Isosiskoni oli kova Irwin-fani -60 ja 70-luvun vaihteessa. Hän leikkasi lehdistä kaikki kuvat ja jutut Irwinistä ja liimasi ne mustakantiseen vihkoon. Minä olin silloin 3-vuotias. Sain katsella vihkoa, ja siskoni
opetti minulle Irwininin lauluja. Niitä sitten laulelin pöydän alla, ujo kun olin, niin en olisi muuten kehdannut.
Kohokohta oli muistaakseni vuonna -71, kun Irwin tuli esiintymään paikkakuntamme koululle johonkin
raittiustapahtumaan :). Minä pääsin kauhean kärttämisen jälkeen siskoni mukaan. Siitä on minulla vieläkin muistona valokuva, joita Irwin heitti yleisölle.
Maarit K.
Kultaisella 60-luvulla, ollessani ylittänyt jo 10-vuotispaalun, olin paljon kotikyläni Viitasaaren, Keskipirtti-nimisen hotellin baarissa, joka oli myös äiti-muorini senaikainen työpaikka. Rahaa ei yleensä ollut, mutta joskus sellainen onnenkantamoinen sattui, että äidin punaisesta kukkarosta tai rappurallin alta 50-pennisen onnistuin pelastamaan kansanterveydelle. Silloin levysoitin loisti kutsuvasti komeilla valoillaan ja eikun raha koneeseen. Kyllä se usein oli että 1. Työmiehen lauantai, 2. En kerro kuinka jouduin naimisiin, sekä 3. Lontoon Sally, joka oli The Beatlesin kappale. Jos taskunpohjalla kiilteli pelkkä 20-penninen,niin Irwin oli
Pop. Pääsihän sitä Irwiniä kuuntelemaan Suihkosenmutkan lippa-kioskillakin, kun ukot nosti pienen Matti-pojan penkille ja hyvin kirkkaasti soi laulu, Pannaan pensselit santaan ja rukkaset naulaan, eihän
tässä muukaan auta,... Palkaksi Matille suu makeaksi ja yleisölle hymyt suuhun.
Irwinin ja Vexin sanat ja sävelet nousevat niin korkealle tasolle, että vuosikymmenetkään ei niitä tuntemuksia hälvennä.
Asiat puhutaan halki kohtikäyvästi, rempseästi, hauskasti pientä ihmistä puolustaen! ....Manu!..vippaa muutama markka, miks` sä oot niin…?
Harri H.
Olin toisella luokalla kansakoulussa ja radiosta kuullut Irwinin laulun Ryysyranta. Jotenkin sen laulun sanat ja melodia oli jäänyt päähäni soimaan. Siitähän ei seurannut koulussa muuta kuin harmia, koska olin
ilmeisesti ajatuksissani alkanut hyräillä ääneen kyseistä kappaletta käsityön tunnilla. Opettaja tunnisti kappaleen ja sain ainoat jälki-istunnot koko kouluaikanani.
Jari K.
Tapahtumat sai varmaan alkunsa jo pikkupoikana 60-luvun puolenvälin jälkeen kun kotona kuunneltiin Irwinin levyjä joita vanhemmat sisarukset ostivat. Levyt oli singlejä ja kun televisio teki vasta tuloaan tavallisen kansan olkkariin, niin kaiket illat soiteltiin levyjä.
Jotenkin Irwin vaan "tarttui" ja jäi alitajuntaan. Aikanaan alkoi koulu. Olisko ollut 2. luokka menossa, kun sai kouluun tuoda musiikintunnille oman levyn. Irwinin rallit oli juurtunut mieleen ja ei siinä pienen pojan tarvinnut kauan miettiä minkä levyn aamulla reppuun laittoi. Aikanaan koitti musiikintunti ja oma vuoro. Marssin luokan eteen ja tarjosin opelle Irwinin Ryysyrantaa. Arvatkaa soitettiinko?
Voitte vaan kuvitella open reaktiot, kun siihen aikaan koulu oli hyvin ankara ja Irwin kirosana koulukunnassa. Hyvä että ei korville tullu. Otti se hivenen päähän silloin, mutta jälkeenpäin hymyilyttää.
Nyt hivenen varttuneempana Irwiniä tulee kuunneltua silloin tällöin ja joskus karaokessa Las Palmas tulee laulettua.
Vuosia on kulunut mutta Irwin "elää ja voi hyvin".
Kari K.
Elettiin Suomen syksyä 1985. Vaasan Ristinummella asunut perheemme katseli MTV:n järjestämää suosittua Syksyn Sävel –kilpailua. Äitini oli järkyttynyt pitkätukkaisen sedän esittämästä laulusta. Minä olin tuolloin neljävuotias pojanvesseli, jonka mielestä kappale oli erinomainen.
Ennen kaikkea se oli tarttuva, vaikka tosin kuulinkin sanat muodossa ”sepalosauti”. Kertosäettä laulettiin sitten kavereille pihalla ja päiväkodissa.
Se on minun varhaisin muistoni kansantaiteilija Irwin Goodmanista, josta tuli sittemmin suurin suosikkini suomalaisessa musiikkigenressä!
Pekka M.
Vuonna -71 koulun laulukokeet. Olin 1.luokalla. Äiti kysyi: - mitä lauloit? -St.Pauli ja Reperban vastasin! - Ei voi olla totta, äiti sanoi. Selitin, että Kimmokin lauloi iskelmän. -Minkä? kysyi äitee. -Äideistä parhain sä oot.
Kimmo sai kympin ja mä seiskan.
edelleen Irwin-fani
Muistan lapsuudesta Irwinin Poing poing -kappaleen. Minulla ja serkullani oli yhtenä kesänä tapana laulaa sitä niin lujaa kuin kurkusta lähti ja samalla pomppia tasajalkaa holtittomasti ympäri pihaa. Siinä riitti
ihmettelemistä koko pienelle maalaiskylälle. Meitä kaupunkilaislikkoja taidettiin pitää hieman erikoisina.
Hanna-mari
Elettiin vuotta -75 ja olin 6-vuotias tyttö. Isäni tykkäsi paljon Irwinistä ja sitä meillä kuunneltiin paljon. Niin minä osasin paljon kappaleita ulkoa ,kun ne jatkuvasti meillä soi.
Tuli sitten enoni rippijuhlat, olimme kaikki arvokkaasti kirkossa, tuli ensimmäisen virren vuoro. Olin kuulemma vähän aikaa katsonut, kun ihmiset lauloivat virttä ja yhtäkkiä aloin kovalla äänellä laulamaan st,pauli ja reperbahn sinne veri vetää uudestaan... Arvokkaat sukulaistätini yrittivät hiljentää minua keinolla millä hyvänsä.. ( en osannut muita lauluja siihen aikaan.)
Virpi
Kommentit (1)
Irwiniä käsitellään Radio Suomen Iskelmäradiossa sunnuntaina 31.10.2010 klo yhdeksän uutisten jälkeen. Ohjelmassa kuullaan mm. Aune Haarlan kappaleesta Työmiehen lauantai editoima "Yleisradiokelpoinen" versio Yömiehen lauantai. Iskelmäradion toimittaa Kalevi Pollari.