Aristoteleen kantapää on kuuntelijan todellinen ystävä. Annamme teille viikoittain sitaattivihjeen, joita harjoittamalla kielellinen ilmaisunne muodostuu ajan myötä värikkäämmäksi, täsmällisemmäksi ja rikkaammaksi. Näin teistä tulee väistämättä suosittu henkilö niin vapaa-ajalla kuin työpaikallannekin ja elämänne laatu paranee ratkaisevasti.

Hyvä ja yleinen tapa saavuttaa parempi elämä puhumalla on lainata viisauksia jo valmiiksi pitkälle edenneiltä hahmoilta. Monet pitkälle päässeet ihmiset ovat nähneet paljon elämää ja oppineet näkemästään suunnattomia viisauksia, joita he kertovat tavallisille kansalaisille sopivissa tilanteissa.

Luitko lehdestä, miten "Tarja Halonen on monta päätä edellä muita poliitikkoja"? Kuulitko televisiosta, miten Suomi on menossa "teknologiakylki edellä tulevaisuuteen"?

Tai oletko törmännyt johonkin muuhun huvittavaan, traagiseen tai mystiseen sanallisen rakennelmaan?

Aristoteleen kantapäätä tarvitaan! Kerro näillä sivuilla havaintosi sanallisista kummallisuuksista!

"Luin Sodan ja rauhan ensimmäisen kerran kirjallisuuden tenttiin Jyväskylän yliopistossa noin 20 vuotta sitten. Vetelin sen läpi iloisin ja kiinnostunein mielin, oli hauska olla mukana suurella sotaretkellä.tuntemattomissa maisemissa, outoina aikoina ja vieraissa kulttuureissa. Ihastelin kirjoittajan hämmästyttävää taitoa viihdyttää, imeä mukaansa, ikään kuin vangita mielenkiintoni.

Nyt, joulukuussa 2005, olen siis toisella kierroksella, tutkin ja ihmettelen. Miten J.A. Hollon sinänsä lennokas käännös vastaa alkutekstiä? Mikä suhde kuvauksella on historialliseen todellisuuteen, kirjailijahan kuvaa aikoja ennen syntymäänsä? Onko tämä taidetta? Tolstoihan kielsi vanhoilla päivillään itse suurimman osan tuotannostaan, mm. Sodan ja rauhan.

Lukupiirin ensimmäinen kirja on Leo Tolstoin Sota ja rauha. Voit kertoa lukukokemuksistasi tänne tai soittaa Lukupiirin suoraan radiolähetykseen 2.1.2006 klo 17.30 - 18.30.

Leo Tolstoin romaanijärkäle Sota ja rauha ilmestyi vuonna 1869. Monet muistavat ehkä lukeneensa kirjan etsikkovuosinaan maailmankuvansa rakennuspuiksi.

Mitä kirjan maailmankuvasta on jäänyt omaan ajatteluun? Vai onko Sota ja rauha vain eeppisen lavea kohtalonsinfonia, jonka sukutarinat vetoavat lukijaan? Ovatko Sodan ja rauhan pitkät taistelukuvaukset erottamaton osa teoksen filosofiaa vai strategiapeliin verrattavaa sota-aiheista viihdykettä?

Lukupiiri on YLE Radio 1:n kevään uutuus. Voit keskustella sivuilla Lukupiirin kohteena olevasta kirjasta tai soittaa suoraan radiolähetykseen alla mainittuina aikoina.

Kerran kuukaudessa kuuntelijat ovat tervetulleita puhelimitse jakamaan tärkeät ja ainutkertaiset, hilpeät ja liikuttavatkin lukukokemuksensa, joita piiriin valittu kirja on herättänyt. Puhelinnumero suoraan radiolähetykseen on 09 - 144 800.

Radiossa kirjasta ovat keskustelemassa kanssasi teatteriohjaaja, näytelmäkirjailija Juha Hurme ja toimittaja Tarleena Sammalkorpi.

Kirjateemoista ja -valinnoista voi tietysti keskustella näillä sivuilla.

Lähetyksen jälkeen katoaa monta. Projekti loppuu, huokaus kiirii ilmassa. Tehty mikä tehty.

Oma elämä katoaa löytyäkseen uudelleen, kovin samanlaisena kuin ennenkin. Aivot jauhavat seuravaa, ideaa ja ajatustra. Halu päästä taas pakonomaisen tekemisen, kokemisen ja deadlinen pauloihin on suuri. On levollista ja mukavaa, hetken. Syvä rauha kuitenkin vielä.

Ohjelman, tämän nettiradiokumentin on kuunnellut ehkä parisensataatuhatta ihmistä. Montakymmentä ystävääni sekä kollegaa. Laitoin korvan taakse kommentteja, muutamia seuraa tässä:

- Mielenkiintoinen, hauska, alku aika vaativa sitten rullaa

Ohjelma on valmis ja syötetty Ylen lähetysjärjestelmään! Tässä alla kuuluttajien tekstit ja itse ohjelmakin kuunneltavissa. Tämä netti on siis ensilähetys, radio seuraa perässä vasta huomenna. Minä taidan lähteä vähän kaupungille, elämään.

www.yleradio1.fi/mp3/dok_ulkopuolinenfi.mp3

Kesto 44'46

Todellisia tarinoita.
Ulkopuolinen.fi.
Tekijä ja ulkopuolinen: Mikko Paartola.
Tuottaja: Hannu Karisto.

1. lähetys la 3.12.05 klo 14.05
2 lähetys su 4.12.05 klo 22.05

ALKUKUUL:
Ohjelma on uudenlainen nettiradiodokumentti eli sitä rakennettiin blogin,
tekstiviestien ja satunnaisten kertymien avulla. Luvassa onkin siis kuvan,

Lähetin just tämän dokumentin tuottajalle seuraavan meilin:

Moi!

Täällä kuunneltavissa ulkopuolisen demo/final:

http://www.nettidokumentti.fi/media/audio/ulkopuolinenx3.mp3

kesto jotain vajaa 45

- tosi suurelta osin jo miksattu valmiiksi
- paljon nyansseja, ateljee, laaja spektri ääniä
- ehkä joitain tasoheittoja ja kohinoit jäljel
- netin kuva, sirpalemainenkin, mun kuva, blogien kuva
- noora luo kaaren ja henkilökohtaisuuden, kiitän häntä vielä paljon
- vaihdoin joitain valittuja pätkiä...audion ehdoilla..ei saa kertoa kellekään..

Olen todella väsynyt ja samalla onnellinen sekä maassa, jotenkin tälläinen monien ihmisten ajatuksia ja materiaaleja sisältävä juttu vie energiaa, samalla kun yrittää kehittää ilmaisua, blogia ja nettidokumentin muotoa. Kyllä mä kuitenkin pidän tätä jalostuneena kuolema.fi:stä.

Sain vihdoin valmiiksi, viimeisteltyä tähän radiodokumenttiin tulevan musiikin. Viimeisimmät dokkariani ovat olleet ns. teostovapaita musiikin suhteen. Eli käytännössä se tarkoittaa sitä etten käytä musiikkia tai sitten teen sen kokonaan itse.

Se että dokumentti on vapaa esitettäväksi vaikka netissä on minulle tärkeää, ja tietenkin tämän projektin suhteen välttämätöntä. Ehkä tulevaisuudessa dokumentaarinen ilmaisu vapautuu levitykseen liittyvistä kahleista. Radiodokumentti on muodoltaan niin vapaa että on luontevaa viedä se nettiin, uskoisin jopa välttämätöntä.

Tämän radidokumentin tuottajalta tuli viesti:

Tällaisessa projektissa on riskinsä mutta ilman niitä uutta ilmaisua ei löydy. Tässä voidaan testata netin ja radiodokumentin yhteistyötä, sitä miten blogiin kerätty materiaali soveltuu broadcasting-radiodokumenttiin. Onko nettiin liittyvä sattumanvaraisuus, sirpalemaisuus liikaa lineaarisesti kulkevassa radio-ohjelmassa? Toisaalta radio-ohjelman kuunteleminenkin on nykyään sirpalemaista tai sattumanvaraista.

Kuinka moni kuuntelee pitkää radio-ohjelmaa alusta loppuun. Toki niitäkin on, mutta valtaosan kuuntelutottumukset ovat toisenlaisia. Radiota kuunnellaan taustalla, pätkittäin. välillä keskittyneesti, välillä omiin ajatuksiin vaipuen kauemmaksi ohjelmasta. Välillä kuuntelija on ohejlmassa sisällä, välillä sisällä omassa elämässään eli ohjelmasta ulkona, ulkopuolisena. Välillä ohjelma suo kuuntelijalle mahdollisuuden katsella omaa elämäänsä ulkopuolisena.