Mukamatkailua

Sain lukijoiltani armotonta kritiikkiä: ”Ei ympäristökoordinaattori saa lentää, tekopyhää!”. ”Elä niin kuin opetat”. Kyllä minä kriitikoitani ymmärrän, ihan täysin. Mutta halusin ikimuistoisen matkan, miten sellaisen saa loskassa, sateessa ja pimeässä? Olenko asennevammainen? Voiko pimeys olla ikimuistoista ja ihanaa vaihtelua?

Luin hiljattain Alexander von Schönburgin kirjan Tyylikkään köyhäilyn taito. Kiinnostava opus.

Kirjoittaja on itse köyhtyvästä aatelissuvusta ja jakaa kirjassaan niksejä tyylikkääseen, arvokkaaseen ja halpaan elämään. Schönburgin teoksessa on monia oivalluksia, mutta kaiken taustalla kuitenkin kajastaa katkeruus. Välillä se häiritsee lukijaa enemmän, välillä vähemmän. Itse mietin kirjan luettuani: onko Schönburg tilanteeseensa niin tyytyväinen kuin antaa ymmärtää vai onko raha sittenkin avain onneen?

Luin kirjasta kuitenkin erään varsin huvittavan tavan ekomatkailla. Tämä voisi olla yksi vaihtoehto niille, jotka menevät naimisiin keskellä pimeyttä ja haluavat kuormittaa ympäristöä liikkumisellaan mahdollisimman vähän... Mukamatkustaminen!

Schönburg kertoo kuinka Italiassa esintyy tätä ekomatkailun kiinnostavaa suuntausta, johon syynä ei kuitenkaan ole omien hiilidioksidipäästöjen vähentäminen, vaan raha. Tarkemmin: rahan puute. Jos elää Schönburgin oppien mukaan, pystyy naapureita huijaamaan helpostikin: kukaan ei ehkä elämäntyylistäsi hoksaa, ettei perheelläsi ole varaa matkustaa lomalle. Näytätte ehkä jopa niin varakkailta, että ulkomaanmatka vaan yksinkertaisesti kuuluu asiaan! Silloin täytyy imagon ylläpitämiseksi mukamatkustaa: kukat ja kissa viedään naapuriin, sanomalehden tilaus keskeytetään, pakkanen täytetään ruoalla, sälekaihtimet pidetään kiinni, puhelimeen ei vastata ja sähköpostiin (tai Facebookiin) ei tietenkään kajota. Sitten ollaan viikko kotona.

Viikon kuluttua ollaan tulevinaan kotiin ja kerrotaan matkakohteesta asioita, jotka on opiskeltu netistä tai kirjoista. Edellisten lisäksi voisi vielä printata jonkun toisen lomakuvat verkosta ( ei kai sillä väliä ole kenen kameralla niitä biitsejä on kuvattu?), vedellä käsivarsiin itseruskettavaa ja käyttää reilusti aurinkopuuteria töihin palatessa… Kuka osaisi epäillä mukalomaa?

Hommassa on vaan yksi ongelma: se on pirun tylsää. Kuka haluaa kökkiä viikon sisällä? Homma saattaisi toimia tietty niin, että on viikon jossain metsämökissä kenenkään tavoittamattomissa. Mutta onko sekään nyt kivaa? Oman matkani onnistumisen kannalta auringonvalolla ja lämmöllä oli niin iso rooli, etten olisi mitenkään muuten voinut käytettävissä olevan ajan puitteissa matkustaa lämpöön, paitsi lentäen.

Lentomatkustaminen on iso hiilidioksidikuormittaja enkä tiedä kuinka selviän helmikuussa Brysseliin energiaseminariin lentämättä. Pakko varmaan olla menemättä paikalle. Saahan sen materiaalin sähköisestikin... ehkä? Kun vaan pyytää. Toukokuussa on edessä matka Englantiin: sen ajattelin taittaa junalla. 

Lisätietoa Alexander von Schönburgin kirjasta löydät täältä.