J.P. Pulkkinen:

Lauantaina olin katsomassa jalkapallomaaottelua Suomi-Serbia runsaan 30 tuhannen muun kanssa. Stadikan eteläkaarteessa tyhjän katsomonosan keskellä oli serbien kannatusporukka, jolla oli banderolleja ja lippuja. Ennen ottelun alkua nurmikolle marssi puhallinorkesteri joka kajautti Serbian kansallislaulun, sen jälkeen Idols-tähti Kristian Meurman lauloi Maamme-laulun, johon iso osa yleisöstä yhtyi. Matsista ei enempää.

Urheilun kieli on monipuolista ja aktiivista niin kuin urheilu itse. Suuri osa eri lajien sanastosta on kuitenkin peräisin sotakuvastosta. Joukkueet hyökkäävät, pelaaja laukaisee, voittaja kukistaa ja nujertaa kanssakilpailijansa.

Onneksi tämä valtavirta on nyt murtumassa. Kirkkonummen Lynx-seuraa edustava suunnistaja Paula Iso-Markku totesi taannoin suunnistuksen erikoislehti Helsingin Sanomissa suunnistuksen erikoispitkän matkan SM-kilpailuista näin.

Ajauduin ennen rastia aivan liikaa oikealle. En tiedä, mikä vaikutti. Ehkä

Tietotekniikan sanasto on meille sanoista kiinnostuneille suomen kielen ystäville ja ystävättärille alituinen murheenkryyni. Englanninkielestä huolettomasti omaksuttuja hakkereita, kiigeneitä ja devaajia ei mielellään seivaisi omaan sanavarastoonsa, mutta useimmiten asiat käytännössä sujuvat parhaiten tätä modernia siansaksaa käyttämällä.

Yksi kielenkäyttäjän pahimpia vihollisia on liian hyvä muisti. Hyvä muisti muistaa asiat ja kielikuvat niin kuin ne ovat, mutta liian hyvä muisti muistaa asioita liikaakin.

Näin lienee käynyt Yleradio Yhden Aristoteleen kantapää –ohjelman toimittajalle, kun hän muutama viikko sitten totesi radiossa ääneen näin:

Puliukko, samoin kuin sana tuurijuoppo, tulee sanasta pulituuri.

Marija Skara:

En ole koskaan halunnut asetta. En ole tullut miettineeksi, miltä miekka tuntuisi kädessäni tai miltä miekka näyttäisi kupeellani.

En ole välittänyt niin kutsutuista väkivallan välineistä. En ole kokenut, että esimerkiksi muodostelmassa lentävät hornetit olisivat jotenkin majesteetillisia tai univormuissa patsastelevat sotilaat olisivat jotenkin komeita.
Mutta nyt haluan miekan!

Keskiviikkona 30.5. klo 17.30-17.58

Yhteisen edun nimessä verorahoilla kannattaa tulevaisuudessakin järjestää yhteiskunnan tärkeitä toimintoja ja turvata kaikkien suomalaisten hyvinvointia, sanoo Iloiset veronmaksajat -yhdistyksen jäsen toimittaja Anna Tommola.

Erilaisia verotusmalleja työkseen tutkiva professori Jouko Ylä-Liedenpohja ei usko hyvinvointivaltioon. Jos verotuksella innostetaan ihmisiä hankkimaan rikkautta itselleen, se kasvattaa myös yhteistä kakkua pitemmän päälle, hän väittää.

Voit ladata ja kuunnella ohjelman tämän sivun oikeasta reunasta.

Kun suunnittelemme kesän lomamatkaa Saksaan, kannattaa huolehtia myös kielitaidosta. Hilpeä tapa kerrata mahdollista koulusaksaa on tarttua legendaarista sotasarjakuvaa Korkeajännitystä kustantavan Egmontin julkaisemaan Achtung! –nimiseen korkkarisaksan sanakirjaan.

Historian kanssa eläminen on aina ollut vaikeaa. Mitä enemmän historiaa on, sen vaikeammalta nykyisyys sen kanssa joskus tuntuu.

Tämän huomaa hyvin vaikkapa Viron ja Venäjän välisestä patsaskiistasta. Kummallakin maalla on oma historiansa ja sitä kautta oma merkityksensä Pronssisoturipatsaalle ja sen alle mahdollisesti haudatuista vainajista. Eri historiat ovat näin suurempi yhteisymmärryksen este kuin eri kielet.

Kesä lähestyy ja muuttolinnut palaavat Suomeen pesänrakennuspuuhiin. Niinpä on korkea aika puhdistaa pihapiirin vanhat linnunpöntöt ja rakentaa muutama uusi.

Nimimerkki Gleb lähetti Aristoteleen kantapäälle sitaatin Nelosen uutisista, jossa oltiin vähän aikaa sitten huolissaan siitä, että linnunpöntöt ovat vuosien mittaan vähentyneet pihapuissa. Mutta miten rakentaa uusi linnunpönttö? Nelosen uutiset haastatteli aiheesta luontokuvaaja Benjam Pöntistä, joka ehdotti lintujen pönttöpulmiin seuraavanlaista ratkaisua:

Marija Skara:

Ollako vai eikö olla, pohtii Shakespearen Hamlet. Prinssi parka pohtii valitako elämä vai kuolema. Tai ehkä hän yrittää valita parhaan tavan kostaa isän murha. Valitseminen ei ole helppoa.

Hamlettia on tituleerattu draaman ensimmäiseksi moderniksi ihmiseksi juuri hänen pohtivasta otteesta johtuen. Moderni ihminenkin punnitsee ja filosofoi elämän valintoja.