Kyllähän siinä pilkataan MEITÄ vammaisia, kun ME vammaiset koimme ja koemme ITSEÄMME pilkattavan. Vai eikö sillä, mitä ME vammaiset koemme, olekaan mitään merkitystä?

– Tiina-Liisa Hokkanen-Oja (ei varmistettu)

Eihän tämä oikeasti pilkkaa muita kuin esiintyjää. Jotenkin tuntuu, että kyseinen näyttelijätär asettaa itsensä arvostelun kohteeksi ja ikävä kyllä hän menee aidan ali matalimmasta kohdasta. Harmi. että hyvän näyttelijän ura päättyi näin. jos Miitta S. etsii rasvattua köyttä, minulta saa, eikä maksa mittää....

– peeTee (ei varmistettu)

Noh noh. Missä olitte silloin, kun huumorintajuja jaettiin? Sitäpaitsi, asia taitaakin olla päinvastoin kuin luulemme. Minun mielestäni ohjelmassa annetaan cp-vammaiselle (joka ei ole sama kuin kehitysvammainen) mahdollisuus kuin kenelle tahansa kokeilla eri hommia. Sellainenkin ajatus tuli, että ohjelmassa otetaan kantaa, miten pitkälle kannattaa mennä "tasa-arvoisuuden nimessä". Siis mitä pitäisi ajatella myös muiden, n.s normaaleiden ihmisten tunteista. Ajatellaanpa vaikka sitä cp-pappia ruumista siunaamassa. Miltä tuntuu omaisista, kun tasa-arvon nimisssä pappi viskoo hiekat pitkin seiniä? Kuinka heidän pyhyyden kokemuksensa mahtaa saada vamman? Jokin raja saanee olla silläkin, voi kohtuudella vaatia ihmistä kestämään (tahatontakin) tilannekomiikkaa? Miitta Sorvalille täydet pisteet "heittäytymisestä" uskaliaaseen rooliin.

– Mrs Chimney (ei varmistettu)

Tiedetään, että ohjelmassa esitetyllä tavalla cp-vammainen pappi ei voi pitää pientä lasta sylissä kastetilaisuudessa ja hiekat lentää pitkin seiniä siunaustilaisuudessa. Mutta....sekö on huumoria kun asia esitetään sketsinä. Ala-arvoista, vihteen lähtökohtana täytyy olla että, emme pilkkaa ihmisiä. Tässä tapuksessa pilkattiin, koska Mervi-papilta tippui lapsi sylistä ja hiekat lensi pitkin seiniä....näinhän siinä kävisi. Tämäkö on sitä, joka pakottaa meidät miettimään, nauramaan ja kohtaamaan omat ennakkoluulomme.

– Anonyymi (ei varmistettu)

Meillä hylättiin TV1:n lauantai-ilta jo ajat sitten, etsitään vaikkapa ulkomaista leffaa mainosrahoitteisilta kanavilta tai DVD:ltä. Miitta-täti oli se viimeinen niitti – jos välttämättä halutaan testata katsojien huumorintajua, niin mieluummin joskus muulloin kuin parhaaseen katseluaikaan viikonloppuna! Tavallaan Miitta-täti näin lopetti myöskin jo kuluneen Uutisvuodon seuraamisemme.

– Hei hei, YLE1 (ei varmistettu)

Kiitos mielenkiintoinen blogi

– tool (ei varmistettu)

Se, että sketsiohjelmassa käsitellään vammaisuutta huumorin avulla on mielestäni positiivinen ilmiö. Huumori on keino vähentää asian ympärillä olevan kielletyn puheenaiheen leimaa. Olen myös huomannut, että terveet suhtautuvat asiaan paljon kriittisemmin kuin oikeasti vammaiset ihmiset. Miksi? Pelkäämmekö me "terveet" että terveen ja vammaisen raja alkaa hämärtyä, jos vammaisillekin saa alkaa nauramaan?

– Mona (ei varmistettu)