Skip navigation.
Home

Blogit

Mitä tehdä, kun majas on hallitus?

Näin Viron kansallispäivän kunniaksi sanomme kuulijoille tere tere ja tutustumme sukulaiskielemme sanaston erääseen kiinnostavaan erityispiirteeseen. Kuten tiedämme, viron ja suomen kielet muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Kielten nuotti on hyvin samankaltainen ja suuri osa sanoistakin on lähes identtisiä. Viron kielessä on kuitenkin myös satoja sanoja, jotka ovat samannäköisiä kuin suomen kielen sanat, mutta merkitsevät aivan muuta.

Esimerkiksi viron kannike ei tarkoita suomeksi kanniketta vaan orvokkia. Viron piim ei tarkoita piimää vaan maitoa. Kun Tallinnassa tulee kova hätä, ei kannata mennä veskiin, koska se ei ole vessa vaan mylly.

Asian tekee opiskelijalle haastavaksi se, että niin monet viron ja suomen sanat ovat samoja sanoja myös merkitykseltään. Esimerkiksi meri, vesi ja puu ovat Suomenlahden kummallakin puolella aivan samoja.

Tampereen yliopiston viron kielen lehtori Lembit Vaba kertoo, että syitä näiden niin sanottujen riskisanojen merkityssekamelskaan on useita. Lähes joka sanan kohdalla selitys on erilainen. Vaikka viro ja suomi ovat sukulaiskieliä, molemmilla on oma historiansa. Ja ensinnäkin: suomen kielen lähin sukulaiskieli on inkeri, viron taas vatja. Sukulaisuussuhde ei siis ole aivan välitön.

Viro on Vaban mukaan moderni kieli siinä mielessä, että sen sanat ovat muuttuneet paljon äänteellisesti ja lyhentyneet rajusti. Ja vaikka viro on monessa suhteessa moderni kieli, sen sanastossa on paljon merkityksiä, jotka ovat vanhempia kuin suomen kielessä.

Myös maidemme erilaiset naapurikansat ovat lyöneet leimansa kielten sanastoihin. Kun suomessa on lainasanoja eniten ruotsista ja venäjästä, viron kieleen on vaikuttanut eniten 1200-luvulla alkanut muutaman sadan vuoden mittainen saksalainen valtakausi. Seuraavaksi tulevat lainat muista balttilaisista kielistä, liettuasta ja latviasta sekä tietenkin vatjasta. Venäjästä viron kirjakieli on lainannut Lembit Vaban mukaan hyvin vähän, enemmän sanoja on neuvostovalloituksen aikana tarttunut puhekieleen ja murteisiin. Mutta esimerkiksi suomen kielestä tuttuja venäläislainoja savotta, urakka ja tolkku ei tunneta virossa lainkaan.

Suomen kielessäkin on vahva germaanisten lainasanojen linjansa, mutta suureksi osaksi saksalaisvaikutus on tullut kieleemme ruotsin kautta. Ruotsin kieli ei viroon ole vaikuttanut kovinkaan paljoa. Virollakin on kuitenkin länsirannikollaan ruotsinkielinen vähemmistönsä, esimerkiksi Ruhnun saari on täysin ruotsinkielinen.

Hiidenmaan ruotsalaiseen vähemmistöön liittyy tarina siitä, miten kyläläisten ja kartanonherran välille syntyi riita, jonka seurauksena koko kylä muutti Etelä-Ukrainaan. Ja siellä on vielä nykyäänkin kylä nimeltään Gammelsvenskby, Vanharuotsalaiskylä.

Myös Ulvi Wiren törmäsi suomea opiskellessaan viron ja suomen kielen riskisanoihin. Esimerkiksi viron sana homeelle on johdos harmaata tarkoittavasta sanasta halli. Home on siis viroksi hallitus. Aivan loogista!

Muutamien väärinkäsitysten ja selkkausten jälkeen hän päätti koota sanat kirjaksi, jonka nimeksi tuli Hääd pulmapaeva eli hyvää hääpäivää. Hän on aivan oikea ihminen vastaamaan, mitä on tapahtunut, kun mu naine on riisunud.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Superhousut valloittavat

|

Kuten me kaikki mainonnan ystävät ja ihailijat tiedämme, englannin kieli on tehokkaampaa ja kiehtovampaa kuin tylsä arkinen suomen kieli. Sotien jälkeen englannista on tullut oikea maailmankieli, joka on merkki siitä, että sen avulla kaikki asiat voi ilmaista paremmin, ytimekkäämmin ja kansainvälisemmin.

Me syrjäisessä maassamme asuvat suomalaiset ymmärrämme, miten tärkeätä kansainvälisyys on. Etenkin vaatteiden hankinnassa ei auta jumittua kansallisiin poteroihin ja vanhoihin luutuneisiin käsitteisiin. Erityisen tehokasta on englannin ja suomen kielen yhdistely. Yhdistelmän suurten tehojen vuoksi siinä piilee kuitenkin myös suurimmat vaaransa. Tämä on huomattu myös Imatralla, jossa paikallinen housujen erikoisliike Sipari ilmoitti Uutisvuoksessa näin:

No hätä ihmehousuja. Superhousut 59 euroa.

Samalla kun lukija miettii, onko mainoksen ensimmäinen sana englanninkielen kieltosana no vai suomen kielen huudahduspartikkeli no!, leikkeen lähettäjä, nimimerkki Helpotuksen huokaus miettii, mitä ihmettä nämä housut oikein pitävät sisällään. Piileekö ihmehousujen ihme siinä, että näissä housuissa ei tule ollenkaan hätä vai siinä, että hädän tullen ihmehousut toimittavat toiletin tehtävää superhousumaisen luotettavasti?

Samaa jäävät miettimään Aristoteleen kantapään fraasirikostuomioistuimen lautamiehet lähettäessään tuomion Imatran hätähousuille. Mutta no hätä, tuomio on vain symbolinen!
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Abc, koulubussi kävelee

|

Harvoin pääsee ihmisen lapsi todistamaan sellaista historiallista hetkeä, että voi seurata uuden kulkuneuvon nimeämistä tässä ihanassa reaaliajassamme! Kyllä, ja tästä harvinaisesta kunniasta saamme kiittää ystäväämme Veikkoa, joka lukee Turun Sanomansa huolella.

Veikko lähetti meille leikkeen tammikuisesta Turkkarista. Leikkeessä kerrotaan turkulaisesta kunnallisaloitteesta, jolla pyritään edistämään kävelevien koulubussien toimintaa. Kyllä, kulkuneuvon nimi on kävelevä koulubussi.

Kävelevän koulubussin idea on yksinkertainen: saman seudun koululaiset menevät aamulla läheiseen kouluun kävellen parijonossa niin, että oppilaiden vanhemmat toimivat kukin vuorollaan oppaana eli bussikuskina.

Ja nyt on turha hymyillä vinosti ja ajatella kaikkia muita hassuja turkulaisia asioita. Kävelevä koulubussi on kohta 20 vuotta vanha idea, ja se syntyi Brisbanessa Australiassa liikenneongelmien ratkaisuksi. Siitä lähtien walking school bus on levinnyt ympäri maailman, ensin angloamerikkalaisiin maihin ja nyt myös Skandinaviaan. Monessa maassa vietetään lokakuussa jopa kävelevän koulubussin teemaviikkoa.

Vuosien saatossa idea on saanut yhä uusia perusteita: nyt hankkeiden taustalla on paitsi yhä pahenevat liikenneongelmat, myös lasten ylipainon ehkäiseminen. Molemmat tuttuja ongelmia myös meille suomalaisille.

Joten nyt vaan tekemään koulumatkasta omille ja lähiseudun lapsille hosumisen sijasta hilpeä tapahtuma! Perusta sinäkin kävelevä koulubussi!
- - -
aristoteles(at)sci.fi

Monikäyttöinen mikrofoni

|

Kansalliset katastrofit tempaavat aina myös niitä raportoivat toimittajat mukaansa, sehän on selvää. Ihmisiä toimittajatkin vain ovat, vaikkakin pressikortilla varustettuja.

Nokian jätevesikatastrofi kosketti meitä kaikkia. Myös Helsingin Sanomien toimittajaa, joka raportoi kriisialueelta tammikuun lopulla näin:

Aikaisemmin illalla mikrofoniauto kierteli asuinalueiden kaduilla muistuttamassa puhdistuksen aloittamisesta.

Aristoteleen kantapää ei voi kuin ihastella sitä, miten toimittaja taidokkaalla sananvalinnalla antaa tehokkaasti sen vaikutelman, että asiat ovat Nokialla huonosti. Kun kovaäänisauton sijasta puhutaan mikrofoniautosta, ei siis autosta, joka huutaa kaiuttimillaan informaatiota ympäristöönsä, vaan autosta, jossa on äänitykseen tarkoitettu mikrofoni, lukija ymmärtää heti kouriintuntuvasti, että nyt Nokialla on meneillään kvartaali, josta jää paha maku suuhun.
- - -
aristoteles(at)yle.fi

Viitteitä lähetykseen 22.2.2008

Tällä kertaa musiikissa jatkettiin viime lähetyksen tunnelmissa, kuulimme siis lisää Albert Schweitzerin soittamaa Bachia. Tänään vuorossa fuuga g-molli BWV 578.

Suomen Kansallisbiografian kymmenen osaa on siis julkaistu SKS:n toimesta vuosina 2003-2007. Teossarjaan voi tutustua verkossa osoitteessa http://www.kansallisbiografia.fi/kb/
Samalta sivulta pääsee tutkimaan vapaasti luettavissa olevia artikkeleita sekä ostamaan käyttöaikaa maksulliseen sisältöön.

Kemppinen esitti kommentin "Death Row" -nimisestä sivustosta, jossa voi seurata sitä, onko tietty julkisuuden henkilö elossa vai kuollut. Blogin ylläpitäjä ei moista sivua löytänyt, mutta saman sisältöisiä saitteja löytyy useita, kuten seuraava:
http://www.wa-wd.com/

Esityslista 22.2.2008

Kansallisbiografia on Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran urakka, 10 erittäin
paksua kirjaa ja hakemisto-osa, 6 000 suomalaista elämäkertaa ja lähes 10
000 sivua.

On kyllä hintaakin.

Verkkokäyttäjäksi pääsee sangen kohtuullisin kustannuksin.

Teossarjan toimittajista dosentti Anneli Mäkelä-Alitalo on toinen vieraista
22.2. ja toinen on tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, jolta kysytään, onko
tällainen kuolleitten ihmisten henkilötietojen levitteleminen nyt laitaa.

Kysymyksiä esittävät ja keskusteluun heittäytyy vakioväki, Forsberg ja
Mäntylä. Biografia on muuten hiukan askarruttava teollisuutta ja
teknologiaa ajatellen...Erkki Laurila on mutta Matti Otalaa ei...

Elämäkertateosten historia alkaa viimeistään Plutarkhoksesta, joka keksi
viehättävän ajatuksen kytkeä yhteen näennäisen mielivaltaisesti pareja,
kreikkalaisia ja roomalaisia sankareita tai roistoja. "Kuuluisien miesten
elämäkertoja" on oikeastaan nimeltään "samansuuntaisia elämäntarinoita"
(Bioi parallelloi).

Suomessa ilmsetyi 1920-luvulla Kansallinen elämäkerrasto, jonka jälkeen on
jouduttu tyytymään erilaisiin matrikkeleihin ja yleishakuteoksiin.

Tapaus on merkittävä.

Sitä päivittelemme.

Koulu tappaa rakkauden musiikkiin

Moni muistaa koulun musiikintunneilta karmaisevat kokemukset laulukokeista, joiden myötä viimeisetkin musiikin riemun rippeet karisivat - pahimmassa tapauksessa loppuiäksi.

"Laulukokeet pitäisi kieltää lailla", sanoo musiikkikasvatuksen lehtori Riitta Tikkanen ja painottaa opettajan merkitystä innostavassa ja luovassa musiikinopetuksessa.

Mitä koulujen musiikintunneilla nykyään oikein tehdään, ja mikä on opetuksen päämäärä? Koulun ei tarvitsisi tappaa rakkautta musiikkiin, mutta onnistuuko se tavoitteessaan?

Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 25.2. klo 11.40, uusinta samana iltana klo 22.45. Toimittajana on Salla Mäenpää.

Viitteitä lähetykseen 15.2.2008

Tämän päivän musiikkikappale oli J. S. Bachin koraalipreludi O Lamm Gottes, unschuldig BWV 618 Orgelbüchlein -kokoelmasta, urkurina Albert Schweitzer.

Keskeinen kirja päivän vieraasta, Jorma Hynnisestä, on Pekka Hakon kirjoittama Jorma Hynninen omalla maalla (Otava, 1999).

Esityslistalla ja keskustelussa vilahti Dietrich Fischer-Dieskaun uudehko (DG, 2005) levytys "Dietrich Fischer-Dieskau rezitiert Melodramen" (Schumann, Liszt, Strauss, Ullman).

Puheeksi tuli myös psykologi Steven Pinker, jonka teoksista olennaisimpia puheena olleen "hard-wiring" -aiheen kannalta ovat The Language Instinct (1994) sekä The Blank Slate (2002).

Esityslista 15.2.2008

Selkeästä ääntämisestä

Perjantaina 15.2. mietimme puheen ongelmia ja vaikeuksia aloittamalla asian
ytimestä. Laulutaitelija Jorma Hynninen kertoo, ettei puheen opiskelu
poikkea mitenkään kumouksellisesti laulun opiskelusta. Se ei myöskään ole
välttämättä helpompaa.

Hynnisestä on laulajana sanottu, että kun hän on äänessä, kuulija ymmärtää.

Juhani Forsberg pappina ja Martti Mäntylä professorina - molemmat paatuneita
amatöörimuusikkoja - saavat tilaisuuden puhua muiden puhetyöläisten
asioista.

Ajatuksena on jatkaa juttua tuonnempana näyttelijän kanssa ja ottaa esiin
sekin kysymys, miksi äänikirjojen tekeminen näyttää olevan niin vaikeaa.
Romaanin lukeminen levylle on kaikkea muuta kuin helppoa ja myös
runonlausunnan perinne tuntuisi katkeilleen.

Omasta puolestani pohdin, millaiselta kuulostaisi melodraama.
Fischer-Dieskau julkaisi hiljan levyn Shcumannin ja muiden melodraamoja,
jotka siis koostuvat musiikista ja puheesta, välillä vuoroon, välillä
päällekkäin.

Tehdään numeroa

Tänään puhumme numeroista, numeroiden merkityksistä ja numerologiasta. Ehkä parhaiten numerologiaa on suomalaisten keskuudessa tehnyt tunnetuksi Tapio Rautavaaran esittämä klassikkokappale Korttipakka. Muistattehan sen tarinan, joka on tosi, sotamiehestä, joka joutuu puhutteluun siksi, että hänellä on jumalanpalveluksessa kädessään rukouskirjan sijasta korttipakka. Sotamies puolustautuu esimiehelleen selvittämällä, miten pakan ässä muistuttaa häntä vain yhdestä Jumalasta, kakkonen testamenttien määrästä, kolmonen pyhästä kolmiyhteydestä jne.

Korttipakan sanoittaja Seppo Virtanen ei ole ensimmäinen korttipakan lukusymmetrian avulla maailmaa selittänyt ihminen. Amerikkalainen T. Texas Tyler sanoitti vuonna 1948 kappaleen nimeltään The Deck Of Cards ja jo vuodelta 1788 on peräisin ranskankielinen painettu versio samasta tarinasta.

Numerot edustavat meille nykyihmisille tarkkuutta ja tieteitä, matematiikkaa, taloutta sekä fysiikkaa. Numeroita pidetään täsmällisinä, ja niitä käsittelevät tiedemiehet; fyysikot, talousmiehet ja matemaatikot, ovat meille mitattavan ja konkreettisen todellisuuden asiantuntijoita.

Numeroille on kuitenkin aina annettu myös muita kuin tarkkoja maailman mittaamiseen tai rahamääriin liittyviä merkityksiä. Pythagoras tunnetaan geometrisistä innovaatioistaan, mutta miestä kunnioitetaan myös numerologian isänä. Numerologeille ei riitä geometrian ja matematiikan maailmojen täydellinen kauneus, vaan he soveltavat matematiikan malleja konkreettiseen elämään niin, että ajattelevat esimerkiksi ihmisen syntymäpäivän numeroista laskettujen lukujen luonteiden kuvastavan tuota ihmistä.

Yksi numerologian pisimmälle edennyt haara on juutalainen kabbala-perinne. Kabbalistien mukaan suora tie paratiisiin ohi sen vartijoiden ja porttien löytyy juutalaisten pyhän kirjan tooran tekstien ja Talmudin suullisen perinteen numerologisista tulkinnoista. Nuo tekstit eivät kabbalistien mukaan ole merkityksellisiä sellaisinaan, vaan vasta kun ne on tulkittu numerologisten
avainten avulla. Kabbalismi on sukua monille muille mystiikan lajeille ja esimerkiksi vapaamuurariudessa on runsaasti kabbalistiikan piirteitä.

Myös raamattu on numerologien suosiossa. Raamatusta on peräisin monia tärkeitä lukuja: Jumaluus on kolmiyhteinen, neitsyitä oli seitsemän, opetuslapsia oli kaksitoista ja ilmestyskirjan pedon luku on tietysti 666.

Taiteen tekemisessä numerot ja matematiikka ovat olleet apuna aina. Etenkin arkkitehtuuri, kuvanveisto, maalaustaide ja musiikki ovat hyödyntäneet lukusarjoja ja geometrisia muotoja. Mutta miten numerot sopivat yhteen nykyaikaisen runouden kanssa? Vastikään seitsemännen runokirjansa Eisnteinin viimeiset sanat julkaissut Panu Tuomi kertoo.

- - -

aristoteles(at)yle.fi

Syndicate content