Haastateltavana Tezoma Solutionsin perustaja ja toimitusjohta Kimmo Pekari. Interaktiivisia musiikkipalveluita nettiin, Zoice-nettiradio ja muita palveluita musiikkialan yrityksille.

Kimmo Pekari on ollut voimakkaasti kehittämässä uusia jakelutapoja nettiaudiolle sekä musiikille. Hänestä normaali broadcasting-toiminta on tulossa tiensä päähän, kuulijat haluavat vaikuttaa ja valita. Kehitystä jarruttaa tekniset seikat sekä sopimustilanne.

Ääni- ja mediataiteilija Petri Kuljuntaustan haastattelun toinen osa.

Haastattelun ajatuksia. Koko haastattelu kuunneltavissa alhaalla.

- Tekemisen kautta uusia muotoja, ei välttämättä aukene muutaman kokeilun kautta mitään syvempää

- Jos ohjelma on netissä on selailumahdollisuus, mutta jos luovia kokeiluja voi olla mukana generatiivisia mahdollisuuksia, esim. kuuntelun aikana ohjelma voi muuttaa muotoaan.

Tämä on nettiaudioraportin toinen osa. Raportti julkaistaan neljässä osassa jotka yhdistetään mahdollisten kommenttien ja korjauksien myötä. Tekstipohjaiset kaksi ensimmäistä osaa ovat tarkoitettu asiapitoiseksi johdannoksi, tiedoksi.

Ohessa julkaistavat audiohaastattelut syventävät tietoa ja sekä muodostavat vision, portin tulevaankin. Kyseessä on raportin kolmas osa. Lopuksi julkaistaan neljäs osa, joka on analyysi ja yhteenveto.

2. Nettiaudion sisällöistä

Nykyaikaisessa maailmassa usein tuntuu siltä, että monelle riittää se, että tuntee voikukan ja tietää, että muut kukat luokitellaan lahkoon ”muut kukat”. Eläinopissa taas riittää, kun tuntee hiiren ja oravanpyörän oravan.

Suomen kansallisooppera on yksi hienoimpia taidemuotoja. Koska kyseessä on kallis taiteen laji, kansallisoopperan johtaminen nostattaa intohimoja suuntaan jos toiseenkin.

Intohimot tarttuvat usein toimittajiin, vaikka journalistit pitävätkin itseään tyynenä ja kaiken nähneenä sakkina. Kun Suomen pankista tutun Sirkka Hämäläisen kiinnityksestä kansallisoopperan uudeksi puheenjohtajaksi uutisoitiin, ainakin Helsingin Sanomien verkkotoimittajan mieleen purjehtivat muistikuvat oopperan ohjelmiston Lentävästä hollantilaisesta. Toimittaja nimittäin otsikoi juttunsa seuraavasti:

Kansallista itsetuntoamme hivelee muutama seikka, joka tekee suomalaisista erityisiä. Eskimotkin osaavat juoda viinaa, unkarilaiset osaavat tehdä itsemurhia, mutta vain suomalaiset juovat kahvia ja syövät banaaneita niin kuin suomalaiset.

Ja kahvin takia jokaisen suomalaisen kannattaa lukea Stewart Lee Allenin kirja Paholaisen juoma, jossa mies omalla tavallaan matkustaa kahvin matkassa Etiopiasta Jemenin ja Turkin kautta Eurooppaan, josta viimein laivalla Brasiliaan ja Yhdysvaltoihin. Kirja kertoo lukemattomia tarinoita kahvin historiasta.

Valtiot haluavat erottua toisista valtioista selkeiden rajaviivojen ja aitojen avulla. Maa-alueella se on helppoa, mutta vesialueilla maiden väliset rajat eivät olekaan enää niin selviä. Viimeisin kuumia tunteita herättänyt rajaviivakiista käytiin Iranin ja Britannian välillä, kun väännettiin kättä siitä, olivatko pidätetyt brittisotilaat Irakin vai Iranin aluevesillä. Helsingin Sanomat otsikoi uutisen aiheesta näin:

Iranin ja Irakin välinen meriraja on kuin veteen piirretty viiva.

Kirjoittanut: Niina Mäkeläinen

Kun ihminen kohtaa ikuisen jään, ihminen sekoaa. Tämän todistin vähän aikaa sitten Argentiinassa, erään katamaraanin kannella.

Olin lentänyt Patagoniaan, maailman toiselle laidalle nähdäkseni ja kuullakseni jäätikön. Grönlannissa asuneen ystäväni mukaan jäätikön murtumisen kuuleminen vastaa kymmenen vuoden sinfoniakonsertteja.

Ääni- ja mediataiteilija Petri Kuljuntaustan haastattelun ensimmäinen osa.

Petri Kuljuntaustalla on äänitaiteilijan tausta, monelaisia projekteja vuosien varrella. Tämä antaa valmiuksia uusien tapojen miettimiselle. Netti on hänelle jakeluakanava joka tuo mahdollisuuksia ja vaikuttaa väistämättä sisältöihinkin.

Netissä on paljon audiokokeiluja ja yksityistä lähettämistä, tietynlainen perinteisyys tosin vaivaa niitä ja ehkä palautteen vähäisyyskin laimentaa innostusta. Netti toisaalta tuo mukanaan paljon, kyse onkin enemmän henkilöistä.

Satiainen ja täi. Jo pelkästään näiden hyönteisten nimet saavat aikaan epämääräistä kutinaa siellä ja täällä. Epäilyttävästä kutinasta huolimatta satiaiset ja täit ovat kuitenkin hyödyllisiä pikkuloisia. Niiden dna-eroja tutkimalla geenitutkijat ovat selvittäneet milloin ihmisestä tuli lähes karvaton, josta taas voidaan päätellä se, milloin aloimme käyttää vaatteita. Toimittaja Timo Paukku kirjoittaa aiheesta Helsingin Sanomissa näin:

Karvattomuuden alkua on nyt ajoitettu kutkuttavasti – satiaisiakin
tutkimalla.