Top of the Lake

Julkaistu keskiviikkona 15.01.2014 31 25

Tyttö katoaa salaperäisesti syrjäisessä Laketopin kylässä.

TV1 keskiviikkoisin 22.1. - 26.2.2014 klo 22.00 - 23.00

Yle Areenassa 7 päivää

Kuusiosainen trilleri Top of the Lake (16) pureutuu pienen yhteisön kirjoittamattomiin sääntöihin ja vaikenemisen muuriin. Uuden Seelannin upeissa maisemissa kuvatun sarjan on käsikirjoittanut ja ohjannut Oscar-palkittu Jane Campion.

Tyttö katoaa

12-vuotias Tui Mitcham (Jacqueline Joe) löydetään järvestä, kun hän on siellä jo kaulaansa myöten. Käy ilmi, että tyttö on raskaana, ja pian Tui katoaa merkillisesti.

Tapausta ryhtyy selvittämään paikallisen poliisin apuna kotiseudulleen palannut rikostutkija Robin Griffin (Elisabeth Moss), joka Tuin tapausta selvittäessään joutuu kohtaamaan myös oman menneisyytensä piinaavat salaisuudet.

Naiset leiriytyvät

Samaan aikaan syrjäisessä Laketopin kylässä tapahtuu muutakin outoa.

Joukko sielultaan rikki menneitä naisia perustaa seudulle leirin, Paratiisin, jossa he etsivät eheytymistä ja rauhaa sisimpäänsä. Paratiisin naisia johtaa GJ (Holly Hunter), häkellyttävän suorasanainen nainen.

Löytääkö Robin rauhan?

Laketopin yhteisössä on jotain sairasta, mutta kaikki eivät enää ole halukkaita alistumaan, ja GJ saa ratkoa koko yhteisön ongelmia.

Löytyykö Tui elävänä ja saako Robin selville kuka tuhosi nuoren tytön tulevaisuuden? Entä löytääkö Robin itse sisimpäänsä rauhan?

Nimekäs näyttelijäkaarti

Sarjan pääosissa nähdään nimekäs näyttelijäkaarti: Elisabeth Moss, Holly Hunter, Thomas M. Wright, Peter Mullan, David Wenham, Jacqueline Joe ja Stephen Lovatt.

Käsikirjoitus on Jane Campionin ja Gerard Leen. Ohjaus: Jane Campion. Tuotanto: BBC, See-Saw Films, Escapade Pictures, Britannia 2013.

Paratiisiksi kutsutun leirin naisia johtaa suorasanainen GJ (Holly Hunter).

Jane Campion: Näytelmiä naisista ja seksistä

TV1 esittää uusiseelantilaisen ohjaajan Jane Campionin uuden mini-tv-sarjan Top of the Laken juuri sopivasti ennen Campionin 60-vuotispäivää (30.4.). Svenska Ylen toimittaja Tomas Jansson oli paikalla, kun Campion esitteli huomiota herättäneen tv-sarjansa viime vuonna Berliinin filmifestivaaleilla.

Televisio uskaltaa

"Olen aina pitänyt romaanimuodosta, mahdollisuudesta elää pitemmän aikaa kertomuksen maailmassa”, toteaa Jane Campion selittäessään miksi lopputulos on tällä kertaa tv-sarja eikä elokuva.

Top of the Laken Euroopan-ensi-illassa Berliinin filmifestivaaleilla tuntuikin hyvin johdonmukaiselta, että myös Campionista tuli osa television 2000-luvun menestystarinaa.

Campion myöntää, että television hittisarjat saivat hänet miettimään muita vaihtoehtoja kuin elokuvaa.

”Muistan säpsähtäneeni, kun näin Deadwood-tv-sarjan ensimmäistä kertaa. Mietin, että kuka tilaa tällaista materiaalia! Ymmärsin silloin, että televisiossa todellakin tapahtuu jotakin ja, että sen parissa työskentelee ihmisiä, jotka uskaltavat tilata erittäin omaperäisiä tuotantoja.”

Vangitsevia näkymiä ja näyttelijöitä

Top of the Laken alussa raskaana oleva 12-vuotias tyttö kävelee järveen. Tyttö pelastetaan ja poliisikuulusteluissa hän ilmoittaa, että lapsen isä on ”no one”. Sen jälkeen hän katoaa järveä ympäröivään vuoristomaisemaan, joka on yhtä filmaattinen ja vangitseva kuin monet sarjan näyttelijöistä ja heidän hahmonsa.

Skotti Peter Mullanin esittämä pikkukaupungin gansteripomo Matt tuo uhan läsnäolevaksi jokaiseen kuvaan. Holly Hunter puolestaan esittää GJ-nimistä gurua, joka on koonnut seuraajansa luonnonkauniiseen ympäristöön kasattuun konttikylään. Kotikyläänsä kadonneen tytön tapausta tutkimaan palaavan poliisin roolissa on Mad Men -sarjasta tuttu Elisabeth Ross.

Tarinan miljöö on johtanut monet vertaamaan sarjaan David Lynchin Twin Peaksiin. Mutta siinä missä Lynch teki hahmoistaan surrealistisia vie Campion omat kummajaisensa arkeen. Se tekee hahmoista koskettavampia.

Top of the Lake -sarjan ohjaaja Jane Campion ja kuvaaja Adam Arkapaw kuvaustauolla.

Ei ainakaan teatteria

Jane Campion ei alun perin ajatellut tekevänsä ylipäätään teatteriin tai elokuviin liittyvää, vaikka kasvoikin teatteriperheessä – hänen vanhempansa perustivat Uuden-Seelannin ensimmäisen kiertävän teatteriryhmän.

”Nuorempana en halunnut olla missään tekemisissä koko alan kanssa, pidin sitä naurettavana kusipäiden hommana. Viihdyin mielikuvituksessani mutta en koskaan ajatellut, että tekisin itse teatteria tai elokuvaa. En myöskään pitänyt itseäni mitenkään erityisen älykkäänä tai lahjakkaana.”

Koulun jälkeen Campion opiskeli antropologiaa kotikaupungissaan Wellingtonissa, jonka jälkeen hän muutti ensin Venetsiaan ja sitten Lontooseen opiskellakseen taidetta. Hän tunsi itsensä kuitenkin ulkopuoliseksi kaikkialla.

”Englannissa olin yksinäinen ja käytin elokuvateattereita ystävinä, jotka puhuivat minulle läheisellä tavalla.”

Elokuvaohjaaja hänestä tuli vasta myöhemmin. Englannista Campion muutti takaisin Australiaan ja jatkoi taideopintoja. Hän ei kuitenkaan uskaltanut ottaa askelta elokuvien tekemiseen.

”Piilouduin niin sanotun potentiaalini taakse. Niin kauan kuin on potentiaalia on toivoa, eikä silloin tarvitse edes selvittää mihin pystyy. En odottanut juuri mitään, ehkä lähinnä että pääsisin naimisiin. Suhde toisensa jälkeen kuitenkin kariutui.”

”Lopulta löysin riittävästi sisäistä voimaa, että uskalsin yrittää.”

Oscar parhaasta käsikirjoituksesta

Campionin elokuvien teemat olivat samoja jo uran alkuvaiheessa. Opintojensa aikana hän toteutti ”pieniä näytelmiä naisista ja seksistä”, kuten hän itse sanoo. Hänen viimeinen oppilaselokuvansa Australian tv- ja filmi-koulussa oli omakohtaisesti kerrottu tarina viattomuudesta, murrosiästä ja sisarusten välisestä insestistä.

Ensimmäinen menestys tuli vasta 32-vuotiaana, kun hän ensimmäisenä naisena voitti kultaisen palmun Cannesin elokuvafestivaalin lyhytfilmisarjassa. Se auttoi häntä rahoittamaan ensimmäisen pitkän elokuvan Sweetien.

”Rahoittajille sanoin, että filmi on tarina pariskunnasta, jotka tuntevat toisensa niin hyvin, että seksi tuntuu insestiltä”, Campion nauraa.

Neljä vuotta myöhemmin Campion teki todellisen läpimurtonsa Piano-elokuvalla, joka voitti kultaisen palmun ja kolme Oscaria. Yksi Oscar-palkinto tuli Campionille itselleen parhaasta käsikirjoituksesta.

Väkivaltaisen miehen vallassa

TV1:llä esitettävän Top of the Laken kirjoittaminen kesti kaksi vuotta. Campion teki käsikirjoituksen yhdessä ystävänsä Gerard Leen kanssa. Aluksi tarkoitus oli ottaa mukaan useampia kirjailijoita, mutta Campionin ja Leen luoma tunnelma kehittyi niin omaperäiseksi, että ulkopuolisen kirjoittajan pääseminen mukaan samaan mielentilaan olisi vienyt liikaa aikaa.

Jane ja Gerardin kirjoittamassa maailmassa tietynlainen väkivaltainen miestyyppi ohjaa ympäristöään muiden miesten tuella. Tässä maailmassa naisella ei ole asemaa. Miesten on puolestaan kuuluttava jengiin, mutta kaikki eivät tietenkään kuulu. Tapahtumat on sijoitettu maailman perimmäiseen kolkkaan, erämaan rajalle.

Tarinan kertoo seksistä, väkivallasta, rikkoutuneista persoonallisuuksista ja alistetuista naisista yhteiskunnan laita-alueilla – tyypillistä Campionia toisin sanoin.

”Päätilaaja oli BBC2, jonka lisäksi mukaan tuli Sundance. He halusivat meidän visiomme. ”Älkää rajoittako mitään”, meille sanottiin, eikä se todellakaan ole mitenkään tavallista kuultavaa. Halusimme rakentaa kokonaisen maailman ja nyt saimme myös tehdä sen täysin vapaasti.”

Radio Vegan henkilökuvassa Jane Campion kertoo, miten hän itse kokee sukupuolensa vaikuttaneen hänen elokuviensa sävyyn. Ohjelmassa kuulemme myös Peter Mullanin ylistävä arvio Jane Campionin henkilöohjaustekniikasta, joka ”antaa mahdollisuuden tutkia”.

Radio Vega sunnuntaina 9.2. kello 9.03, uusinta kello 11.03. Ohjelman voi kuunnella myös ruotsinkielisessä Yle Arenassa.

Muualla verkossa

Yle Teema: Kino: Yön kirkas tähti pe 14.2. klo 21.00