Uusi yritys ja hyi! - Kevät syntyy, osa 13

Talvi tuli ja meni, tuli uudestaan ja meni. Kevät puskee toisella yrittämällä läpi voimakkaammin ja sää vaihtuu hetkessä sateisesta hämäryydestä lämmittäväksi auringonpaisteeksi. Linnut lurittelevat ihanasti, pajunkissat kukoistavat ja tuuli tekee äkkinäisiä puuskahduksia. Maata on näkyvissä enemmän kuin ennen kevätkinoksia ja lammen reuna on alkanut sorsia houkutellen sulaa - mutta hyi! Mitä pilkottaakaan keskellä Ylen pihaa, idyllisen lammen rannassa, kaislojen juuressa?

Muovia! Isoa muoviroipetta ja jogurttipurkkeja.

Hyi! Hyi sinua, hyi minua ja hyi jokaikistä, joka on roskaa maahan heittänyt. On se kumma, miten lihasköyhät ja toimimattomat sormet aikuisella ihmisellä voi olla, kun ei jätettään kykene lähimmälle roskikselle kiikuttamaan. Jos on vaan laiska ja ei viitsi, niin kenen sitten pitäisi? Heivaako joku kotonaankin jogurttipurkin ja karkkipaperit lattialle homehtumaan? Kukas ne sieltä korjaa?

Kevään paljastaessa maata osaa taas arvostaa puistotyöntekijöitä, roskakuskeja ja siivoajia. Jos heitä ei olisi, niin hukkuisimme nopeasti siihen itseensä.

Halleluja ja eläköön kaikki katuja, puistikoita ja julkisia paikkoja siivoavat! Hatunnosto, virtuaaliruusu ja pitkää ikää teille. Suuntaanne on omistettu jokainen autossa laulettu laulu tänään.