Kun sketsihahmo ryhtyy levylaulajaksi, liikutaan aina vaarallisilla vesillä. Tai makuasioitahan nämä ovat. Näyttelijä Aku Hirviniemen luoma Marja Tyrni-hahmo iski siinä määrin rajusti hokemahuumoria rakastavan ihanan Suomen kansan tajuntaan keväällä, että väistämätön oli edessä. Tortun kostutusta oli saatava myös äänilevylle ja juhannuskeikoille oli päästävä. Tosikko kansanosa pyyhki hikeä otsalta samalla kun värisevillä virsitaajuuksilla jodlaava leskirouva porskutti kohti uusia voittoja. Esikoisalbumi Tortturalli myi reilusti yli kultalevyrajan, isänpäiväksi pyöräytettiin keittokirja ja joulun alla voi katsella Marja Tyrnin Joulu-showta näköradiosta.
Televisiossa Tyrnin tonttuilu toimii mainiosti. Hirviniemi on ilmiselvä komediakyky ja kaksimielistä keittiökäsitteistöä vatkaavan pallivahalaisrouvan nopeatempoinen sutkauttelu osuu useammin kuin suhahtaa ohi. Hahmon hörhellyksessä on sopivassa suhteessa piinaavuutta, improvisoidun oloista hervottumuutta ja erinomaisella rytmitajulla toteutettua hyvän maun vastaisuutta.
Viimeistään Marja Tyrnin Joululevy osoittaa sen, ettei Tyrni-komiikka taivu musiikin muotoon kivuttomasti. Konekompin päälle vedetyissä ralleissa ja monologeissa lutrataan suht ennustettavilla aineksilla eli torttuja kostutetaan, ex-miehen kulkusten kilinää kuunnellaan ja pipariasioista puhutaan. Rouvan arvaamattomampi puoli jää tien poskeen ja laserlevylle tarttuu kasa maneereita ja väkisin väännettyjä vitsejä. Tai makuasioitahan nämä ovat. Kun Kuuma puuma-kappaleen pidennetty klubiversio pärskähtää soimaan, on kohteliasta poistua paikalta ja jättää Pääkkösen Kasperi, Mikko Heppilempi ja muu Tyrni-seurakunnan väki keskenään lystiä pitämään.
Marja Tyrnin ikioma joulumaa on paikka, jossa levyarvostelija tuntee olonsa turhaksi kuokkavieraaksi.
Kommentit (0)
Ei kommentteja.