Vietimme eilen joulujuhlaa naapurimme luona – seitsemän äitiä ja kolmetoista lasta eli 18 japanilaista ja me kaksi suomalaista. (Joulu)ruokana meillä oli sashimia eli raakaa kalaa, ilmakuivattua kinkkua, currya ja riisiä, keksejä ja guacamolea, teetä ja punaviiniä, sekä meidän tuomamme ruisleivät ja piparit. Joku soitti pianolla joululauluja, jotkut leikkivät ulkona. Lapset saivat lahjapussit, joissa oli karkkeja. Sitten kaikki lähtivät koteihinsa ja toivottivat hyvää uutta vuotta.

Näin Japanissa. Täällä joulu ei ole kovin iso tapahtuma – kristittyjä maassa kun on vain parisen prosenttia. Sen sijaan vuoden vaihtuminen on japanilaisille se juttu. Joulun aika on lähinnä kaupallinen ilotulitus (tosin eroaako se Suomesta?), jossa marraskuusta lähtien tarjoilijat ovat pukeutuneet poroiksi, kaupat ovat täynnä vilkkuvia, soivia ja väriä vaihtavia neonvaloja ja kaikkialla on soinut Petteri punakuono.

Ja koska joululla ei ole uskonnollista merkitystä, japanilaiset ovat poimineet palasia eri maiden jouluperinteistä ja muokanneet ne itselleen sopiviksi – lähinnä pitäneet kaiken hauskan, kuten shoppailun, blingblingin, joulumusiikin, leivonnaiset ja lahjat. Tosin vain yhden lahjan ja ainoastaan lapsille, joka löytyy joulupäivän aamuna tyynyn alta. Joulun tärkein ruoka on kerma- tai suklaakakku, joko itse tehty tai kaupasta tai leipomosta etukäteen tilattu. Ja sitten se erikoisin... kalkkunan tai kinkun sijasta jouluna syödään kanaa ja sen nämä useimmiten niin terveellisesti ja kevyesti syövät japanilaiset hakevat Kentucky Fried Chickenistä! Etukäteen tilattuna ja mega-isoina annoksina. KFC:lle joulu on ilman muuta vuoden paras myyntipäivä.

Suurin ero suomalaisen ja japanilaisen joulun välillä taitaa silti olla joulun kohdeyleisö. Olkoonkin, että lapsille syötetään tarinaa joulupukista ja heille järjestetään joulukonsertteja, he saavat lahjan ja aikuisetkin laulavat pakollisia joululauluja, niin japanilainen joulu on ennen muuta parien juhla, ikään kuin joulukuussa vietettävä ystävänpäivä. Teineistä alkaen naimattomat nuoret menevät jouluaattona treffeille. Ja jos tyttö- tai poikaystävää ei ole, niin jouluksi sellainen olisi parasta löytää, vaikka sitten pariutumisbileistä, joita järjestetään useita ennen joulua. Tässä mielessä yhtäläisyys suomalaiseen perhejuhlaan ja sen keskellä yksinäisten ihmisten paineisiin on suuri.

Jos japanilaiset ovat poimineet jouluperinteitään sieltä täältä ja muokanneet ne itselleen sopiviksi, niin teemme myös me tänä vuonna. Eli koska perjantai ei ole täällä vapaapäivä, mieheni menee töihin ja me pojan kanssa taaperouintiin. Meillä ei ole kinkkua, laatikoita, rosollia, en ole tehnyt joulusiivousta, enkä ole juossut viime hetken ostoksilla. No, on meillä muovikuusi, Osakan Ikeasta ostettuja pipareita ja glögiä, joulutähti, joulukalenteri ja ikkunassa lumihiutaletarroja. Iltapäivällä haen leipomosta etukäteen tilaamani kermakakun. Sen jälkeen syömme kolmistamme jouluillallisen, joka koostuu wannabe-karjalanpaistista (meillä ei uunia) ja perunamuusista, ruisleivästä ja kylmäsavulohesta, glögistä, sakesta ja – Kentucky Fried Chickenistä (on ihan pakko käydä kokemassa se ruuhka). Sitten avaamme muovikuusen alla olevat joululahjat – ja Skypen Suomeen.

Toivotan kaikille hyvää (ja stressitöntä) joulua täältä kaukaa! Kokeile sinäkin poimia jouluhässäkästä vain ne itsellesi sopivimmat ainekset – ei ole pakko tehdä jokavuotista rosollia, jota kukaan ei ehkä kuitenkaan syö eikä ole pakko ostaa lapselle kymmeniä leluja jotka jäävät leikkimättä ja joihin kompastellaan vielä loppiaisenakin.

Merii kurisumasu! メリ– クリスマス!