Ke 10.02.2010 @ 16:58A-tuubi

Toimittaja Tiina Merikannolle Vuoden seniorityö -palkinto

Toimittaja Tiina Merikannolle Vuoden seniorityö -palkinto

YLEn Ajankohtaisen Kakkosen toimittaja Tiina Merikanto on saanut Vuoden seniorityö -palkinnon. Palkinnon myöntää Suomen Senioriasiainliitto tunnustuksena ikääntyvien ja ikääntyneiden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämisestä. Palkinto jaettiin nyt ensimmäisen kerran.

Merikanto palkittiin Ajankohtainen Kakkonen Special -sarjassa esitetystä ohjelmasta Pitkät jäähyväiset. Siinä seurataan 10 vuoden ajan Alzheimerin tautia sairastavan, nyt jo edesmenneen Maire Suojasen ja tämän puolison ja omaishoitajan, Kalevi Suojasen elämää. Tiina Merikanto jakoi palkinnon ohjelman toisen päähenkilön, opettaja Kalevi Suojasen kanssa.

Palkintoperustelujen mukaan Tiina Merikanto ja Kalevi Suojanen ovat ihmisarvon, eettisyyden ja vastuullisuuden puolestapuhujia. Pitkät jäähyväiset -ohjelmassa he ovat tarttuneet vaikeisiin ja vaiettuihin asioihin, joita he käsittelevät syvällisesti pohditulla ja neutraalilla tavalla.

Palkinnon myöntäneen Senioriasiainliiton mukaan Tiina Merikanto on tuonut iäkkäiden asemaa käsittelevissä ohjelmissaan monipuolisesti, rehellisesti, rauhallisesti ja luotettavasti esille iäkkäiden arkeen kuuluvia ongelmia ja vanhuspalveluiden puutteita. Toisaalta hän on kertonut myös myönteisestä kehittämisestä kuten senioriopiskelun, liikunnan ja ihmisarvoisten pitkäaikaispalvelujen järjestämisestä. Merikannon toimittamat ohjelmat iäkkäiden syrjinnästä osoittavat hänen sydämensä olevan unohdettujen ja mitätöityjen vanhusten puolella.

Pitkät jäähyväiset lähetetään uusintana YLE TV2:ssa pitkäperjantaina 2.4. klo 14.30.

Ohjelman voi katsoa myös YLEn Elävän arkiston sivuilta, yle.fi/elavaarkisto.


 

Pe 05.02.2010 @ 13:28Reetta Nousiainen, toimittaja, Pressiklubi

Kiitos eduskunta

Viikon uutispommi oli eduskunnan puhemiesäänestys, jossa kansanedustajat antoivat Sauli Niinistölle poikkeuksellisen epäluottamuslauseen. Niinistö toki valittiin eduskunnan puhemieheksi – joskin ennätyksellisen pienellä äänimäärällä.

Mutta miten asia uutisoitiin?

Ensin media nielaisi kokonaisena kokoomuksen selityksen, jonka mukaan kansanedustajat olivat loukkaantuneet puhemiehelle tiukasta taloudenpidosta.

Vähitellen tapahtumien todellinen tausta on tullut esiin. Päivä päivältä on yhä yksityiskohtaisemmin kerrottu, että Sauli Niinistö on oikutteleva johtaja, työpaikkakiusaaja, joka itkettää alaisiaan eikä kykene hallitsemaan omaa käyttäytymistään.

Näin hän toimi jo valtiovarainministerinä. Puhemiehenä sama meno on jatkunut.

Niinistön prinsessamainen luonne ei tule kuitenkaan medialle yllätyksenä. Puhemiehen herkkähipiäisyys on ollut tiedossa laajalti: Niinistö oikuttelee myös toimittajille, antaa kärkevää palautetta jutuista – ja kieltäytyy antamasta haastatteluja niille, jotka ovat rohjenneet arvioida puhemiehen toimia ikävästi.

Totuus Niinistön luonteesta on kuitenkin pysynyt kulissien takaisena tietona pitkään. Miksi?

Suomi on pieni maa, jossa asiat henkilöityvät helposti. Poliitikot ja politiikan toimittajat liikkuvat samoissa piireissä ja tuntevat toisensa usein hyvin hyvin pitkältä ajalta.

Toimittaja joutuu usein ajattelemaan myös seuraavaa juttua: politiikan toimittaja tarvitsee haastateltavakseen isoja nimiä ja jo pitkään Sauli Niinistö on nimistä suurin. Hänen mielipiteensä on uutinen, ja toimittaja kaipaa uutisia.

Poliitikkojen yksiyiselämä ei ole ollut pyhää enää pitkiin aikoihin. Kiitos 7 päivää -lehden uraauurtavan työn muidenkin medioiden on ollut pakko seurata salarakasuutisointia perässä. Olisikohan nyt alkamassa aika, jolloin myös poliitikkojen johtajanominaisuuksista ryhdyttäisiin kirjoittamaan yhtä avoimesti.

Se olisi tervettä: politiikon työtä ja työtapoja pitääkin pystyä julkisesti arvioimaan.

Ma 01.02.2010 @ 14:25Tiina Salumäki, rikos- ja oikeustoimittaja, A-studio

Myrkkyhoitajan raskas näyttö

Viime viikolla Helsingin käräjäoikeudessa luettiin perushoitajalle sellaiset syytteet, että enpä ole vastaavia rikostoimittajan urallani kuullut. Pelkkä syytenipun läpiluku taisi kestää ainakin puoli tuntia.

59-vuotiasta helsinkiläishoitajaa syytetään viidestä murhasta, kuudesta murhan yrityksestä, varkauksista, pahoinpitelyistä ja huumerikoksista. Naisen epäillään vakaasti harkiten myrkyttäneen hoitamiaan vanhuksia. Hoitaja kiistää rikokset.

Epäilyjen tueksi poliisi on kuulustellut muun muassa kolmea epäillystä murhan yrityksestä selvinnyttä vanhusta. Heidän kertomuksensa on oikeudessa erittäin keskeisessä asemassa. Kysyin syyttäjältä viime viikolla arviota jutun kokonaisnäytöstä. Valtionsyyttäjä Leena Metsäpelto ei halunnut arvioida sitä, riittäisikö poliisin keräämä näyttö tuomitsemiseen.

Yllättäen sain kuitenkin näytöstä arvion syytetyn puolustusasianajajalta Heikki Lampelalta. Hänen mielestään näyttö on niin raskasta, että tuomio voi hyvinkin uhata hoitajaa.

Vähän veikkaan, että moni asianajaja ei olisi vastaavaa kommenttia suustaan lipsauttanut.

Lampelan mielestä erityisen raskaita syytetyn kannalta ovat vanhusten kertomukset esitutkinnassa. Iäkkäät naiset kertoivat, etteivät ole itse ottaneet yliannostusta lääkkeitä.

Käytännössä poliisi on analysoinut epäiltyjen rikosten tekotapaa. Kun kuolemia tai myrkytyksiä on sattunut, epäilty hoitaja on aina ollut työvuorossa. Vanhuksista on löydetty samantyyppisiä lääkeaineita. Yhdessä tapauksessa vanhus oli vielä sairaalassa, kun poliisi tutki hänen kotinsa ja löysi myrkkyjugurttia lautaselta.

Useassa tapauksessa syytetty soitti ambulanssin ja kertoi puhelimessa vanhuksen yrittäneen itsemurhaa. Syyttäjän mielestä näin nainen koetti saada itselleen alibia ja vanhuksen pelastaneen sankarin mainetta.

Lisäksi nainen on syyttäjän mukaan lääkeorientoitunut, hamstrannut lääkkeitä ja kulkenut työvuoroissaankin taskut pullollaan pillereitä.

Kun epäilty myrkkyhoitaja on nyt ollut paljon julkisuudessa, poliisi on saanut uusia vihjeitä. Jutun tutkinnanjohtajan mukaan ihan asiallisia yhteydenottoja. Vihjeissä on kerrottu oudoista vanhusten kunnon heikkenemisistä ja epäilty, että syytetyllä hoitajalla olisi ollut tekemistä heikkenemisten kanssa. Poliisi selvittää vihjeitä vasta, kun oikeudenkäynti on istuttu alta pois.

Jutun puinti oikeudessa kestää maaliskuuhun. Sitten nähdään varmuudella, mihin asti näyttö oikeasti riittää.

 

To 28.01.2010 @ 14:51Juha Ristamäki, politiikan toimittaja, Ajankohtainen kakkonen

Pääministeri Matti - omiensa hylkäämä

Politiikka on karua peliä, jossa omat hylkäävät melkein yhtä varmasti kuin vastustajatkin. Vanha totuus tuli mieleen, kun katsoo, miten kävi Matti Vanhaselle.

Vielä lokakuussa, ainakin omasta mielestään, vahvemmassa asemassa kuin koskaan. Tänään Kesärannan yksinäinen, muiden armoilla, eläkevirkaa odottelemassa.
Vanhasen huonot polvet eivät tunnu kantavan yli vaalirahasotkujen. Vaan jopa mahdollista rikosepäilyä mielenkiintoisempaa on, miten tähän tultiin.

Vanhasen pään vadilla tarjoili syyskuussa Vanhasen itsensä johtama keskusta – puoluesihteeri Jarmo Korhosen johdolla se kertoi Nuorisosäätiön vaalituesta Vanhaselle. Pandoran lipas aukesi, sieltä pomppasi kansanedustaja Jukka Vihriälä (RAY) ja perään juoksi keskusrikospoliisi.

Ja kun Vanhanen palasi Jenkkilästä, hänen suuhunsa oli, ilmeisesti keskustataholta, laitettu maalaisliittolaista, arkaluonteisiin säätiötilanteisiin sopivaa väistelykieltä. Tuon kielen kääntäjää ei ole vielä Suomesta löydetty.

Vanhanen saa nyt maksaa laskun omasta erakkomaisuudestaan. Olisi kannattanut hankkia itselleen kunnon sisäpiiri. Tai ainakin hankkia ystäviä Nuorisosäätiön piikkiin.

 

Ma 25.01.2010 @ 16:26A-tuubi

A-STUDION KYSELY EDUSKUNNAN ULKOASIAINVALIOKUNNALLE

A-STUDION KYSELY EDUSKUNNAN ULKOASIAINVALIOKUNNALLE
Tammikuu 2010

 

PITÄISKÖ SUOMEN LÄHETTÄÄ LISÄÄ SOTILAITA AFGANISTANIIN?

KYLLÄ: 2

EI : 6

EHKÄ: 4

EI OSAA SANOA: 1

Kyselyyn vastasi 13 ulkoasiainvaliokunnan 17:stä jäsenestä. Kyselyyn eivät vastanneet Eero Heinäluoma (Sdp), Antti Kalliomäki (Sdp), Katri Komi (Kesk.) ja Ben Zyskowicz (Kok.)

KYLLÄ!

Eero Akaan-Penttilä (Kok.):

”Lähtökohta on, että pitää lähettää, koska YK-mandaatilla toimiva taho pyytää. Tilanne on erittäin vakava Afganistanissa, tavoite on kaukana, me olemme olleet siellä kauan aikaa. Jos lähetämme lisää joukkoja, puhutaan vaikeasta ja vaarallisesta päätöksestä, josta voi tulla ikäviä seuraamuksia. Siellä ollaan lähes sodanomaisissa tilanteissa, voi tulla haavoittumisia tai kuolemia. Se täytyy muistaa. Sinkkiarkkusyndrooma voi olla lähellä, kun ensimmäinen kuolonuhri tulee, aletaan vasta ihmetellä päätöksiä.”

Ilkka Kanerva (Kok.):

”Suomella on nyt rahkeissa varaa kun Suomen rauhanturvaoperaatiot ovat muuten supistumassa.”

”Siviilipuolta pitää vahvistaa mutta siihen ympärille tarvitaan sotilaallista turvaa. Pohjoisilla alueilla paine kasvaa, mikä johtuu Pakistanin tilanteesta, se tekee tekee alueesta entistä potentiaalisemman kohteen terroristien iskuille.”

”Suomella on myös ylivoimaisesti ohuin miehitys pohjoismaista Afganistanista, ja on sittenkin vaikka nostetaan kahteensataan sotilaaseen. Ei 200 sotilasta ole Suomen kannalta iso panostus, jos mietitään meidän muita rauhanturvasatsauksia.”

”Tämä on YK:n operaatio, se on ihan höpöpuhetta että 80 lisäsotilaan lähettämisellä lämmitellään USA:n nuotiolla.”

EI!

Timo Kaunisto (Kesk.):

”Lisäjoukkojen lähettäminen olisi ristiriidassa sen kanssa, että Suomi on ollut rauhanturvaamisen suurvalta.”

”Afganistanin tilanteeseen pitää löytää muita ratkaisuja kuin sotilaallinen ratkaisu.”

”Turvallisuustilanne on yksi syy olla lähettämättä lisäjoukkoja.”

Aila Paloniemi (Kesk.):

”Jos joka kerta pohditaan vain lisäjoukkojen lähettämistä, kaikki muut
elementit jäävät vähemmälle. Nyt olisi kansainvälisen yhteisön ja Suomen korkea aika miettiä
Master Plania, mitä Afganistanissa oikeasti pitäisi tehdä.”

Eero Reijonen (Kesk.):

”Afganistanissa joukkoja on tällä hetkellä 120, myöntymisvalmius on 145. Toivon ,että yli 145 ei mennä. En usko, että massiivisella joukkojen lisäämisellä saadaan lopputulosta aikaan.”

Pekka Haavisto (Vihr.):

”Pitäisin joukkojen määrän ennallaan tässä vaiheessa. Ei kannata lisätä ennen kuin on poliittinen toimintasuunnitelma, rauhansuunnitelma Afganistanissa. Voidaan tehdä enemmän kehitysyhteistyön puolella, mutta itse kovaan rauhanturvatoimintaan en lisäisi joukkoja. Yhdysvaltain pyyntöön ei tule suostua, Suomi voi tehdä muulla tavoin osuutensa Afganistanissa.”

Elisabeth Naucler (Rkp):

”Kriisiä ei voida ratkaista sotilaallisin keinoin. Suomen täytyy panostaa sotilaiden sijasta siviilikriisinhallintaan.”

Annika Lapintie (Vas.):

”Lisäjoukot eivät edistä rauhaa Afganistanissa, ne vain kääntävät siellä kansaa länsivaltoja vastaan.”

”Lisäjoukkojen lähettäminen kertoisi siitä että suomalaiset ovat valmiita lähtemään sotimaan Afganistaniin. Kertoo siitä että halutaan olla USA:n ja Naton ystäviä.”

”Suomen sotilaat Afganistanissa haittaavat Suomen perinteistä imagoa rauhanturvaajana.”

EHKÄ…

Pekka Ravi (Kok.):

”Suomen pitää vahvistaa läsnäoloa, mutta haluan nähdä selvityksen mikä on Suomen tehokkain tapa auttaa Afganistania. Myös turvallisuustilanteesta pitää saada selvitys. Jos panostusta lisätään, täytyy joukoilla olla mahdollisimman hyvä varustus.”

Pertti Salolainen (Kok.):

”Riippuu siitä, tuleeko Suomelle uusi vastuualue. Lähtökohta joka tapauksessa tulee olla siinä, että siirrämme painopistettä siviilipuolelle ja koulutukseen. Joukkojen lisäämisen tulee joka tapauksessa olla maltillista, mielestäni suomalaisten joukkojen määrä ei saa kasvaa ainakaan yli kahdensadan. Sekin riippu siitä, tuleeko meille lisää vastuualuetta ja mitä meidän kokonaisstrategiaksi siellä määritellään.”

Kimmo Kiljunen (Sdp):

”Sotilaita tarvitaan Afganistanissa rauhoittamaan tilannetta niin, että siiviliapua voidaan antaa. Sillä voi myös perustella suomalaisten lisäjoukkojen lähettämistä.”

”Suomi on osa kansainvälistä yhteisöä, meidän on annettava oma panoksemme. Ja me olemme siellä YK:n mandaatilla.”

Jutta Urpilainen (Sdp):

”Mikäli siviiliprojektien toteutus sitä edellyttää, voi Suomi myös harkita väliaikaisesti maltillista sotilaiden määrän kasvattamista. Samalla afganistanilaisille on annettava kuitenkin selkeä viesti siitä, että joukot ovat maassa väliaikaisesti ja että afganistanilaisten on otettava merkittävämpi vastuu omasta maastaan ja sen turvallisuudesta.


EI OSAA SANOA?

Markku Laukkanen (Kesk.):

”Haluan ensin nähdä hallituksen esityksen, on mahdoton ottaa kantaa kysymykseen ennen hallituksen esitystä. Tärkeintä on, että selonteko annetaan eduskunnalle. Ei riitä, että vain ulkoasiainvaliokunta sen käsittelee. Tämän täytyy olla myös eduskunnan päätös. Selvityksessä täytyy tulla kunnon avaus, mitä siviilikriisinhallinnan painottaminen tarkoittaa. Tarkoitus on auttaa Afganistania kohti normaalia, demokraattista yhteiskuntaa, jotta maahan saadaan sairaaloita, kouluja yms.”

 

Pe 15.01.2010 @ 13:33Petri Sarvamaa

Hazard, Halme ja demokratia

Kirjoitin Uuden Suomen verkkosivuille blogimerkinnän Kaarina Hazardin Halme-kirjoituksesta.


Kirjoitukseni ei ollut hetken purkaus. Ymmärsin tasan tarkkaan Kaarina Hazardin yhdeksi maaliksi tietynlaisen median/tavan käsitellä asioita. Mutta epäonnistuneen mediakritiikin takaa huokui sellaista kylmää, joka vaati mielestäni todella topakan reaktion.


Halusin mennä kokonaan olettamani Hazardin ”ilmitason” ohi (joskin kyseenalaistan senkin) ja avata keskustelun kulttuurimafiasta, joka esiintyy todellista älyään, tunneälyään ja sivistystään varmemmalla äänellä. Tämä valittujen joukko täyttää ne tunnusmerkit, joita sille yleensäkin asetetaan; ns ”Habermas-testi” on läpäisty. Tällä viittaan yleensä eurooppalaisessa ja varsinkin suomalaisessa yhteiskuntatieteellisessä opetuksessa ja keskustelussa suuresti rakastetun Jürgen Habermasin nimeen.


Kuinka usein sinä olet kuullut erilaisissa yhteiskunnallisissa kaljamukikeskusteluissa näiden älykköjen heiton ”no sehän nyt on täys idiootti!” Minä olen kuullut. Olen kuullut niin monta kertaa, että nyt oli aika heittää kapula rattaisiin. Hazardin kirjoitus paljasti taustaltaan mielestäni ilmiselvästi mediakritiikkiin liittymättömiä ajatuksia, jotka ovat elitistisiä ja suvaitsemattomia.


Minua on nyt syytetty mm. "natsikortin" pelaamisesta. Siis siitä, että leimataan joku kevyin tai olemattomin perustein natsiksi, ilman sen suurempia tunnon tuskia. Natsiksi en Hazardia ole nimitellyt. Sen sijaan fasismin siemen itää hyvinkin sellaisessa maaperässä, josta Hazardin ajatukset kumpuavat. Siinä maaperässä joku muu kuin äänestäjä tietää paremmin, ketä pitäisi oman edun vuoksi äänestää. Tällainen ajattelu ei rakenna yhteiskuntaa yhtään sen enempää tai vähempää kuin ”itähelsinkiläisten luusereiksi leimattujen” mielipiteet ja äänestyspäätökset.


Ja aivan oikein. Habermas ei argumentoi koskaan ”no sehän nyt on täys idiootti”.

Keskustelu jatkuu A-tuubissa! Keskusteluun tästä
 

Ma 11.01.2010 @ 10:42Matti Virtanen

Korkein oikeus pani pisteen huijausväitteille

Korkein oikeus hylkäsi joulukuun puolivälissä toimittaja Mikko Niskasaaren ja Yhtyneiden Kuvalehtien muutoksenhakuanomuksen MOT:n toimittajan Martti Backmanin kunnian loukkaamista koskeneessa jutussa. Näin Niskasaaren sakkotuomio Backmanin kunnian loukkaamisesta tuli lainvoimaiseksi.

Helsingin hovioikeus ratkaisi tammikuussa 2009, että vastoin Niskasaaren väitteitä Backman ei ole antanut ohjelmissaan valheellista tietoa, esittänyt perättömiä väitteitä eikä tekaissut lukuja. Tässä blogissa julkaistuun aiempaan selostukseen ei siten ole mitään lisättävää.

Yli seitsemän vuotta kestäneessä jutussa käsiteltiin kahta Backmanin toimittamaa MOT-ohjelmaa ja niiden sisältöön kohdistuneita Niskasaaren syytöksiä Seura-lehdessä sekä internetissä. Hometalotutkimuksia koskeva ohjelma esitettiin 1998 ja metsiensuojeluun paneutunut ohjelma 2001.

Myös käräjäoikeus totesi, ettei Backman valehdellut eikä vääristellyt, mutta se ei kuitenkaan tuominnut Niskasaarta rangaistukseen, koska toimittajan pitää muka sietää häneen kohdistuvia loukkauksia.

Hovioikeus oli tästä eri mieltä, koska Niskasaaren Backmaniin kohdistamat syytökset olivat vakavia, eikä hänellä ollut vahvoja perusteita tai todennäköisiä syitä pitää niitä totena. Niskasaaren menettelyä pidettiin tahallisena, ja hänet tuomittiin Backmanin kunnian loukkaamisesta 40 päiväsakkoon. Lisäksi hänet ja Seuran kustantaja Yhtyneet Kuvalehdet Oy tuomittiin maksamaan Backmanin asianajokulut sekä vahingonkorvausta.

Tarina ei kuitenkaan ole vielä ohi. Niskasaari ja häntä avustanut Yhtyneiden kuvalehtien asianajaja Heikki Salo ovat tehneet rikosilmoituksen kahta Backmanin todistajaa vastaan väärästä valasta sekä Backmania vastaan yllytyksestä väärään valaan. Heidän mielestään todistajanlausuntojen tarkentuminen käräjä- ja hovioikeuskäsittelyn välillä oli rikollista.

Pe 08.01.2010 @ 13:49Reetta Nousiainen, toimittaja Pressiklubi

Valta ja vahtikoira

Valta ja vahtikoira

Mediassa velloneen vaalirahakohun yhteydessä pohdittiin hieman myös journalistien suhdetta yhteiskunnan eliittiin. Perusasetelma on selvä: suomalainen media on tottunut olemaan hyvin lähellä valtaa.

Yksi helppo tapa havaita asia on seurata presidentinlinnan itsenäisyyspäivän juhlintaa: tänäkin vuonna linnaan oli kutsuttu suuri joukko merkittävässä asemassa olevia toimittajia suurista mediataloista. Suomessa tämä on tavallista eikä herätä kummastusta saati keskustelua.

Jo länsinaapurissamme Ruotsissa toimittajien etiikka on äärimmäisen paljon tiukempi. Toimittajat eivät osallistu poliitikkojen järjestämille illallisille.


Meillä pidetään jopa suotavana, että toimittajat osallistuisivat valtaeliitin järjestämille kokkareille ja illanvietoille. Esimerkiksi joulun alla miltei kaikki suuret etujärjestöt järjestävät glögitilaisuuksia ja pikkujouluja, joihin ottaa osaa suuri joukko toimittajia.


Muualta katsottuna suomalaisten toimittajien asenne näyttää oudolta, kuten Pekka Pekkala Helsingin Sanomien blogissaan http://www.hs.fi/juttusarja/pekkala/artikkeli/Luota+minuun+olen+toimittaja/1135251630121 kirjoittaa.


Läheistä suhdetta valtaan perustellaan verkostojen luomisella ja hyvien suhteiden ylläpitämisellä. Vasta-argumentti on se, että toimittaja tulee riippuvaiseksi lähteestään, unohtaa lähdekritiikin ja pahimmassa tapauksessa lähde voi käyttää toimittajaa omien tarkoitusperiensä esiintuomiseen. Voidaan kai ihan aiheellisesti kysyä, kertoisiko kukaan toimittajalle mitään sellaista tietoa, josta voisi seurata kiusallista julkisuutta omalle viiteryhmälle.


Sosiaalinen media tuo omat outoutensa myös toimittajien verkostoitumiseen: monet toimittajat ovat poliitikkojen ja talouselämän vaikuttajien - siis haastateltaviensa - kavereita facebookissa. Toisaalta tämä voi hieman lisätä läpinäkyvyyttä, mutta ammatillisen etäisyyden pitäminen voi tulla yhä haasteellisemmaksi, jos päättäjästä piirtyy sosiaalisessa mediassa hyvinkin sympaattinen kuva.


 

Ti 05.01.2010 @ 12:04Tiina Merikanto, toimittaja

Ajankohtaisen kakkosen Special: Pitkät jäähyväiset

Ei sitä päätetty 10 vuotta sitten, että tällaisen ohjelman teemme. Ajankohtaiseen kakkoseen tehdyissä alkuvuosien jutuissa käsiteltiin omaishoitajuutta ja Alzheimerin tautia, eikä tehty seuranta-dokumenttia. Kuitenkin jo 2000-luvun alussa syntyi mielessäni toive: olisiko toimittajan mahdollista kulkea Maire ja Kalevi Suojasen rinnalla pidempäänkin?

Mairessa ja Kalevissa yhtyi ainutlaatuisella tavalla halu jakaa kokemaansa muille ja rohkeus panna elämänsä ja itsensä alttiiksi. Kalevi on myös kirjoittaja, ajattelija ja sanan käyttäjä. Se, että nämä kaikki ohjelman tekoa edesauttavat asiat yhdistyivät samoissa ihmisissä, on harvinaista. Sain kuitenkin tämän etuoikeutetun mahdollisuuden. Kuljin omalta pieneltä osaltani Mairen ja Kalevin elämän matkassa, ilman valmista suunnitelma mihin päädymme. Se mitä syntyi, ei ole ohjelma taudista, vaan ihmisen elämästä, siihen väistämättä kuuluvasta kuolemasta sekä rakkaudesta.

Mairen ja Kalevin matka on ollut myös oman elämäni matkaa. Monet ohjelmieni ihmiset ovat opettaneet minulle paljon ihmisenä olemisesta ja elämästä. Menneenä vuonna 2009 ohjelmieni ihmiset kuljettivat minut perimmäisten kysymysten äärellä. 32-vuotias viime elokuussa syöpään kuollut neljän lapsen äiti opetti päivässä ja hetkessä elämistä. Katja Kotikangas (Silminnäkijä:Lähtölaskenta) johdatti minut syvemmälle sen ymmärtämiseen, että elämää ei ole varaa tuhlata, ei edes yhtä päivää. Samalla polulla olen kulkenut Mairen ja Kalevin kanssa. He ovat vieneet minut myös luopumisen matkalle. Elämässä on jatkuvasti valittava ja samalla luovuttava monista asioista ja ihmisistäkin. Mitä tänään valitsen ja mistä luovun? Millä perusteella? Mihin valintoihin voin itse vaikuttaa ja mihin en? Mikä on minun vastuuni?

Toisten asioiden valitseminen merkitsee luopumista toisista asioista. Valitseminen ja luopuminen ovat saman kolikon kääntöpuolia. Elämän kääntöpuoli on kuolema. Elämän rajallisuus, kuoleman todellisuus rikastuttaa elämää, ei synkistä sitä. Sen sijaan kuoleman tunkeminen pois todellisuudestani kaventaa elämääni. Elämän voima, rohkeus ja tyytyväisyys eivät häviä, enneminkin niitä tulee lisää. Olen siitä yhä vakuuttuneempi Mairen ja Kalevin sekä Katjan kanssa kulkemani matkan jälkeen. Tervetuloa matkalle mukaan.


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

To 31.12.2009 @ 15:08Jenni Pohtala

Paluu tarinoista todellisuuteen

"Lapsuuden satutarinoista se lähti.
Prinsessa Tähkäpään huisin pitkä tukka.
Lumikin huulet, punaiset kuin veri."


Näin kuului Päivän puristukseni alku vielä muutama tunti sitten. Ideana oli kertoa rakennekynsien laittamisen kaltaisista tämän päivän kaunistautumisriiteistä.
Tämä maalaileva tarina oli edessäni vielä sinä hetkenä, kun saapui tieto Sellon kauppakeskuksen ampumavälikohtauksesta.
Tapahtui nopea putoaminen pilvistä alas. Sadut huuhtoutuivat mielestä ja aivonystyröissä alkoi hakata kysymys: miksi? Tarkennettuna lause kuuluu, miksi taas?

Suomea on nyt tasaisin väliajoin järkyttänyt vastaavan kaltaiset tragediat. Ensin oli Myyrmannin pommi-isku sitten Jokelan ja Kauhajoen kouluampumistapaukset.
Juuri eilen luin Helsingin Sanomien nettisivuilta tämän kaltaisen otsikon: asiantuntija varoittaa kolmannesta koulusurmasta.

Parhaillaan on menossa työharjoitteluni viimeinen päivä. Kuuntelimme aamulla työkollegani kanssa Disneyn klassikkokappaleita ja siivosimme paikkoja uudelle vuodelle.

Avomieheni puhelu katkaisi tunnelman. Hätääntyneenä kuului kysymys: missä olet! Siinä se oli. Keho tuntui kuin siihen olisi lykätty adrenaliinipiikki.
Kahvikupponen vaihtui kameraan, jota on yritetty parhaimman mukaan pitää vakaana, kun kädet ovat tahtoneet täristä.

Tuntuu epätodelliselta. Niistä lapsuuden saduista saakka meitä on yritetty valmistaa kohtaamaan kuolemaa. Aina se vetää kuitenkin hiljaiseksi ja erityisesti slloin, kun sille ei löydä syytä.

Miltä näyttää ensi vuosi? Säilyykö Suomi vieläkin ulkomaisen median otsikoissa ampumavälikohtauksillaan?

Sivut

Ajankohtaisputki

Tuubin täydeltä asiaa!

A-tuubi on uusi monimuotoinen ajankohtaiskanava netissä!

Blogiarkisto

2010

joulukuu

marraskuu

lokakuu

syyskuu

elokuu

heinäkuu

kesäkuu

toukokuu

huhtikuu

maaliskuu

helmikuu

tammikuu