Muroja mariskoolista

Olen kailottanut tutuille, että meillä syödään nyt muroja mariskoolista. Halusin tehdä välttämättömästä väliaikaisasumisesta värikästä ja kivaa - mukaan pakattiin kaikkein ilahduttavimpia asioita; iloisimmat pöytäliinat, hauskimmat keittiöpyyhkeet, talon kaikki tyynyt värikkäimpiinsä puettuna.

Poikkeuksetta kaikki huomaavat: "No aivan! Miksipä ne mariskoolit olisivat kaapissa ovien takana, piilossa, pölyttymässä?"

Ties monennesko vesivahinkoepisodi oli hyvä kohta kysyä mistä esineestä pidän, miksi omistan sen, tarvitsenko sitä.

Tilan ja esineiden vähyys on kirkastanut ajatusta tärkeimmästä - hyvästä olosta, ihon lämmöstä, terveydestä, ulkoilmasta. Muun muassa. Silmäni saisivat avautua useamminkin. Ilman että tarvitsen siihen näitä vesivahinkoja.