Ajankohtaisputki

Auttaminen kielletty

Kerjääminen on todella kiusallista. Ulkomailla suomalainen hätkähtää, kun näkee äidin pieni vauva rinnallaan kerjäämässä, ja ajattelee, että kyllä sentään koti-Suomessa asiat ovat hyvin.

Mutta ei enää. Heti Helsinki-Vantaan kentällä nököttää kerjäläinen kuppi ojossa. Suomi ei ole enää turvassa kurjuudelta. Suurissa kaupungeissa on kymmenittäin Romaniasta tuotuja kerjäläisiä.

Suomessakin on köyhiä, mutta he pysyvät omissa oloissaan. Eivät he näyttele köyhyyttään yleisillä paikoilla toisten mieltä pahoittaakseen. Ei siis ihme, että julkinen köyhyys halutaan kieltää.

Suomessa kun ollaan, se pitää kieltää lailla,kuten kaikki ikävät asiat ja vääryydet. Sillä tavoin ne katoavat näkyvistä ja olemasta. Suomessa valtio hoitelee köyhyyden, niin ettei ihmisten tarvitse sitä nähdä.

Niinpä kokoomuslainen poliisi-kansanedustaja Juha Hakola on tehnyt lakialoitteen kerjäämisen kieltämiseksi.

Ikävä kyllä se rikkoo perustuslakia, jonka mukaan ihmisellä on oikeus hankkia toimeentulonsa haluamallaan tavalla, ja ilman, että häntä syrjitään kielen, alkuperän tai vammaisuuden perusteella.

Tämän voisi Hakolalle kertoa puoluetoveri Kimmo Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Mutta kas, hänkin on mennyt allekirjoittamaan lakialoitteen. Mielenkiintoista.

Nimittäin neljä vuotta sitten oli Sasillakin toinen ääni kellossa. Silloin hän puolusti prostituoidun itsemääräämisoikeutta, kun vihreät feministit yrittivät kieltää seksin ostamisen.

Ilmankos tämä tuntui niin tutulta. Riita kerjäämisen kriminalisoinnista on ihan sama kuin kiista seksin oston kriminalisoinnista. Mutta nyt roolit ovat kääntyneet täysin päinvastaisiksi.

Kokoomuspoliisi Juha Hakola korostaa, että kerjäläiset ovat ihmissalakuljetuksen uhreja. No niin sanottiin prostituoiduistakin neljä vuotta sitten. Mutta silloin Petri Salo, kokoomuspoliisi, vastusti jyrkästi lakia, koska asiakas ei voi tietää, onko nainen ”yksityisyrittäjä vai ihmiskaupan uhri”.

Nyt taas Helsingin yliopiston ylioppilaskunta puolustaa kerjäläisiä ihan samoilla sanoilla kuin kokoomuspoliisit prostituoituja aikanaan. ”Kriminalisointi ei ratkaise köyhyyteen ja syrjintään liittyviä ongelmia, vaan päinvastoin voi ajaa kerjäämisestä toimeentulonsa saavat romanit rikollisuuden pariin.”

Hankala juttu. En halua kiusata köyhiä raukkoja, mutta vihaan kerjäämistä. Siksi ehdotan, että otetaan uudestaan käyttöön tuo vanha lakiesitys. Ei kielletä kerjäämistä, vaan rahan antaminen. Siis rangaistuksen uhalla kukaan ei saa laittaa lanttia kerjäläisen kuppiin.

Mielellään tässä auttaisi, mutta voi voi, laki kieltää! Voisimme pitää hyvän omantunnon ja samalla säästää rahaa! Voimme panna kolikot parempiin tarkoituksiin, pysäköintiin.

Asiasanat:

bloki

kerjäläiset

kerjääminen

Timo Harakka

Kuka on populisti?

0 kommenttia

Jyrki Katainen haukkui viime viikolla sosialidemokraatit vastuun pakoilijoiksi ja populisteiksi. SDP onkin herättänyt huomiota maahanmuuton rajottamisella ja nyt irrottautumalla Kreikan lainapaketista.

Mutta kuvio on täysin järkeenkäypä.
Suomi jakautuu kahteen leiriin. Tämä on tietysti yleistys, mutta viime aikoina on alkanut näyttää siltä, että maassa on kaksi kulttuuria – ja niiden välillä kuilu.

Toinen leireistä on Kaupunki – vapaamielinen ja kansainvälinen. Toinen on Suomi – konservatiivinen ja isänmaallinen. Kaupunkilaiset ovat yksilöitä, joiden pitää aina saada tehdä, mitä mieli tekee. Suomalaisia velvoittavat perinteet, suku ja identiteetti.

Politiikassa keskusta ankkuroituu Suomi-identiteettiin, samoin ammattiyhdistysliike. Kokoomus ja vihreät markkinoivat taas kaupunkilaista tyyliä. - Tämä jako kertoo myös, ketkä ovat hyötyneet ja ketkä menettäneet EU:n myötä.

Mutta missä on SDP? Ei missään.
Alun pitäen demarit olivat kansainvälinen ja radikaali liike. Mutta kokoomus on vienyt tilan kaupungissa. Ja perussuomalaiset ilmaantuivat syömään kannatusta vastakkaisesta suunnasta.

Mikä selvimmin erottaa nämä kaksi kulttuuria? Se miten suhtaudutaan vieraaseen, ulkopuoliseen, poikkeavaan, erilaiseen, eriväriseen. Siksi demarit ovat käyneet somaleiden ja kreikkalaisten kimppuun. Seuraavaksi listalla ovat suomenruotsalaiset ja seksuaaliset vähemmistöt.

Moni vanha demari on kauhuissaan SDP:n linjanmuutoksesta. Liisa Jaakonsaari kirjoitti kaupunkilaisten kerholehdessä eli Facebookissa näin: ”Kyllä on noloa. Alennustila.”

Mutta pitää muistaa, että nämä uudet asenteet eivät ole demareille mikään periaateasia, vaan pelkkää raakaa vaalimatematiikkaa. Nimittäin äänestäjien ylivoimainen enemmistö on perinteisiä suomalaisia, eikä fiinejä kaupunkilaisia.

Mutta eivät demarit oikein osaa tätäkään taktiikkaa.

Ison puolueen on puhuteltava molempia leirejä. Siksi Keskusta on luonut suurella vaivalla itselleen myös kaupunkilaiset kasvot (Olli Rehn, Anneli Jäätteenmäki.)
Nyt puheenjohtajavaalissa on vaihtoehto molemmista leireistä – Mauri Pekkarinen tai Mari Kiviniemi.

Kokoomuksessa on myös selkeä roolijako. Maahanmuuttaja-asioissa esiin suorastaan tunkee Alexander Stubb, joka joka tapauksessa on kansan enemmistölle ihan liian herraskainen.

Sen sijaan Jyrki Katainen suorastaan kehottaa suomalaisia arvostelemaan maahanmuuttoa. Eli kokoomus puhuttelee samalla myös vanhoillista väkeä. (Ja joka toista haukkuu, on itse – Katainenkin on populisti.)

Mutta demarit hyppäävät suoraan laidasta laitaan. Ensin ollaan Halosen-Tuomiojan linjalla niin radikaalia, niin radikaalia. Sitten ollaan Rajamäen-Heinäluoman johdolla niin impivaaralaista, niin impivaaralaista.

Että mahtavatko demarit itsekään tietää, mitä mieltä he asioista oikeasti ovat. Jos ovat.

Asiasanat:

Oikeus valvonnan ulkopuolella

2 kommenttia

Tämänkertainen MOT-jakso Naapuri-blues on jatkoa toimittamaani sarjaan, jonka aiemmat osat olivat nimeltään ”Häätö-blues” ja ”Ostari-blues”. Yhteistä näille jutuille on, että ne ovat tarinoita pienen ihmisen osasta yhteiskuntakoneiston rattaissa.

Trilogian täydentävä kolmas osa kertoo naapureiden katkerasta vihanpidosta ja siihen liittyneistä oikeuden tuomioista. Tarinan päähenkilö, maanviljelijä Tuomo Halmemies tuomittiin naapurinsa töytäisemisestä autolla 60 euron sakkoihin.

Kannattaako nyt näin vähäpätöisestä asiasta tehdä puolen tunnin ohjelma valtakunnalliselle tv-kanavalle? Naapuririitojahan löytyy vähän jokaisesta kylästä, eikä kuudenkympin liikennesakoissakaan ole paljon kummasteltavaa.

Tämän raportin tapahtumaympäristöä ovat riita ja naapurikiusaaminen, mutta jutun polttopiste on muualla. Keskiössä on suomalainen oikeuslaitos sekä laillisuusvalvontaviranomaiset, joiden tehtävä on tarjota oikeutta ja laillisuutta kahnauksiin joutuneille kansalaisille. Vaihtoehtona sille on oman käden oikeus.

Tuomioistuimet käyttävät kovinta mahdollista yhteiskunnallista valtaa. Ne voivat viedä ihmiseltä vapauden, omaisuuden ja kunnian.

Silti tuomioistuinten vallankäyttöä valvotaan hämmästyttävän heikosti. Suomessa media on perinteisesti selostanut oikeudenkäyttöä kunnioittavan välimatkan päästä, oikeuden ratkaisuja kyseenalaistamatta. Vallan vahtikoiria ei ole juuri nähty oikeuslaitoksen tontilla.

Syyttäjä käyttää yksilönä jopa vielä suurempaa valtaa kuin tuomarikollegio. Portinvartijana syyttäjä päättää kuka joutuu tai pääsee tuomioistuimen eteen ja kuka ei. Ja syyttäjän syytteistä menee tuomioistuimissa 95 prosenttia lävitse.

Useimmat suomalaiset eivät koskaan elämässään joudu oikeuteen. Ja suurimmalle osalle heistä, jotka joutuvat, kokemus on ainutkertainen. Heille juttu ei ole milloinkaan pieni, vaan aina suuri.

Maanviljelijä Tuomo Halmemiehen tapaus osoittaa vaikuttavasti, kuinka suuri asia näennäisesti pieni oikeusjuttu asianosaiselle on. Sen mukana maailma pysyy pystyssä tai romahtaa.

Myöskään oikeusistuimen ei koskaan tulisi pitää mitään ratkaistavanaan olevaa juttua niin vähäpätöisenä, että siitä voidaan tuomita riitaa puolittaen jotakin pientä, ikään kuin varmuuden vuoksi.

Jos Tuomo Halmemies tuomittiinkin syylliseksi rikokseen ilman selvää näyttöä, niin kuinka edustava tämä tapaus on, jos ajatellaan Suomen koko oikeuslaitosta?

Sen tiedämme, että Suomen tuomioistuinlaitos on vajonnut mutasarjaan oikeusjuttujen kestolla mitattuna. Siitä Suomi on jo saanut kymmeniä tuomioita Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta, eikä loppua ole näkyvissä. Halmemiehen tapaus panee epäilemään, että Suomen oikeusistuimet tuottavat myös sisällöllisesti kelvottomia ratkaisuja.

Kysymys Halmemiehen tapauksen edustavuudesta on itse asiassa tarpeeton. Yksikin oikeusmurha on liikaa, oli asia kuinka pieni tahansa. Semminkin kun asiaa koskeva oikeusohje on yksinkertainen: epäselvässä asiassa on tuomittava syytetyn eduksi.

Tai niin kuin Amerikassa sanotaan: ”Beyond reasonable doubt”. Syytetty on vapautettava, jos hänen syyllisyyttään vastaan voidaan esittää järkevä epäilys.

Voiko kukaan väittää, että Halmemiehen syyllisyyttä ei olisi voitu epäillä järkevillä perusteilla?

Asiasanat:

Häädöt

Häätö-blues

laillisuusviranomaiset

Ostari-blues

Kallis euromaa

1 kommentti

Markkinat, oi markkinat. Odotimme tänään sydän pamppaillen, hyväksyvätkö markkinat euroalueen rahoituspaketin vai eivät, nauttivatko Euroopan valtiot markkinoiden luottamusta.

Markkinat paheksuvat nimittäin sitä, että kaikki Euroopan maat ovat ylivelkaantuneet. Suomikin velkaantuu joka vuosi kymmenen kaksitoista miljardia lisää. Mistä moinen leväperäisyys – ostavatko suomalaiset kulutusluotolla avoautoja ja kylvetäänkö täällä sampanjassa?

Niin. Markkinat eivät ehkä muista, mutta valtiot joutuivat ottamaan satoja miljardeja velkaa – pelastaakseen markkinat. Siitähän on jo vuosi aikaa. Silloin se valtava elvytys oli fantastista viisautta, mutta nyt sitten taas paha synti, josta pitää rangaista – mieluiten puolustuskyvyttömiä. Tuo velan tuoma kestävyysvaje peritään tällä vuosikymmenellä lapsilta, vanhuksilta ja sairailta. Julkisista palveluista leikataan rahat yksityisille rahastoille.

Anteeksi, tämä on nyt sitä populismia. Mutta. Sen verran Jyrki Kataistakin tämä rosvopankkien hyysäminen kyrsii, että hän jopa Brysselin yössä kypsyi kannattamaan kansainvälistä rahamarkkinaveroa. Jos kerran jokaisesta suklaapatukasta peritään arvonlisävero, niin miksei sitten jokaisesta keinottelusiirrosta – eikä Panda ole kai ajanut maailmaa melkein konkurssiin.

Rahamarkkinavero on vanha idea, sen keksi jo seiskytluvulla James Tobin. Suomessakin on yksi poliitikko, joka on eduskunnassa ajanut vuodesta toiseen pörssiveroa. Hänelle on naurettu. Häntä on pilkattu. Häntä on pidetty hölmönä.

Viime vuoden maaliskuussa eduskunnan kyselytunnilla Jyrki Katainen vastasi hänelle, että tämmöisiä riskejä ei Suomessa kannata ottaa. Mutta nyt on ääni muuttunut hänenkin kellossaan – kun koko muu Eurooppa ja Usa on ensin päättänyt panna pankit verolle. Koko maailma on siis seurannut tätä yksinäistä, rohkeaa suomalaista kansanedustajaa. Tämä on Bjarne Kalliksen voiton päivä.

Markkinat, oi markkinat. Ne osoittivat taas mahdollisimman konkreettisesti, ketkä ovat isäntiä talossa, niin kuin vanhoina hyvinä aikoina ennen finanssikriisiä. Nyt markkinat panivat Euroopan nimelliset johtajat seinää vasten ja antoivat aikaa aamukolmeen, kun ne heräilevät Aasiassa.

Mutta ehkä tämä oli viimeinen taisto – ja ensimmäinen voimannäyttö Euroopan liittovaltiolta, johon Suomi kuuluu, vaikka ei haluaisikaan. Eikä muuten ulkopuolella pysytteleviä brittejä kannata yhtään kadehtia. Englantilaisilla on edessään verta, hikeä ja kyyneleitä – ja vielä aika monta valvottua yötä.

Asiasanat:

rahoitusmarkkinat

rahoituspaketti

velka

Ateenalaisten laulu

1 kommentti

Jokainen suomalainen lainaa nyt Kreikalle kolmesataa euroa. Rahoja emme luultavasti koskaan näe, mutta hyvällä tuurilla velat kuitataan ouzo-pulloina. Matti Vanhaselle fetana.

Ikävä kyllä tämä ei ole vitsi. Suomen hallitus ei voi taata, että saamme koskaan takaisin Kreikalle lainaamamme 1,6 miljardia euroa.

Kriisi on pysäytettävä nyt, heti. Ei haittaa, että Kreikka vuosien päästä unohtaa maksaa tai "järjestelee" velkansa mikä Financial Timesin mukaan on varma asia.

*
Miksi, moni kysyy. Kreikka tuli euroon mukaan petoksella. Se ei koskaan oikeasti täyttänyt yhteisvaluutan ehtoja. Miksi me nyt pelastamme Kreikan?

Totta on, että kreikkalainen kalenteri herättää hämmästystä. Valtion virkamies saa palkkaa neljältätoista kuukaudelta, eikä häntä voi erottaa ennen kypsää, viidenkymmenen vuoden ikää. Jos virkamies saattuu kuolemaan, hänen naimaton tyttärensä voi nostaa isän eläkettä ks. linkki/Iltasanomat

Lissabonin sopimuksen artikla 125 nimenomaan vakuuttaa, että euromaat eivät takaa toistensa velkoja. Nyt on oikea vaara, että piikki pannaan auki. Siksi olisi oikeudenmukaista, että kreikkalaiset kaivaisivat varastorasvasta vanhat drakman painolaatat ja palaavat omaan rahaan.

Mutta maailma ei ole oikeudenmukainen. Jos Saksan tuomarit tai Ranskan mellakoitsijat kaatavat Kreikan avun, euroaluetta ja koko EU:ta uhkaa hajoaminen. Oikea ratkaisu olisikin nyt tiivistää ja tiukentaa Euroopan rahaliittoa, mutta kas vaan, sitä ei nyt uskalla esittää kukaan, edes Paavo Lipponen.

*
Kreikan puliveivauksessa on paljon samaa kuin äskeisessä finansskriisissä. Kun huijaus paljastuu, huijattujen täytyy maksaa huijareille lisää. Rötöstelijät eivät joudu vastuuseen, sillä kun yksi törttöilee, kaikki joutuvat vaaraan.

Parasta olisi, jos eurooppalaiset saisivat vastikkeeksi edes 300 euron matkailusetelin. Etelän loma piristäisi meitä pohjoisen puurtajia ja kohentaisi kaivatusti Kreikan talouttakin.

Mutta ruotsalaisille ei anneta. Ne pirulaiset osasivat odottaa jotakin tällaista jäivät kokonaan pois eurosta. Taas ne selvisivät, tästäkin sodasta, ilman yhtäkään uhrausta.

*
”Suomalaisten ei Kreikan takia tarvitse luopua mistään”, lupasi Jyrki Katainen. Niinkö? Nämä sanat Katainen saa varmasti vastaansa vaalien alla. Puolella toista miljardilla kun olisi saanut yhtä ja toista, lasketaan oppositiossa. Esimerkiksi kahdeksansataa Heinolan reumasairaalaa. *

Asiasanat:

Laillinen puhallus

1 kommentti

Tämän viikon MOT:ssä kerrottuun Ruukki Groupin tarinaan sisältyy opetus. Se on malliesimerkki siitä, miten pörssiyhtiö voidaan ottaa haltuun ja miten yhtiön kassa voidaan tyhjentää - täysin laillisesti.

Danko Končar on myynyt Ruukki Groupille kokonaan tai osin omistamiaan yrityksiä. Hän on netonnut tästä toista sataa miljoonaa euroa ja nettoaa vielä lisää, jos lisäkauppahinnat maksetaan suunnitellusti.

Ruukki Group on kohta kahden vuoden ajan ostanut omia osakkeitaan ja mitätöinyt niitä. Rahaa tähän on mennyt yli 70 miljoonaa euroa. Touhusta hyötyvät yhtiön pääosakkaat, ennen muuta Končar itse. Heidän omistusosuutensa yrityksestä nousee ilmaiseksi, siis ilman että he laittavat itse senttiäkään likoon.

Myös pääomanpalautuksilla ja osinkojen maksamisella pelataan pääomistajien pussiin. Kymmenestä suurimmasta omistajasta kuusi on ulkomaalaisia. Kolmen suomalaisen osuus osakepääomasta on vain kuusi prosenttia. Yhtiöstä ulos maksettavat rahat matkaavat siis ulkomaille.

Lisäksi Ruukki Groupin omistus on hyvin keskittynyttä. Yhtiön neljä suurinta osakkeenomistajaa pitävät hallussaan 65 prosenttia osakkeista. Viidenneksi suurin osakkeenomistaja on yhtiö itse.

Danko Končar voi esikuntineen yrittää selittää mustaa valkoiseksi. Hän voi väittää, että kyse on Ruukki Groupin parhaasta. Eli siitä, että yhtiö menestyy. Toistaiseksi siitä on näyttöä kovin vähän. Isolla rahalla Končarilta ostetut kaivokset ja sulatot ovat tuottaneet vain tappiota.

Pikemminkin näyttää siltä, että Ruukki Group on ollut Končarille väline. Hän on käyttänyt yhtiötä omien tavoitteidensa saavuttamiseen

Ensimmäinen tavoitteista näyttää olevan kohta saavutettu: Yhtiön kassa on tyhjä. Reilut 300 miljoonaa euroa on pian käytetty loppuun.

Toinen tavoite on ollut viedä yhtiö Lontoon pörssiin. Myös sen saavuttaminen on lähellä. Listauksen pitäisi tapahtua syksyyn mennessä.

Mitä sen jälkeen tapahtuu? Sen tietävät vain Končar ja hänen liikekumppaninsa.

Yksi vaihtoehto on, että Ruukki Groupin mineraaliliiketoiminta ja yhtiön jäljellä oleva vapaa oma pääoma jäävät Lontooseen. Puunjalostusliiketoiminta listataan omana yhtiönään Helsingin pörssiin. Ruukki Groupin pääomistajat – siis Končar ja kumppanit – ottavat listauksessa kerätyt rahat mukaansa Lontooseen. Helsinkiin jäävät vain velat.

Pelkkää kuvittelua? Ehkä. Osakeyhtiössä päätökset tehdään enemmistön turvin. Danko Končar hankki tuon enemmistön liikekumppaneidensa avulla. Hän siis määrää tahdin, loppuun asti.

Asiasanat:

Danko Koncar

Ruukki Group

Berlussuomalaiset ja kansalliset sosialistit

12 kommenttia

Suomessa on mahdotonta olla ulkomaalainen. Perussuomalaiset vaativat, että ulkomaalainen menee töihin ja maksaa veroja. Ja nyt SDP:n johto ilmoittaa, että ulkomaalainen ei saa mennä töihin ja maksaa veroja.

Niinpä perussuomalaisia ilahduttaa viime viikon tilastotieto, jonka mukaan monista Afrikan maista tulleiden työllisyys on huomattavasti korkeampi kuin meidän suomalaisten. Mutta siitäpä demarit saavat sitten aiheen pelotella, että nuo kahdeksansataa kenialaista ja ghanalaista vie työpaikat kolmelta sadalta tuhannelta suomalaiselta työttömältä.

Ennen vanhaan, kun paperimies menetti työnsä, vasemmistö syytti työnantajaa ja kapitalisteja. Nyt demarit ovat löytäneet lamaan syyllisiksi liian ahkerat nepalilaiset ja filippiiniläiset. Tämä ei kuitenkaan ole rasismia, sanoo Eero Heinäluoma, vaan järkevä reaktio työttömyyteen.

Oikeastaan SDP toimii ulkomaalaisten omaksi parhaaksi. Nimittäin, jos he tulevat Suomeen töihin, se johtaa lisääntyvään rasismiin, sanoo Heinäluoma. Jos on sitä mieltä, että ulkomaalainen pelkällä olemassa olollaan synnyttää rasismia, silloin uskoo myös, että nainen on itse syyllinen, jos hänet raiskataan.

Onneksi ulkomaalaiset ymmärtävät itsekin pysyä pois Suomesta. Toisin kuin Soinin ja Heinäluoman kauhukuvista voi päätellä, ei tänne kukaan halua muuttaa. Heinäluoman lausuntoa edeltävänä päivänä julkaistiin toinenkin tilastotieto. Viime vuonna maahanmuutto Suomeen väheni lähes kymmenen prosenttia. Ja näillä puheilla vähenee lisää.

SDP on tavallaan johdonmukainen toiminnassaan. Aiemmin se tyhjensi Suomen maaseudun, joten nyt se pyrkii tekemään koko Suomesta muuttotappiovaltion.

Oikeasti pitäisi olla huolissaan siitä, että kukaan ulkomaalainen ei halua tulla elättämään Suomen sosiaaliturvasta nauttivia suomalaisia. Olisi helppo vain nauraa näille porukoille, sekä berlussuomalaisille että kansallisille sosialisteille, jotka vainoavat Suomen kolmen prosentin ulkomaalaisväestöä. Mutta heidän vihanlietsontansa uhkaa aidosti Suomen taloudellista tulevaisuutta. Rajojen sulkeminen on kallista leikkiä.

Sovitaan niin, että vanhainkodeissa demareita saa hoitaa vain aito, sinisilmäinen suomalainen. Kun 90-vuotias Heinäluoma yöllä soittaa kelloa, niin saamme nähdä, vastaako kukaan.

HBL Tisdag 27.4 - Heinäluoma vill stoppa invandringen

Tilastokeskus 20.4. - Työllisten osuus koko väestöstä suomalaisia suurempi useilla kansalaisuusryhmillä

Tilastokeskus 22.4. - Maahanmuuttoa viime vuotta vähemmän

Kelle kelpaa käytetty kodinkone?

1 kommentti

Ohjelmani MOT: Elektroniikan romuralli kertoo sähkö- ja elektroniikkaromusta käytävästä taistelusta.

Jätelaki ja asetus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta määräävät, että laitteet pitäisi ensisijaisesti käyttää uudelleen ja vasta toissijaisesti kierrättää, eli murskata materiaaleiksi. Lainsäädäntöä ei noudateta. Vain 0,3 prosenttia keräyspisteisiin tuoduista laitteista käytetään uudelleen kokonaisina laitteina.

Laitteiden jätehuollon pitäisi olla valmistajien ja maahantuojien vastuulla. Laitevalmistajien ja myyjien eli Sertyn ja Elkerin edustajat hokivat läpi koko haastattelun, että laitteita ei voida ohjata uudelleenkäyttöön, koska niille ei ole kysyntää. Kuluttajat eivät kuulemma halua ostaa käytettyjä laitteita. Samaan kuoroon yhtyi myös kierrätysoperaattori Kuusakosken edustaja Risto Pohjanpalo sekä valvova viranomainen, ylitarkastaja Teemu Virtanen.

Selitys ontuu. Ei kai lain noudattamatta jättämistä voi perustella sillä, että sen noudattaminen on vaikeaa? Jos uudelleenkäyttö on kerta kaikkiaan mahdotonta, niin lainsäädäntöä pitää muuttaa tai ainakin vaatia muutettavaksi.

Minulta jäi toimittajana kysymättä se olennaisin jatkokysymys: miten perustelette sen, että käytetyillä laitteilla ei ole kysyntää?

Keskeinen peruste lienee se, että käytettyjä laitteita ei nytkään osteta kuin hyvin vähän. Tämä on totta. Mutta ei kai laitteita osteta, jos niitä ei ole edes tarjolla? Jos ei ole tarjontaa, ei ole kysyntääkään. Laitteiden uudelleenkäyttö on vähäistä, koska laitteiden korjaamiseen ja kunnostamiseen ei haluta laittaa rahaa. Jokainen kuluttaja tietää, että uuden laitteen ostaminen on halvempaa kuin vanhan korjauttaminen. Elektroniikka on tänä päivänä käsittämättömän halpaa.

Silti kysyntää vielä halvemmille käytetyille laitteille varmasti olisi. Opiskelijat, työttömät, maahanmuuttajat, yksinhuoltajat ja muut köyhät varmasti kelpuuttaisivat myös pari vuotta vanhan pesukoneen tai mikroaaltouunin. Jutunteon aikana sain yhteydenoton esimerkiksi ruoka-apua jakavalta kansalaisjärjestöltä. He saavat ruokaa lahjoituksina ja tarvitsevat kylmälaitteita niiden säilyttämiseen. Uusia järjestöllä ei ole varaa ostaa. Käytetyt kelpaisivat heille hyvin.

Millasta sitten voisi olla toimiva uudelleenkäyttö? Kuvittellaan, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, siinä Suomenojan Bauhausin ja K-raudan vieressä, olisi suuri halli, jossa myytäisiin käytettyjä sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Tilat olisivat siistit ja valoisat, valikoima kattava. Hinnat kolmasosan siitä, mitä uusi maksaisi. Laitteet olisivat tarkastettuja ja korjattuja, ja niillä olisi takuu. Joko alkaisi olla kysyntää? Varmasti.

Mutta haluavatko uusien laitteiden tuottajat tällaista liiketoimintaa? Tuskin.

Asiasanat:

asetus sähkö- ja elektroniikkaromusta

Elker

jätelaki

Serty

Ydinvoiman hulluilla päivillä

0 kommenttia

Suomen ydinvoimakeskustelua seuratessa ei aina tule ajatelleeksi, että ydinvoimalabisneksessäkin on – kaiken muun ohessa – kyse tavaran ostamisesta ja myymisestä. Ostamiseen ja myymiseen liittyy mainonta ja markkinointi.

Suomen piti jo olla ranskalaiselle Arevalle paras mahdollinen markkinavaltti – toisin kävi. Ydinvoimamaineeltaan puhtaaseen Suomeen tilattiin maailman ensimmäinen EPR-voimala: maailman suurin, maailman turvallisin ja maailman kaikin puolin edistynein. Sen piti taata Arevalle voittajan asema ydinvoimalamarkkinoilla.

Olkiluoto-hankkeen venyminen ja kompastelu johtivat kuitenkin siihen, että EPR ei näyttänytkään enää asiakkaiden silmissä kovin houkuttelevalta, varsinkin kun se on aika kalliskin.

Viimeksi Areva hävisi korealaisille, kun Yhdistyneet arabiemiirikunnat tilasi neljä APR1400-reaktoria Korean valtionyhtiöltä tiettävästi kolmanneksen Arevan hintaa halvemmalla. Arevan toimitusjohtajan Anne Lauvergeonin potkut alkoivat näyttää varmoilta.

Nyt Lauvergeonin onni näyttää kuitenkin kääntyneen. Viikko sitten Areva ilmoitti sopineensa neljän uuden ydinvoimalan teknologian myynnistä Italiaan. Italialaiset eivät silti aio antaa Arevan vastata varsinaisesta rakennusprojektista – ehkä Suomen kokemuksista oppineina.

Yhdysvalloissa kolmisenkymmentä yhtiötä haluaisi rakentaa ydinvoimaa. On kuitenkin käynyt ilmi, että rahoittajat pitävät hankkeita taloudellisesti liian riskialttiina. Esimerkiksi luottoluokituslaitos Moody’s on ilmoittanut pohtivansa ydinvoimaa harkitsevien yritysten luottoluokituksen alentamista.

Ydinvoimayhtiöt ovat joutuneet kääntymään presidentti Obaman puoleen lainatakuiden toivossa. Obaman hallinto onkin luvannut Georgiaan suunnitellulle kahdelle reaktorille yhteensä 8,3 miljardin dollarin lainatakuut, jotka kattaisivat yli puolet reaktorien hinnasta. Muitakin lainatakuusopimuksia on tiedossa.

Takuut ovat kuitenkin suututtaneet eräät kuluttajajärjestöt. Ne katsovat, että jos ydinvoimalaprojekti ei kelpaa markkinoille sellaisenaan, se on syntyessään susi, eikä siihen liittyviä riskejä pitäisi maksattaa veronmaksajilla.

Markkinatalous ja ydinvoima näyttävät maailmalla sopivan huonosti yhteen. Näyttää myös, että ydinrenessanssi on kiihkein niissä maissa, joissa laitosten haltijoiden vakuutusmaksut ovat muita pienemmät.

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen ilmoitti viikonloppuna, että Suomen ydinvoimayhtiöt saavat tyytyä korkeintaan kahteen lupaan. Voimayhtiöt TVO, Fortum ja Fennovoima ovat periaatteessa kaikki edelleen kandidaatteja. Ne ovat kaikessa hiljaisuudessa esishoppailleet voimaloita kuudesta eri yhtiöstä. Malleja on Suomeen tarjolla yhteensä seitsemän, jotka löytyvät yllä olevista linkeistä.

Maallikosta näyttää, että muutama malleista karsiutuu alkuunsa, niin alussa niiden suunnittelu on. Kaikissa muissakin malleissa on Säteilyturvakeskuksen mukaan enemmän tai vähemmän korjailtavaa, jotta suomalaiset turvamääräykset täyttyisivät. STUK ei ota kantaa siihen, kuinka vaikeaa tai kallista tarvittavien muutosten tekeminen on.

Ohjelmassa Ydinvoimalaa ostamassa haastateltu OECD:n ydinvoimaosaston pääjohtaja Luis Echavarri antaa suomalaisille kaksi tärkeää neuvoa: Kannattaa hankkia vain testattua ja tunnettua teknologiaa, eikä pidä kiirehtiä turhaan.

Suomessa ei ilmeisesti noudateta

Asiasanat:

Areva

Mauri Pekkarinen

ydinvoima

Act of God

26 kommenttia

Terveisiä täältä jostakin. Viikonloppuni Manchesterissä on kohta viikkoni Manchesterissä
ja kuka tietää, muuttuuko viikko kuukaudeksi, kun koneet eivät lennä eivätkä palauta toimittajaa työpaikalle, koululaista kouluun eikä äitiä ja vauvaa äiti ja vauva –joogaan.

Olemme saarroksissa pohjois-Englannissa ja yhtäkkiä palautuu mieleen, mitä on maantiede. Englanti on saari ja Suomi on, anteeksi vaan, hel-vetin kaukana. Oikeastaan vasta yhden sukupolven ajan olemme onnistuneet nujertamaan maantieteen, poistamaan välimatkat, siirtämään Suomen reunalta keskelle.

Nyt koko Eurooppa on kuin sata vuotta sitten. Matka pohjoisesta Suomesta vaikka Pariisiin oli viikkokausien rankka seikkailu laivoilla ja höyryjunilla, yhteyksiä sai odotella ja aikataulut muuttuivat. Ei mitään halpalentojen pikapiipahduksia – tosin tällä hetkellä sanapari Easy Jet lähinnä naurattaa.

*
Vakuutusyhtiöiden kielenkäytössä tulivuorenpurkaus on Act of God, Jumalan teko. Ja tämä järkyttävä shokki tuo mieleen syyskuun yhdenneääntoista päivän terrori-iskun. .Maailma näyttää aivan erilaiselta kuin ennen viime torstaita. Yhtäkkiä koko yltäkylläinen länsimainen elämäntapamme on kyseenalaistettu, itsestään selvät vapaudet otettu pois. Emme edes tiedä, kauanko tämä jatkuu ja paheneeko se vielä. Olemme voimattomia ja avuttomia – edes rahalla ei voi ostaa luonnonvoimia.

Kun meidät nyt on pakolla pysäytetty, niin pysähdytäänpäs miettimään. Kuinka kauan tilanteen pitäisi jatkua, ennen kuin se tuntuisi luonnolliselta. Varmasti jo nyt liikeyritykset ovat korvanneet palaverimatkat toimivilla etäkokouksilla – eivätkä enää koskaan palaa järjettömään ja tehottomaan ees taas suhaamiseen. Kenties jo kuukauden päästä ihmiset alkaisivat vaihtaa lomalentoja kotimaan retkiin ja muihin elämyksiin. Matkasta tulisi erikoistapaus, jännityksellä odotettu juhla, niin kuin se ennen olikin ja joka se ilmastonmuutoksen hidastamiseksi saisi olla jatkossakin.

Ihmiskunnan elämäntapa voi ehkä sittenkin muuttua. Pitäisikö nyt tarttua tilaisuuteen – kun luonnonvoimat tekivät meidän puolestamme päätöksen, johon emme itse ole pystyneet?

*
Globalisaatio on peruutettu - tai ainakin lykätty.

Älkää silti joutuko paniikkiin siellä Suomessa. Vai ettekö ole vielä huomanneet, että te olette aivan saarroksissa, eristettyinä muusta maailmasta. Me pääsemme täältä Manchesteristä kyllä ihmisten ilmoille, mutta teistä on tullut taas suomalaisia: kaukainen arktinen heimo, te olette eksotiikkaa.

Koettakaa kestää, pitäkää pintanne. Yritämme lähettää apua teille heti kun voimme.

Asiasanat:

Timo Harakka