmataan kammottavissa rituaaleissa. Kaikki tämä tapahtuu viranomaisten tieten keskellä ruotsalaista yhteiskuntaa, autotalleissa ja hotellihuoneissa.

Rubar kysyy turvakotijärjestö ROCKS:in puheenjohtajalta Ireen von Wachenfeldtiltä, miksi murhaajien jäljiltä ei löytynyt ainuttakaan ruumista, eikä edes yhtään malliin sopivaa lasta ole kadoksissa.
- Mistä sinä sen tiedät? Miten voit väittää sellaista, tivaa Wachenfeldt. Itse hän ilmoittaa saaneensa tietonsa naisilta, jotka puhuvat omasta kokemuksestaan.

RUOTSISSA feminismi on vahva poliittinen voima. siksi siellä yliopistotutkijankin on mahdollista olla yksisilmäinen aktivisti.

Luonnollisesti Ruotsin naistutkimuksen piirissä on pääosin vastuuntuntoisia tieteentekijöitä, mutta näkyypä siellä olevan todella outoakin väkeä.

Omasssa sarjassaan maailmankin mittakaavassa painii Uppsalan yliopiston professori Eva Lundgren, jonka kehittämän teorian mukaan miehet lyövät naisia siksi, että he saavat siitä eroottisen nautinnon. Nainen puolestaan muuttuu parisuhteessa zombieksi, joka hyväksyy väkivallan, koska mies aivopesee hänet.

FST:n esittämä rohkea dokumentti herättää pohtimaan, miksi yksi ääriliike on saanut Ruotsissa näin suuren ja poikkeuksellisen toimintavapuden - ja miksi Suomessa on toisin".
Onko Suomessa toisin?
--
Onko Suomessa toisin?
Valitettavasti ei. Meillä Suomessa tärkeimpiä on seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet vihkimiseen, samaa sukupuolta olevien adoptio-oiketeen, sukupuolineutraaliseen kasvatukseen.

Motto. Riittää kun lapsella on kasi toisiaan rakastavaa isää, tai äitiä.

keskiviikkona 17.08.2011

Jan Guillou. Anne Jeanne Söderlund.Belgian pedofiiliskandaali . Sukupuolteen sota- Könskriget ovat olleet jonkinlaisia "hurmosliikkeitä.

Parin- komenkymmenen vuoden aikana on syntynyt erilaisia "muotivillityksiä", julkaistu kirjoja, Virtahepo olohuoneessa, Insesti isä. Syytettynä isä. Väärä kuva isistä. Varo narsistia.

On perustettu Raiskauskriisikekuksia, Mobile kriisikeskuksia. Profeministit-, White Rib
bon järjestöjä. Naistutkimusvaerkostoja, jne, jne, jne.

Löytyykö taustalta mahdollisesti jonkinlainen "Vallankumous yritys", liittyen Vanhan valtaajien tavoitteisiin seksuaalisesta tasa-arvosta
.
Sateenkaariperhet.
Riittää, kun lapsella on kaksi toisiaan rakastavaa isää, tai äitiä.

Nambla järjestö ajaa aikuisten miesten oikeutta harrastaa seksiä nuorten poikien kanssa.

Todettakoon, että Awen Oy on alkanut kouluttamaan juristeja, asianajajia, sosiaalityöntekijöitä, opettajia, terveydenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä, poliiseja tunnistamaan, milloinka kysymyksessä on psykoanalyytikko Sigmund Feeudin yli sata vuotta olleet käsitykset, jotka on tuomittu Huuhaaksi.

Tuoreita näkökulmia. Perehtykää narsismiin Anne Liisa palmu.- Joroinen. Mielipide Turun sanomat 2010.

Perehtykää narsismiin!
Turun Sanomat 13.11 2010 02:45:31

Anne-Liisa Palmu-Joronen
Maailma on epäoikeudenmukainen paikka. Valitettavasti. Mutta, me saisimme siitä paljon oikeudenmukaisemman, jos ne ihmiset, jotka tekevät päätöksiä toisten ihmisten asioista, perehtyisivät narsismiin.

Erityisesti tuomarit, asianajajat, oikeusaputoimistojen juristit ja mm. lasten elatus- ja huoltajuusasioita käsittelevät sosiaalityöntekijät, ovat niitä ihmisiä, jotka voivat joutua täydellisen huijauksen kohteeksi, jos eivät ymmärrä mistä narsismissa on kyse.

Jos ei ole itse kohdannut pahasti narsistista ihmistä, on hyvin vaikea käsittää, minkälainen tällainen ihminen on käytökseltään ja olemukseltaan. He ovat aivan varmasti vahvasti edustettuina erilaisissa riita-asioissa.

Narsistinen ihminen saa tarinansa kuulostamaan uskottavalta, koska hänellä on usein vakuuttava ulosanti ja hän pystyy manipuloimaan kuulijansa uskomattomalla tavalla. Esimerkiksi avioerotilanteessa lasten huoltajuuteen liittyvissä riidoissa, puoliso on saattanut kertoa kokemastaan henkisestä väkivallasta, valheista ja petoksesta selkeitä esimerkkejä monen vuoden ajalta.

Hän on usein joutunut käymään monen vuoden terapian saadakseen itsensä jälleen henkisesti ehjäksi, koska narsisti on rikkonut hänet julmuudellaan toistuvasti. Silti tämä ei riitä näytöksi siitä, että se, josta erotaan, on sadistinen ihminen, jonka puheisiin ei voi luottaa.

uristien ongelma on se, että juristin koulutus opettaa ihmisen ajattelemaan loogisesti ja luottamaan siihen, että jokainen ihminen pystyy ja haluaa toimia järkevästi. Ainoat rajoitteet ovat, että henkilö on julistettu holhouksen alaiseksi tai hänellä on mielenterveydellinen diagnoosi, jonka voi ajatella viittaavan alentuneeseen harkintakykyyn.

Narsismia ei yleensä diagnosoida, koska narsistiset ihmiset pystyvät elämään yhteiskunnassa ja menestymään; usein he ovat jopa erittäin menestyneitä. Narsismia voi siksikin olla vaikea ymmärtää ja oivaltaa henkilössä, jos hän on olemukseltaan fiksun ja filmaattisen tuntuinen, menestynyt, hyvin pukeutuva ja itsensä kaikin puolin hallitsevan tuntuinen, järkevästi keskusteleva ja huomaavaiselta vaikuttava henkilö. Eihän tällainen malli-ihminen mitenkään voi olla paha ihminen.

Kyllä näin voi olla ja siksi on tärkeätä tutustua siihen, mistä narsismissa on kyse ja miten narsistinen ihminen toimii ja miksi.

Nykymaailma suosii narsismia; korostamme ihmisten yksilöllisyyttä ja rohkeutta toimia omapäisesti. Siksi sekoitamme hyvin usein itsekkyyden yksilöllisyyteen ja häpeämättömyyden ja häikäilemättömyyden omapäiseen rohkeuteen.

Narsistisen ihmisen henkinen rakenne on osittain 2–3-vuotiaan tasolla, koska hänelle ei ole lapsuudessa kehittynyt kykyä käsitellä omaa häpeää. Siksi hän haluaa hallita kaikkea ympärillään ja kaikki ihmiset ovat olemassa hänen tarpeitaan varten. Hän ei kestä arvostelua, eikä hän osaa olla aidosti vastavuoroinen. Hän on usein hyvin älykäs ja ovela, koska hän on koko elämänsä opetellut kuinka manipuloida muita ihmisiä omaksi hyväkseen.

Muut ihmiset ovat hänelle esineitä. Hän ei kestä heikkouksia itsessään eikä toisissa. Itsessään hän ei näe niitä ja toisissa hän halveksii niitä syvästi. Hän ei osaa rakastaa toista ihmistä inhimillisenä kanssaihmisenä. Ja mikä surullisinta ja tärkeitä ymmärtää; tällaista ihmistä ei voi rakastaa terveeksi. Ihminen ei voi parantua, kun hän ei edes ymmärrä ja hyväksy, että hänessä on jotain hoidettavaa.

Tuomarit, juristit ja sosiaalityöntekijät, tehdään Suomesta oikeudenmukaisempi maa!
Perehtykää tähän asiaan. Te kohtaatte näitä ihmisiä aivan varmasti. He ovat joukossamme joka päivä.

Kirjoittaja on oikeustieteen kandidaatti, johtajuuskouluttaja ja johdon työnohjaaja.

Anne-Liisa Palmu-Joronen
--

torstaina 18.08.2011

Mot ohjelman Lääkärit tuomareina ohjelman jälkikeskustellu, jossa kahta isää syytettiin omien lastensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Toinen isä joutu vankilaan, mutta vapautettiin, kun asiaa tutkittiin perusteellisemmin.

Ohjelman jälkikeskustelusta kaksi Perheen suojelun toiminnanjohtaja Anu Suomelan kannaottoa.

Kommentti 1.
En jaksa kuitenkaan uskoa, että kentällä työtä tehneet "vanhat koirat" oppisivat istumaan. Muutos tulee sitä kautta, että henkilöt siirtyvät eläkkeelle tai toisiin tehtäviin ja tilalle tulee uusia ihmisiä, joilla ei ole syyllisyyden ennakko olettamaa. 1900- luvun lopun ja 2000 luvun alun seksuaaliset noitavainot tulevat olemaan oikeuslaitoksen ja käyttäytymistieteiden historiassa todellinen kummajainen.

Kommentti 2.
Oikeus nimenomaan perustaa päätöksensä "asiantuntijan" lausuntoon, eli siihen mitä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö virallisesti lausuu.

Eihän oikeusistuimella itsellään voi tämän erityisalueen asiantuntemusta olla.
Kun asiasta oikeudelle lausuvat "asiantuntijat" eivät hallitse tieteellistä tutkimusmenetelmää ja tieteellisen päättelyn sääntöjä päädytään sellaiseen menettelyyn, joita ohjelman kahdessa esimerkissä tuli julki.

Hyväksikäyttöä tutkitaan meillä edelleen suurimmissa keskussairaaloissa terapiatyöhön luoduilla metodeilla joilla ei voida selvittää aineellista totuutta ja joilla ei pitäisi olla mitään näyttöarvoa rikostutkinnassa.

Muuan tapauksessa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen asiantuntija todisti insestin tapahtuneen sillä perusteella, että syytetty oli shakin pelaajien huippua. Näin ollen hän osasi kuulemma näytellä syytöntä ja ennakoida pelinsiirrot.

Tuomioistuimet luottavat tälläisiin tutkimusmetodeihin ja "asiantuntijalausuntoihin", koska eivät tietojen ja taitojen puutteen vuoksi osaa panna niiden tieteellistä pätevyyttä kyseenalaisiksi.
On ilmeistä, että "tutkijalla" on ennakko olettama, jota hän lähtee varmentamaan esitietojen perusteella.
Aineistoa sen suhteen, että hyväksikäyttöä ei olisi tapahtunut ei oteta huomioon ja lapsia johdatellaan erittäin räikeällä tavalla.

Uusissa Stakesin ohjeissa opastetaan oikeuspsykologiseen haastatteluun. Tämän taidon omaksuminen vie kuitenkin vielä vuosia.
Moni lapsi voidaan vielä traumatisoida erottamalla hänet vanhemmistaan ja oikeusvaltion periaatteita loukata tuomitsemalla syytön ihminen, tai väärä tekijä vankilaan".
---

maanantaina 29.08.2011

Tämä löytyy netistä haulla > pelastakaa lapset isältä <.

MOT: Pelastakaa lapset isältä, toimittaja Matti Virtanen
6.9.2010 klo 20:00 TV1
MOT: Pelastakaa lapset isältä

MOT kertoo tarinan tamperelaisesta Ericistä, 39, jonka neljä vuotta sitten syntynyt poika annettiin adoptoitavaksi vastoin hänen tahtoaan. Lain mukaan biologisen vanhemman mielipide adoptiosta voidaan syrjäyttää vain erittäin painavista syistä. Niitä ei Ericin tapauksessa ollut: ei mielenterveysongelmia, ei väkivaltaa.

Ericin lapsen äiti oli katkaissut pariskunnan välit raskauden aikana eikä suostunut kertomaan viranomaisille lapsen isän nimeä. Vastasyntyneet kohtalosta päättivät sen jälkeen Tampereen kaupungin sosiaalitoimi ja ottolapsitoimisto Pelastakaa lapset ry. Eric yritti turhaan saada tietoa lapsensa olinpaikasta, mutta onnistui vasta kun hänen isyytensä oli vahvistettu puoli vuotta lapsen syntymän jälkeen.

Pelastakaa lapset on maan ainoa valtakunnallisesti toimiva ottolapsitoimisto, ja se oli järjestänyt Ericin pojalle uudet vanhemmat. Nämä olivat siinä uskossa, että he saivat adoptiolapsen. Kun Ericin kielteinen kanta adoptioon tuli selväksi, adoptiovanhemmista tulikin sijaisvanhempia. Sen jälkeen Ericin ja sijaisvanhempien välillä alkoi oikeusprosessi lapsen huollosta ja tapaamisista.

Ericin ja hänen poikansa tarina on mahdollinen, koska Suomen nykyiset lait antavat biologiselle äidille ja ottolapsitoimistolle paljon valtaa. Äiti voi kieltää isyyden selvittämisen, ja Pelastakaa lapset voi sijoittaa lapsen uusille vanhemmille vaikka isän mielipide ei ole selvillä. 1970-luvulla laadittuja adoptio- ja isyyslakeja ollaan kuitenkin muuttamassa. Uudistukset toteutuvat todennäköisesti ensi vaalikaudella.

> Lue ja kommentoi MOT-blogissa

> Käsikirjoitus

Haastatellut

Eric
isä, Tampere

Jarkko Helminen
varatuomari, Ericin avustaja

Kaisa Tervonen-Arnkil
kehittämispäällikkö, Pelstakaa lapset ry

Tuomo Antila
lainsäädäntöneuvos, oikeusministeriö

Lisätietoa:

> Eduskunnan lakivaliokunnan ja Pelastakaa lapset ry:n lausunnot isyyslain uudistustarpeesta
---
.

Lisää kommentti

Tämän kentän sisältöä ei näytetä julkisesti.
Vastaa alla olevaan kysymykseen.
Kysymyksen tarkoitus on varmistaa, että lähetetty kommentti ei ole tietokoneella automaattisesti luotu häiriöviesti.

Selaa juttuja asiasanojen mukaan




Muualla Yle.fi:ssä